Hei,

Mitä viha sinulle antaa?

Heippa
Niin voihan sitä vihata ja varsinkin sellaista ihmistä joka on tehnyt pahaa
tai harmia.
Mutta eihän kaikki ihmiset ole sinulle pahaa tehnyt??
Mut kukas sinulle on pahaa / harmia tehnyt???
Elämään ei pidä katkeroitua vaan kaikki ongelmat pitää ratkaista ja kyllä
elämä järjestyy usko minua.
Kuinkas olet nyt jaksanut???
Kaunista kevättä sinulle

Katkeroituminen ja viha eivät ole sama asia.
Katkeroituminen yleensä väsyttää, se syö voimia.
Mutta vihasta, varsinkin jos se osaa kohdistaa tiettyy ihmiseen tai asiaan, saa voimia jaksaa elää.

Totta, että viha antaa voimaa, mutta se myös kuluttaa, syö ihmistä sisältä. Vihasta olisi hyvä päästää irti. Mä en niinkään vihaa muita ihmisiä, mutta itseäni vihaan, mikä tekee elämästä hiukan hankalan ja raskaan. Haluaisin päästä tuosta vihasta irti. Toivottavasti juuri aloittamani terapia auttaa siinä.

Kiusattuna oleminen on rankkaa, senkin tiedän. Mutta vaikka vihaisit kiusaajiasi, ei silti kaikkia muita tarvitse vihata. Vaikka maailma onkin aika paska, on täällä silti myös hyviä ihmisiä ja ystäviä, jotka eivät petä. Toivottavasti sellainen osuisi sinunkin kohdallesi.

Viha antaa mulle voimaa elämiseen ja se pitää mut liikenteessä. Vihasta on tullut mulle näinä vuosina ystävä se ei hylkää eikä sille käänetä selkää niin kuin sitä ei ois tapahtunut. Ja en ole katkera kiusaajilleni he ovat ehkä unohtaneet mut mutta minä en ole unohtanut heitä... sillä tiedän et tulen saamaan kostoni enemmmin tai myöhemmin.

Tuo kuulostaa todella pahalta... Anteeksi vain! Olen itse ollut koulukiusattu. Minua kiusattiin ekasta luokasta viimeiseen, siis ylioppilasvuoteen asti. Ei auttanut, vaikka vaihdoin kouluakin pari kertaa.

Kyllähän kiusatusta väkisin katkera tulee, siitä on omaa kokemusta. Onneksi aina löytyi pari ystävää, ja ne kouluaikaiset ystäväni ovat ystäviä edelleenkin. Aikuisiällä olen muutenkin oppinut solmimaan ihmisiin parempia suhteita.

Älä jää vihasi loukkuun, vaan hae apua. Nöyrry, jos on pakko. Viestistäsi kuultaa läpi vahva kostonhalu. Saatat toki vahingoittaa joitain kiusaajistasi, mutta se ei tee sinua itseäsi onnelliseksi. Itse asiassa luulenpa, että tulet yhä onnettomammaksi.

On olemassa asioita, joista saa lyhyen tähtäimen tyydytystä ja toisia, joista saa pidemmän tähtäimen tyydytyksen, jota myös onneksi kutsutaan. Lyhyen tähtäimen tyydytystä tuovat kaikki nautinnon, tupakasta suklaaseen. Pitkällä tähtäimellä tyydytystä saa esim. liikunnasta, taiteesta tai hyvistä ihmissuhteista. Lyhyen ja pitkän tähtäimen tyydytyksen tunteet saattavat lyödä toisiaan korville eli se, mikä tuottaa tyydytystä lyhyellä tähtäimellä, onkin vahingollista pidemmälllä tähtäimellä.

Hyvä esimerkki on väkivalta. Jos vihaat jotakuta, haluat lyödä, ehkä kiduttaa tai tappaa hänet. Mutta jos lyöt jotakuta, hän saattaakin lyödä takaisin ja saat itse turpiisi. Voit tietysti suunnitella monenlaisia hienostuneempiakin kostotapoja. Jotkut ovat laatineet omatekoisen pommin kuten kemiaa opiskellut Myyrmannin räjäyttäjä. Ikävä kyllä pommi räjähti tuhoten hänet itsensä ja samalla meni kyllä muitakin.

Mutta vaikka et laatisikaan pommia, pelkkä vihan ja koston jauhaminen omassa päässä päivästä, viikosta ja kuukaudesta toiseen tekee ihmisestä hermoraunion. Tiedän tämän omasta, aika tuoreesta kokemuksestani.

Omat vihan tunteeni ovat viimein hellittäneet ja tuntuu jo paljon paremmalta. Vaikka minua petettiinkin, olen keksinyt uutta tekemistä ja löytänyt muuta seuraa. Sinäkin saatat löytää, mutta toivoisin, että rohkaistuisit hakemaan apua. Tarvitset ammattitaitoista tukea ja terapiaa.

Avun saaminen ei ole aivan helppoa, mutta ikävä kyllä se menee Suomessa niin, että sitä on vain täysi-ikäisen ihmisen jaksettava itse hakea. Pidän sinulle peukkuja ja toivon, että vihasi hieman hellittäisi ja olosi paranisi. 🙂👍

Hei Unreal!

Luin ketjua ja täytyy myöntää että huolta se nostatti.. Kuitenkin ketjun 1.viestin runossa viittaat päättyvään vapauteen,, viha ja katkeruus sitovat ihmistä. Anteeksiantaminen ei ole kivutonta, saati helppoa. Mutta luulen että se saattaisi oloasi helpottaa. Ei sinun tarvitse tehdä väärin vaikka sinua kohtaan olisi toimittu väärin. Joskus se pienuuskin on sitä suuruutta..

Tota mä kuulen usein et oisko parempi antaa anteeks... Siihen mä en pysty... Ja miks Se et paras ystävä petti muistellaan menneitä... Siitä on jo yli 10 vuotta ku tää tapahtu kyseessä piti olla aivan tavallinen sauna ilta. Helvetti mä muistan sen yön tarkkaan. Siinä jossain vaiheessa iltaa kaveri sekotti viiniin daturan sieminiä tai jotain siitä kasvista mulle siitä mitään mainitsematta sano vaan et "juo koko tuoppi tyhjäks" No ei menny pitkään ku alko tapahtumaan ihmeitä ensiks rupes sydän hakkaamaan ihan älyttömästi sanoin kaverille et "yritätsä tappaa mut" Kaveri kai luuli et mä nään harhoja ja ehotti et meen pimeeseen huoneeseen lepäämään Siinä vaiheessa mä keräsin kaljani ja lähin kotiin päin. Koti matka oli kans iki muistoinen tuntu se 2 kilometriä pyörällä 10 kilometriltä.. Seuraavana aamuna kaveri soitti ja totes et ei ollu "hyvä" pila.

Liput kauniit liehuen airut rantakiville astuu
he miekoin meitä tervehtivät vapaudesta puhua saavat
loimet vieraat yllänsä
puiseen ristiin veriveli tarttuu
hän suden mahdin mielii taltuttaa
keihäs karhunkaatajan
vastaan käärmekieltä nyt nousee
ja iskee läpi kurjan sydämmen

vaan eivät sankarit enää nouse raunioille
ja laulumme tuuli vie

kuulkaa suru metsien halki aikojen
on pyhät kivet kaadettu
ja kansa voipunut.

jaa tästä mä sain idean taululle.... maalaamaan

Unreal kirjoitti 21.4.2011 13:26

Viha antaa mulle voimaa elämiseen ja se pitää mut liikenteessä. Vihasta on tullut mulle näinä vuosina ystävä se ei hylkää eikä sille käänetä selkää niin kuin sitä ei ois tapahtunut. Ja en ole katkera kiusaajilleni he ovat ehkä unohtaneet mut mutta minä en ole unohtanut heitä... sillä tiedän et tulen saamaan kostoni enemmmin tai myöhemmin.

Minulla koulukiussamisesta on jo 30 v aikaa enkä vieläkään ole voinut antaa tekijöille anteeksi. Enkä koe että siihen olisi tarvettakaan. Viha ja kostonhalu pitivät minut liikkeellä vuosia. Toivon todella että olisin tiennyt silloin, mitä tiedän nyt. Kuisaajani ovat aiheuttaneet minulle niin paljon pahaa ja hankaluuksia elämässä ettei mikään voi korvata sitä. En enää etsi väkivaltaista kostoa, vaan jotain kokonaisvaltaisempaa. Haluaisin pilata heidän elämänsä ja ajaa heidät perikatoon. En etsi tilaisuutta aktiivisesti, vaan odotan kärsivällisesti oikean hetken ilmaantumista. Se tulee joskus. Olen siitä varma, jos maailmassa on yhtään oikeudenmukaisuutta.

Katson pohjaan joen sulaneen vesi taittaa valon himmenneen katson itseeni katson sairauteen itseni kaikesta vapautan Itseni kaikesta vapautan niin kylmä maa jolla makaan tunnen sen liikkeen jokaisen yhteen hetkeen mahtuu elämä Ajatukset virtaavat veden matkassa Niin lämmin lämmin utuinen ilma Kaukana aurinko silmiltä piilossa Maailman suljen nyrkkiini veriseen Itseni kaikesta vapautan Hetken kai luulin olleeni muualla Turvassa jumalten kostolta Missä kohdin kuljimme harhaan? Ei kukaan täällä voi sitä kertoa Varjona kuljen kuolleiden maassa Näen kaikki ympärillä kuolleinna Joskus kai synnyin uuteen maailmaan En tiennyt sen päättyvän näin Kynnyksellä uuden uljaan ajan Yhä mietin miten tänne päädyin Kuinka loppumme sai alkunsa Kuka siitä oli vastuussa En nähnyt suurta petoa En kuullut lopun pasuunoita Kukaan ei tuhonnut aurinkoa Vain ihminen kylvi tulta Aikamme päättyi suruun ja ruttoon Veli veljeltään elämän niitti Missä kohdin kuljimme harhaan? Jäi kaikille jaettavaksi kuolleiden maa Olen siellä siellä mistä kaikki alkaa uudelleen Missä valo ei värejä näytä Kaikkialle levittäytyy tasainen niitty Vain taivas ylläni vaalenee Käy rauhaisena vierelläni tuuli Itse silmäni suljen ja itken Tänne jään kaipuuta vailla Rikotun henkeni veden virtaan annan Olen siellä mistä kaikki alkaa uudelleen Tyhjänä näyttäytyy ikuisuus ja aukenee Kuolleille kuolleiden maa

hyvää vappua!

Ajopuu kirjoitti 29.4.2011 8:6

Unreal kirjoitti 21.4.2011 13:26

Viha antaa mulle voimaa elämiseen ja se pitää mut liikenteessä. Vihasta on tullut mulle näinä vuosina ystävä se ei hylkää eikä sille käänetä selkää niin kuin sitä ei ois tapahtunut. Ja en ole katkera kiusaajilleni he ovat ehkä unohtaneet mut mutta minä en ole unohtanut heitä... sillä tiedän et tulen saamaan kostoni enemmmin tai myöhemmin.

Minulla koulukiussamisesta on jo 30 v aikaa enkä vieläkään ole voinut antaa tekijöille anteeksi. Enkä koe että siihen olisi tarvettakaan. Viha ja kostonhalu pitivät minut liikkeellä vuosia. Toivon todella että olisin tiennyt silloin, mitä tiedän nyt. Kuisaajani ovat aiheuttaneet minulle niin paljon pahaa ja hankaluuksia elämässä ettei mikään voi korvata sitä. En enää etsi väkivaltaista kostoa, vaan jotain kokonaisvaltaisempaa. Haluaisin pilata heidän elämänsä ja ajaa heidät perikatoon. En etsi tilaisuutta aktiivisesti, vaan odotan kärsivällisesti oikean hetken ilmaantumista. Se tulee joskus. Olen siitä varma, jos maailmassa on yhtään oikeudenmukaisuutta.

Kiukku voi olla positiivinen voimavara, olen samaa mieltä - mutta katkeruus syö ihmistä sisältä. Asiat muuttuvat ja paisuvat aina kun niitä pyörittää.. meillä kaikilla. Minusta on kamalaa lukea että joku halutaan ajaa perikatoon, tuhota - pilata elämä. Mikä oikeus ihmisellä siihen on? En tiedä kuinka pahoja asioita on takana niiltä kiusaamisvuosilta, en voi tietää, mutta tuo mittakaava kostosta ylittää minun mielestäni ehdottomasti sen mitä meillä ihmisenä on oikeus toista kohtaan toteuttaa.

soineli kirjoitti 1.5.2011 4:17

Ajopuu kirjoitti 29.4.2011 8:6

Unreal kirjoitti 21.4.2011 13:26

Viha ...

Minulla ...

Kiukku voi olla positiivinen voimavara, olen samaa mieltä - mutta katkeruus syö ihmistä sisältä. Asiat muuttuvat ja paisuvat aina kun niitä pyörittää.. meillä kaikilla. Minusta on kamalaa lukea että joku halutaan ajaa perikatoon, tuhota - pilata elämä. Mikä oikeus ihmisellä siihen on? En tiedä kuinka pahoja asioita on takana niiltä kiusaamisvuosilta, en voi tietää, mutta tuo mittakaava kostosta ylittää minun mielestäni ehdottomasti sen mitä meillä ihmisenä on oikeus toista kohtaan toteuttaa.

Voidaan yhtä hyvin kysyä mikä oikeus kiusaajilla on pilata kiusattavien elämä? Miksi jotkut saavat tehdä toisille pahoja asioita ja toiset eivät? Anteeksiannon ja ymmärtämisen kulttuuri on mennyt joissain asioissa liian pitkälle. Me kiusatut emme ole saaneet koskaan kuulla anteeksipyyntojä tai merkkejä siitä että kiusaajat edes olisivat pahoillaan.

Henkilökohtaisesti toivon ettei kukaan tekisi tietentahtoen toisille pahoja asioita. Oikeudesta siihen kysymys on monitahoinen, siinä on inhimillisiä ulottuvuuksia jotka tekevät kaunankannosta ja muusta ymmärrettävää, mutta eettisesti pahan tekeminen ei ole hyväksyttävää, ei kiusaajalta muttei kiusatuksi tulleeltakaan.

Vastuuseenhan meidän jokaisen tulisi teoistaan jollain tapaa joutua, ja usein niin käykin, ennemmin tai myöhemmin. Mutta miksi tehdä tai toivoa toiselle pahaa silloin kun itse tietää miltä se on tuntunut. Jokaisen kokemukset on niin henkilökohtaisia ettei niitä voi toinen ymmärtää pohjimmiltaan.

Täältähän löytyi fiksumpi viha-teemaketju...