Pompula kirjoitti 27.11.2015 22:40

Miten vihaa voi ilmaista? Hakkaamalla sohvatyynyjä. Joo, ei auta. Täällä seinät niin huterat, että ei voi oikein mitään tehdä. Yritän miettiä mikä auttoi, joskus. Nykyisin yritän viillellä itseäni, kun en muutakaan keksi.

Yhden kerran huusin kotona, mutta ei se ollut vihaista huutoa. Vain ääntä. Sekin helpoitti, mutta kun ei täällä voi huutaa. Ahdistus purkautuu huutamalla, eikö? Kerran hajoitin jonkin esineen, lasisen tai vastaavan. Vitutti vain lakaista niitä sirpaleita ja seinäänkin jäi jokin pieni jälki.

Joo nyt muistan mikä auttoi. Ei voi tehdä enää, kun tietää miten huterat seinät täällä on. Se oli mahtava: vapautuminen. Metsäänkään ei voine mennä huutamaan, kun ihmisiä on kuitenkin lähellä. Nehän luulee, että mulla on joku "hätä".

Itse olen hajottanut kerran lasisen pöydän, heittänyt taskulampun laajakuvatelevisioon, pamauttanut ulko-oven lasiin harjan varrella, lasi meni rikki, rikkonut muutaman juomalasin ja kaikkea tämmöistä pientä kun on suututtanut. Olenko jotenkin erikoinen? Mieleni on monta kertaa tehnyt olla jossain sivutiellä ja huutaa täysiä, mutta en kehtaa.

hanne3 kirjoitti 28.11.2015 22:21

Itse olen hajottanut kerran lasisen pöydän, heittänyt taskulampun laajakuvatelevisioon, pamauttanut ulko-oven lasiin harjan varrella, lasi meni rikki, rikkonut muutaman juomalasin ja kaikkea tämmöistä pientä kun on suututtanut. Olenko jotenkin erikoinen? Mieleni on monta kertaa tehnyt olla jossain sivutiellä ja huutaa täysiä, mutta en kehtaa.

Vituttiko lakaista niitä sirpaleita? Itselleni ei mikään ole niin vittumaista, kun lakaista lasinsirpaleita. Ne kun jymähtävät kiinni lattiaan. Se vain turhauttaa lisää. Kysyitkö minulta, että oletko jotenkin erikoinen? Et minusta. Minä haluaisin jotain apukeinoja vihan ilmaisemiseen. Jos pääset johonkin hiljaiselle sivutielle, niin anna palaa! Valitettavasti itselleni ei tule mieleen yhtään sellaista.

Heippa

Minulla oli vihaan tunteita niin ja purin potkimalla yhtä jääkimpaletta niin kova että se kimposi takaisiin jäisestä lumikinoksesta sellaiseen 3000 mk jättikokoiseen näyteikkunnan
läpi. Lasit ja jääkimpale helisti alas lattialle sisätilalle.

Vihantunteita koski rakkausasioita jota olivat sekaisin kuin korttipakka konsanan. Ei tiedetty missä mennä jne. epäselvä suhdetarina

Yritin lähteä karkuun kun tajusin mitä tapahtui. Yksi kaveri ennätti otta kiinni käsistäni ja siihen tuli myös näyteikkunnan omistaja sekä poliisipartio.

Meillä tuli diili siilleen että maksan takaisin omistajalle ottamalla iltatyön ja maksoin pennilleen koko velan pois.

Todella opettavaista ottaa vastuu itsestään samalla opin purkamaan vihantunteita eri tavoin.

urheilemalla . juoksun yhteydessä huutaa mitä sielu autoliikenteen vieressä . ei siellä kuka kävelee.

Pompula kirjoitti 29.11.2015 14:59

hanne3 kirjoitti 28.11.2015 22:21

Itse olen hajottanut kerran lasisen pöydän, heittänyt taskulampun laajakuvatelevisioon, pamauttanut ulko-oven lasiin harjan varrella, lasi meni rikki, rikkonut muutaman juomalasin ja kaikkea tämmöistä pientä kun on suututtanut. Olenko jotenkin erikoinen? Mieleni on monta kertaa tehnyt olla jossain sivutiellä ja huutaa täysiä, mutta en kehtaa.

Vituttiko lakaista niitä sirpaleita? Itselleni ei mikään ole niin vittumaista, kun lakaista lasinsirpaleita. Ne kun jymähtävät kiinni lattiaan. Se vain turhauttaa lisää. Kysyitkö minulta, että oletko jotenkin erikoinen? Et minusta. Minä haluaisin jotain apukeinoja vihan ilmaisemiseen. Jos pääset johonkin hiljaiselle sivutielle, niin anna palaa! Valitettavasti itselleni ei tule mieleen yhtään sellaista.

Joskus kaikki muut tuntuvat olevan tyyniä ja hillittyjä. Itse olen käynyt kuntosalilla. Liikunta on auttanut.