Hei!

Ymmärrän tuntemuksesi mistä kirjoitat. Ensimmäiseksi sanon että kyllä sinä kelpaat! Vaikka ymmärrän tuntemuksesi, koska olen itsekkin kokenut samoin. Itselläni ei ole kokemusta venlasta eikä citalopramista, mutta olen syönyt 10 vuotta seroniliä. Minä olen yrittänyt muutamaan otteeseen lopettaa, mutta ahdistava olo ollut niin voimakasta että olen päätynyt aina aloittamaan uudestaan... Vaikeina kausina syön 40 mg ja parempina 20mg, tällä hetkellä menee 20mg ja se tuntuu hyvältä. Terapia on auttanut paljon. Mielestäni on kuitenkin hyvä, että yrität lopettaa lääkityksen ja kokeilla olla ilman sitä. Oletko miettinyt onko juuri nyt oikea aika lopettaa? Minulle lääkäri on sanonut, että lopetus ei saisi tapahtua ikinä elämän muutoskohdissa kuten esimerkiksi ero, läheisen kuolema, uusi työ/koulupaikka, koska se altistaa masennuksen uusiutumiselle.

Sen voin kokemuksesta kertoa, että yksin murehtiminen on pahinta ☹️ Mua on aina auttanut se, että juttelee olotilastaan jollekkin luotettavalle ystävälle. Mutta jos se ei ole mahdollista niin myös kirjeen kirjoittaminen itselleen omista ajatuksistaan ja tunteistaan voi auttaa. Se auttaa jäsentämään ajatuksia ja tekee niistä jotenkin selkeämpiä. Se on hyvä että harrastat jumppaa aina kun vointi sen sallii! Oletko kokeillut sellaisia aikuisten värityskirjoja? Ne ovat minusta hyvä rentoutumiskeino ja voi uppoutua ja keskittyä vaan värittämisen maailmaan sillä hetkellä. Taustalle soimaan esim jotain rauhallista musiikkia. Joka päivälle jotakin mukavaa tekemistä, jotta joutuu keskittää ajatukset muualle niin auttaa.

Hei, itselleni kokeilin tuota melatoniinia kerrattain ja sain siitä samanlaiset oireet kuin vaikeassa masennuksessa. Ei sopinut siis minulle, ainakaan.

Tuli vain mieleen, että kerron kokemukseni...
Voimia sinulle!☺️❤️

cheeta kirjoitti 10.11.2017 20:35

Hei!

Olen käyttänyt venlaa viitisen vuotta ja sitä aiemmin kaksi vuotta citalopramia. Kesästä alkaen vähentänyt 150 mg:sta,ja nyt annoksessa 37.5 mg. Itkuisuus, ajoittain kova ahdistus ja "mikään ei tunnu miltään"-olo päivittäistä. Myös totaalinen haluttomuus olla ihmisten kanssa tekemisissä.Outoja ajatuskuvioitakin pyörii päässä silloin kun ahdistus räjähtää käsiin yksin ollessa.Ulko-ovelta bussillekin kävely ahdistaa ja saa olon tukalaksi. Ajatus pätkii ja olo on todella tyhmä suurimman osasta aikaa,joten ei huvita kauheasti jutella edes kellekään puhelimessa.Tunnen itseni surkeaksi rumaksi väsyneeksi tyhjäntoimittajaksi,joka ei kelpaa mihinkään... Päivät kuluu lähinnä yksikseen murehtien huonossa olossa. Lenkkeilen ja jumppaan silloin kun vointi kohtuullinen jos yöunet vähän edes onnistuneet. Yöksi 3 mg melatoniini. Puolison kanssa nyhjäämme kotona kauppareissuja lukuunottamatta silloin kun ei ole töissä... Masentavaa elämä on siis melkeinpä kokonaisuudessaan. Aamut ahdistaa eniten kun uuteen sisällyttömään päivään noustava... Hoitaja oli sitä mieltä tänään, että lääkitystä pitäisi nostaa, vaikka nimenomaan haluaisin kokeilla vuosien jälkeen olla ilman. Mitä ihmettä tekisin voinnin kohentamiseksi😑❓ Lisäravinteista c & d-vitamiinit,kalaöljykapselit ja magnesium käytössä.Onko pakko myöntää vain että tarvitsen elinikäistä lääkitystä vai helpottaako tämä ja kuuluu lopettamiseen... Keskivaikea Paniikkihäiriö,masennustila,sosiaalisten tilanteiden pelko ja ahdistuneisuushäiriö epävakain piirtein todettu. Kilpirauhasen vajaatoiminta löytyy myös.

Kiitos jos vaivaudutte lukemaan ja mahdollisesti ottamaan kantaa 🙂

Hei!🙂
Kun luin tekstiäsi täytyy sanoo et mul on ihan samat fiilikset täl hetkel ku sulla. Olen siis kärsinyt paniikkihäiriöstä vyodesta 2002.ja vuosien myötä mulla on tullut lisäks sos.tilateiden pelko,ahdistusta ja masennusta.ja tilanteeni on niin paha etten pysty ees lähtee kauas kotoo max 1km. Jätin kolme päivää sitten venlafaxin kokonasn pois eli 37.5mg ja eilen oli niin kauhee olo et päätin avata yhden kapselin ja jätin sisään vaa 1 valk. pillerin parin tunnin päästä kyl helpotti ja lääkäri soitti samana päivänä ja kerroin hänelle että tein niin ja hän sano jos tuntuu pahalta niin tee niin noh seurv päivänä eli tänään en oo ottanu muuta kun lisäravinteita mä syön kalamaksaöljy kapseleita(vahvimpia) b12 (vahvimpi) vitamiinei, rautaa ja multivita C vitamiinei.Olo alkaa olee taas huono pahoinvointia ja pään jyskytystä ja itkettää ja mikään ei kiinnosta.mietin et jos ottas sen pikku tabletin taas et olo helpottas oon niin kyllästynyt tähän oloon.Ainii käytän opamoxia tarvittaessa 15mg mut nyt oon käyttäny sitä päivittäin kun ahistaa niin paljon.en haluis ottaa sitä mutta mä en vaa enää jaksa tätä ahistavaa oloo ja sry jos mun teksti on sekavaa tai jtn aivot käy hitaal ja huono olo.mut tsemppiä sinulle kovasti ja kysy vaan multa jos tulee jotain mieleen 😊

Mä lopetin ton lääkkeen 75 mg nii tuli hirveet vierotusoireet ja niitä kestikin semmosen viikon verran.

Hei,

N. 8 vuotta täällä kärsitty yleisestä ahdistuneisuushäiriöstä. Laitoshoidossa ei ole oltu, mutta citalopramia syöty n. 6 vuotta ja sitä ennen venlaa 1 vuosi. Kerran olen koittanut lopettaa lääkityksen, mutta silloin en tiennyt vieroitusoireista ja jatkoin lääkitystä, koska pelästyin niitä.
Itse lopetin kesällä lääkityksen. Syynä tähän on se, että en halua lopun elämääni käyttää lääkitystä ja en koe, että tarvitsisin enää niitä. Vieroitusoireet olivat / ovat pahoja. Kesällä tuli tosi paljon sydämen tykytyksiä. Sydämen muljahtelut ovat yleisimpiä iltaisin jostain syystä, mutta myös kuntoillessa niitä on ollut.

Nyt lääkkeen lopettamisen jälkeen kroppa on ollut TODELLA herkkä. Jos nenä on esim. tukossa niin saan ahdistuskohtauksen, jossa tuntuu ettei henki kulje. Olen erittäin säikky ja muutenkin käyn tosi "herkillä". Halusin lopettaa lääkkeen, koska se nimenomaan vei tunteista osan pois. Nyt en kuitenkaan tiedä ovatko nämä vielä vieroitusoireita vai olenko oikeasti näin herkillä käyvä tyyppi. En voisi kuvitella jaksavani tällaista arkea kovinkaan pitkään. Toivottavasti ei tarvitse palata lääkitykseen, mutta tällä hetkellä vähän tuntuu siltä, että minä vain tarvitsen tuota lääkettä elääkseni suhteellisen tasapainoista elämää.

Kiitos vastauksistanne!

Kykenettekö te näiden olojenne kanssa olemaan ihmisten kanssa? Mulla oli tarkoitus isänpäiville lähteä tänään,mutta aamuyöstä jo alko se pahin ahdistus ja katastrofiajattelut omasta olosta ja miten pilaan itkuillani muidenkin fiilikset.. Mulla traumataustaa mikä osaltaan vaikuttaa siihen, että oman perheenkin kanssa vaikeaa olla...

Koko ajan vaan ajatukset pyörii tässä olossa ja et helpottaako tää koskaan. En ole vrk uskaltanut uloskaan lähteä. Olutta tekisi mieli unilääkkeeksi mut ollut heinäkuusta saakka juomatta niin ei uskaltaisi koskea. Auttaakohan opamox miten nukkumaan? Kokemusta? Aamulla oon välillä ottanut jos sietämätön olo ollut.

cheeta kirjoitti 12.11.2017 16:49

Kiitos vastauksistanne!

Kykenettekö te näiden olojenne kanssa olemaan ihmisten kanssa? Mulla oli tarkoitus isänpäiville lähteä tänään,mutta aamuyöstä jo alko se pahin ahdistus ja katastrofiajattelut omasta olosta ja miten pilaan itkuillani muidenkin fiilikset.. Mulla traumataustaa mikä osaltaan vaikuttaa siihen, että oman perheenkin kanssa vaikeaa olla...

Koko ajan vaan ajatukset pyörii tässä olossa ja et helpottaako tää koskaan. En ole vrk uskaltanut uloskaan lähteä. Olutta tekisi mieli unilääkkeeksi mut ollut heinäkuusta saakka juomatta niin ei uskaltaisi koskea. Auttaakohan opamox miten nukkumaan? Kokemusta? Aamulla oon välillä ottanut jos sietämätön olo ollut.

Moi,

Joskus kykenee, joskus ei. Mulla ainakin ihmisten kanssa oleminen ja "sosialistuminen" on todella kuluttavia asioita, joiden jälkeen olen tosi väsynyt. Älä ota olutta, koska se ei ole pidemmän päälle hyvä ratkaisu. Itse olen usein ottanut opamoxin nukahtamislääkkeeksi, koska se alkaa mukavasti väsyttämään ja rentouttaa. Tosin, eihän se unilääke ole. Kohtuus niidenkin käytössä kannattaa muistaa.

Kuinka kauan kesti ennenkin sait avun kyseisestä lääkkeestä .Itse aloitin käytön viikko sitten.

Mä muistaakseni lopetin venlafaxinin 150 mg asteittain, mut oli kyllä karsee olo siinä vaiheessa. Oli epätodellinen olo, sit koko ajan sähäreitä oli, huimas.

Hei, mullakin oli vaikeaa lopettaa venlafaxiini. tulin itkuherkäksi ja levottomaksi. Sain väliaikaisesti käyttöön rauhoittavan lääkkeen jotta pahimmat lopetusoiret olis siedettäviä. Siihen voi  mennä vuosi että aivot oppii uudelleen elämään ilman venlaa. Taistelen , ja olen joutunut keksimään uutta tekemistä olon helpottamiseksi. olen käynyt kävelyllä luonnossa ja lukenut kirjoja. Tsemppiä lopetukseen!

mulle tuli apu 4 viikol kuluessa, sain lisää motivaatiota ku masennusoireet lievittyivät. oli hyvä lääke oman aikansa.

Mulle otettiin venlafax käyttöön viikko sitten .Toivon niin kovasti apua siitä tähän masennukseen.Olen valmis käyttämään sitä loppuelämäni jos apua löytyy

Jos lääkkeestä on apua ei sitä minun mielestäni pidä käyttöä lopettaa.Itse toivon saavani lääkkeestä apua ja olen valmis käyttämään sitä loppuelämäni .Lääke kuin lääke.

Löysin tämän vanhan keskustelun, kun mietin, että mitä ihmettä teen. Söin reilu kaksi vuotta Venlafaxinia ahdistuneisuuteen, joka diagnosoitiin keskivaikeaksi masennukseksi. Lääkäri halusi heti nostaa annostuksen 225 mg kuukaudessa ja samalla lopetettiin Sepram. Ehkä sain siitä jossain määrin toimintakykyä takaisin ja pikku hiljaa vointi koheni sairauslomalla. Mutta ei se hyväksi tullut ja uuvuin kerta toisensa jälkeen ja toinen psykiatri aina nosti annostusta. Kävin samaan aikaan psykoterapiaakin. Annostus oli yli vuoden 375 mg ja olin silti ahdistunut ja työkyvytön. Kolmen vuoden terapia loppui ja vointini oli sama edelleen. Pääsin taas jollekin psykiatrille, jolle ilmoitin, että nyt lopetan Venlafaksiinin, kun kahteen vuoteen en ole kummemmin kuntoutunut. Olen lopettanut sen nyt neljässä kuukaudessa hitaasti ja viimeiset kaksi kk olen voinut huonosti. Mutta niin voin lääkkeen kanssakin. Pisin parempi jakso oli reilu kk.

Nyt pyysin lääkäriltä jonkun toisen lääkkeen, koska ajattelin tarvitsevani sitä. Pari viikkoa mennyt venlan lopetuksen rinnalla Brintellix. Voi luoja että oon huonossa hapessa ja epätoivoinen. Eilen söin vikan murusen venlafaksiinia. Voiko tämä ahdistus nyt olla tätä venlafaksiinin lopetusta? Kyllähän minä seison vaikka päälläni, jos tämä on vain sitä. Ja Brintellix aiheutti aluksi myös päälle aloitusoireet. Nyt olen todella ahdistunut, kurkussa on pala, vatsa sekaisin koko ajan, unettomuus, sydän hakkaa vaikka vedän beetasalpaajaa, kädet ovat puutuneet, olen aivan loppu ja todella stressiherkkä. Elämäntilanne toki kuormittava, niin ei tässä ota selvää.

Onko muilla ollut rankkoja ahdistuksia Venlafaksiinin lopetuksen kanssa ja ovatko ne helpottaneet missä ajassa? Tää nyt tosiaan meni suurella annostuksella yli pari vuotta. Luotin lääkäriin. Tällä hetkellä en oikein luota enää näihin alati vaihtuviin diagnoosien heittelijöihin. Kun terapia loppui, apua ei ole juuri herunut. Hoitajakontaktin sain, mutta hänet olen nähnyt kolme kertaa 5 kuukaudessa. Sairastui ja jäi pois työstä lopulta.

On tää yksin melkoisen järkkyä, kun ei ole mitään hajua, mitä kannattaisi tehdä nyt. Ja jotenkaan nämä psykiatrit, mitä mulla on ollut, eivät ole herättäneet luottamusta. Viimeisin käski hengittää pussiin. 7 vuoden jälkeen tämmöinen vinkki. Mitään muuta hoitoa eivät suostu antamaan mulle kuin lääke ja saikulla oleva hoitaja.

Moi.

Mä söin 4-6-vuotta venlafaxinia 150-225 sitten se alkoi nostaa verenpainetta...mulla se kyllä auttoi terapian tukena. Seuraavaksi  mulla meni ecittalopram 8-10-vuotta ja nyt Brintellix. Kuten huomaat on masennus/ahdistus historia pitkä. En usko että mikään noista lääkkeistä poistaa ahdistusta/masennusta...ainoastaan "katkoo huiput pois". Ihmisen pitäisi pystyä noiden lääkkeiden tukena luotsaamaan siirtoja elämässään jotka poistaisivat syyt masennukseen.
Mutta tää elämä on niin monimutkaista, kolmen vuoden terapiassa saa just käsiteltyä lapsuuden nuoruuden tai ne menneisyyden traumat jollain tapaa. Silti elämässä syntyy uusia tarumoja jopa siinä terapian aikana, tai sen jälkeen. Mä olen käynyt kaksi 3-vuoden psykoterapia jaksoa viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana.
Ja taas tarvisin terapiaa kun on avioero, työkyvytyömyys eläke, uusipaikka kunta joihin tarvisi sopeutua.
Yleinenterveyden huolto/ MTT: palvelut on laikattu todella minimiin. Minulla oli ennen avioeroa 2-vuoden hoitosuhde mtt:hen, sitten potkastiin pihalla. Soita tai varaa aika omalääkärille, joka soittaa sitten psykiatrille mitä voisi tehdä?
Tässä ollaa ihan tyhjänpäällä. Yksityiselle sektorille ei riitä rahat. Mihinkään et voi valittaa...tää on nyt näin sanotaan.
Yleinensektori tarjoaa "kikkoja" opettele hallitseen ahdistustasi, hengittele pussiin, pidä huolipäiväkirjaa, jne.
Tarjotaan järjentasolla kikkoja, mutta kun tunteet on niin pinnassa ettei tunteet "tottele" järkeä. Vuonommaksi ei tämä kai tästä enään mene, luulen. Luottamus on mennyt yleisen sektorin psykiatreihin, kai siellä joku hyväkin on? Mutta en ole törmännyt viimevuosina.

Koita kirjoittaa tänne...ehkä jotain keksitään...tai joku täällä keksii mitä kannattaa tehdä?