olo on taas niin kovin väsynyt kaikkeen,tuntuu kuin elämäni olisi vaan taistelua jottaselviää taas seuraavaan päivään. tuntuu kuin kukaan läheisistäni ei ymmärrä mua,ei ymmärrä mitä käyn läpi,ei ymmärrä mun tuskaa tätä äärimmäistä väsymystä.on kuin elämästäni olisi sammutettu valo,toivoton olo.

usein huomaan hokevani itselleni ääneti etten jaksa enää,en jaksa enää elää☹️ on ihan luuseri olo kun en kykene edes työelämään. toisaalta tiedän,että teen joka päivä tärkeää työtä kotona lasten hyväksi,niin paljon ihan pieniäkin juttuja. mutta eihän musta oikein muuhun ole kuin heidän perustarpeiden tyydyttämiseen. olenhan minä läsnä mutta siinä se. tässä koneella mä istun ja yritän epätoivoisesti löytää jotakin tukea ja aikuista seuraa,myötäelämistä.. sitä kun en oikein mistään saa.

pelkään kuin kauan jaksan,lähes joka päivä tuntuu että nyt on tullut raja vastaan. mutta sitten ajattelen kuka tämän tai tuon hoitaa jos en minä,entä lapset?!

nuorimmaiseni täytti lokakuussa 3v. ja olen nyt työtön. on vaikea ajatella muuta kuin yhden päivän kerrallaan,välillä on täysi työ että siitä selviää.välillä en kykene kuin makaamaan ja joskus mieheni on joutunut huonon vointini takia jäämään töistä sairaslomalle☹️ silloin tulee myös mukaan voimakas ahdistus ja lamaantuminen.

terapeuttini kehotti hakemaan sairaslomaa ja hainkin lausuntoa omalääkäriltä.tänään sain hylkypäätöksen Kelasta,olen ihan maassa taas! mikään ei tunnu onnistuvan☹️
trapeuttini oli aivan äimänä,koska ilman muuta olen oikeutettu saamaan sairaspvärahaa näillä perusteluilla. nyt sitten joudun menemään taas lääkäriin juttelemaan,mitäs nyt tehdään. työttömyyskorvausta en saa,joten tässä elellään 5henk. perhe mieheni tuloilla☹️

kuinka jaksaa…. tuntuu että olen venynyt ja venynyt,ei enää vaan tahdo jaksaa☹️((