Kirjoitan tänne kun tuntuu niin pahalta. Olen velkaantunut pahasti, hakemassa velkajärjestelyä kyllä mutten tiedä myönnetäänkö sitä. Ahdistaa ihan hirvittävästi, varsinkin kun kotini on ulosmitattu 😭 Pelottaa miten mun käy… Masentaa vaikka olenkin lääkityksellä, masentanut jo kauan. Olen niiin yksin tämän kaiken keskellä, ystäviä ei ole kuin muutama joiden kanssa harvoin pidetään yhteyttä. Kaipaan niin nyt lohdutusta edes joltain… Psykologilla kyllä käyn mutta kaipaan tukea joltain jolle olisi käynyt samoin.
Paljon jaksamista sinulle!
Omakohtaista kokemusta minulla ei ole, mutta olen läheltä nähnyt näitä tilanteita pari, ikäviä tapauksia. Toivon, että voit ihan ennen kaikkea pitää huolta itsestäsi. Talo jne. on varmasti rakas, mutta esineet on esineitä. Sun hyvinvointisi on kuitenkin nyt tärkeintä. Toivottavasti kaikki menee hyvin!
Samanlaisten tunteiden kanssa painit kuin minäkin. Kuten sinä, myös allekirjoittanut on ylivelkaantunut pahasti. Vaikka kuinka yritän elää nk. tavallista arkea antamatta liikaa valtaa negatiivisille ajatuksille, ne valtaavat kuitenkin koko ajan,muistuttaen, missä tilanteessa olen ja tunne että olen yksin, on hyvin vahva. Jos voin jollakin tavalla lohduttaa, niin tiedolla siitä, että et ole yksin. Meitä on samassa kiirastulessa paljonkin. Voimia Sinulle, täältä saa monesti voimaa samassa tilanteessa olevilta. Jatka siis kirjoittelua.
Mulla kanssa on ollut samanlainen ongelma. Velkanuin ja menetin luottotiedot. Hain itse edunvalvojaa koska olin/olen kykenemätön hoitamaan omia raha asioita. Vuosia siinä meni ja vähän aikaa sitten sain tietää edunvalvojalta, että olen nykyään velaton. Vuosia menee, että luottotiedot korjantuvat.
Jouduin elämään todella pienellä summalla. Nyt kun ei ole enää velkaa niin nousi myös käyttöraha. Nyt on varaa harrastaa harrastuksia.
Hei teille, minäkin olen yksi sellainen, velkaantunut. Summat eivät ole mahdottoman isoja, joitakin tonneja, mutta masentuneelle tulottomalle ylivoimaisia.
Tämä asiaa kalvaa sisäisesti, välillä onnistuu unohtamaan, jopa elämään normaalia elämää. Sitten se taas valtaa mielen ja tajuaa sen, kuinka eristyksissä elää. Itse tuntuu että on ainoa maailmassa. Miehelläni on aina ollut raha-asiat kunnossa, hän on auttanut paljon, mutta ei kuitenkaan ymmärrä asiaa. Välillä asiaa ei vain voi olla miettimättä ja murehtimatta.
Olen saanut paljon maksettuakin velkojani, mutta tuntuu vain, että mikään ei riitä, Näin pienillä tuloilla yksikin muistutus kaataa kaiken, minut mukaan lukien. Olen ollut syvällä kuilussa nyt varmaan kuukauden, juuri tämän velka-asian takia.
Häpeä, syyllisyys, itseinho, pelko, eristäytyminen; kaikki tuttua.
Tsemppiä teille!