Kevät on menossa, pian on kesä. Luonto herää eloon, arska paistaa ja linnut laulaa. Kuitenkin olen kovin väsynyt ja ahdistus on luonani vieraana. En jaksa innostua kovin monesta asiasta, kaikki on pakkopullaa. Kuitenkin on jaksettava eteenpäin. Välillä sitä miettii, onko tässä elämässä mitään itua. Itsemurha on mielessä, mutta en haluasi sitä tehdä. Mielumminkin mielessä passiivinen itsemurha, jos jäisi auton alle tms… Elämänhaluni ei ole kovin korkea.
Olen säästänyt lääkkeitä, jotta mulla olisi pakokeino pahimman tuskan yli. (Tukihenkilöni yrittää kovasti, että tuhoisin ne) En tappaisi itseäni niillä, en ainakaan nyt. Haluasin vain päästä karkuun pahaaoloani hetkeksi. Ei se ketään häiritsisi.
Olen jaksanut joka päivä käydä ulkona. Vaikeaa se on, mutta siitä saan voimaa. Tänään pitäisi kävellä postiin hakemaan paketti. Onpahan syy lähteä ulos.
Olen kovin yksinäinen ,vaikka ihmisiä on paljon ympärillä. Kuinka paljon musta välitetään? Jos katoasin tms. moniko jäisi kaipaamaan?
Hei nettityttö,
koska tunnet yksinäisyyttä, mitä jos alkaisit hakemaan aktiivisesti ystäviä? Yksi keino on panna vaikka sähköpostiosoite tänne näkyviin, koska joku voi sitten kirjoittaa sinulle. Tai sitten jollekin ystävänhakupalstalle. Se ei tietenkään korvaa ammattiapua, mutta tunne siitä että joku muistaa, kantaa kauas.
Sinun kannattaisi yrittää rakentaa itsellesi haaveita ja tavoitteita, joihin sitten pääset kun niin haluat. Voisit miettiä missä olet hyvä, mitä haluat tehdä työksesi, missä haluat kehittää itseäsi. Onko sinulle selvinnyt, miksi tunnet itsesi masentuneeksi ja elämäilottomaksi?