Kyllähän se ärsyttävää minun mielestänikin on. Mutta jotenkin olen itse tottunut
ajattelemaan, että ihmisillä on varsin erilaiset tavat. Esim. eräällä ystävälläni on sellainen
tapa, että tekstiviestiin vastataan viikon viiveellä 🙂. Hän ei tarkoita sillä mitään pahaa
vaan kun viestityskulttuuri voi olla monenlaista. Olen sen huomannut, että jos jonkin
tahon yleiseen info-osoitteeseen lähettää viestin, ei saa yleensä vastausta. Sen sijaan jos
viestin osoittaa suoraan jollekin henkilölle, vastaus tulee paljon suuremalla
todennäköisuudellä.

Minulle monet eivät vastaa meileihini, en siitä välitä.
Usein käy myös siten, että ensin vastaa ja selvästi tuntuu, että mun pitää vielä siihen vastata, sitten se ei enää vastaa ja jää vähän sellainen olo, että se kyllästyi minuun.

Minä en oikein osaa tuota sähköpostikeskustelua enkä oikein tiedä pitääkö vastata vai ei. Pitäisikö vaikka sanoa, että luin viestisi. Sekin tuntuu tökeröltä.

Riippuu tietysti asiasta, ei johonkin ilmoitusluontoiseen juttuun odotakaan vastausta. Mutta jos selkeästi kysyy jotain oikein kysymysmerkki perässä, niin kyllä minusta siihen pitäisi vastata.
Jos taas esim. lähettää kirjeen ja panee mukaan vielä pari "vanhanaikaista" valokuvaa, niin kaiketi kuuluisi jo käytöstapoihinkin jotenkin vastata siihen. Vanhemman sukupolven ihmisillä oli jopa tapana kiittää.
Pitäisikö aina soittaa puhelimella - sillloin olisi pakko sanoa jotain - tai lyödä luuri kiinni....
Yritysten info-postit on sitten asia erikseen (riippuu millaista asiakaspalvelua harjoitetaan). Itselleni kysymys on noussut esiin sukulaisuussuhteissa.

Itse en ole mikään kovin hyvä vastaaja ja olenkin tätä yrittänyt parantaa, koska nyt itselle on käynyt niin, että saa vastauksen pitkällä viiveellä. Eräs minulle erittäin tärkeä ihminen vastasi sähköpostiini neljän viikon viiveellä. Ymmärrän tavallaan miksi siinä kesti niin kauan ja hän sanoi olleensa matkoillakin, mutta silti kyllä se pisti miettimään sitä, että miten tuo kyseinen ihminen minua oikeasti arvostaa.

Nyt taas vastasin hänelle itse heti seuraavana päivänä ja tuosta alkaa taas olemaan tovi aikaa. Ihankuin tämä olisi jotain peliä, kun viivyttelee vastausta. Ihan kuin tässä kyykytettäisiin oikein kunnolla. Reilumpaa olisi vaikka laittaa viesti, että en tästä asiasta enää halua viestitellä tms. tai palataan asiaan joskus toiste. Mutta tuo täydellinen hiljaisuus tuntuu julmalta pelaamiselta. Se saa tuntemään itsensä arvottomaksi sen toisen ihmisen puolelta.

Tosiaan kun nyt tiedän miltä se tuntuu niin vastaan itse aina kaikkiin viesteihin ja viivyttelemättä. En halua olla osaltani viljelemässä pahaa mieltä. 🙂🌻

Hei somebody's me!
Ihan oikein minusta kommentoit, "että et halua olla aiheuttamassa pahaa mieltä". Ajattelin juuri tänään itse ( luettuani taas lehdestä, kuinka valtakunnassa panostetaan ehkäisevään mielenterveystyöhön), että arkipäiväistä mielenterveystyötä jokainen voisi tehdä, vastaamalla jollain tavalla saamiinsa yhteydenottoihin.
Sitten tulin siihen tulokseen, että varmin tapa osoittaa toiselle ylemmyyttä on todella jättää vastaamatta yhteydenottoon. Siinä kyllä tajuaa, että toinen ei halua olla missään tekemisissä. Erilaisista syistä (vaikka sairaus, matka tms.) tietysti voi olla viivettä, mutta jokin kohtuus siinäkin. Esimerkkeinä omalta kohdaltani eräälle miehen sukulaiselle sähköpostilla kirjoittamani terveiset ja muutama kysymys hänelle viime (2008) marraskuuussa. Mitään vastausta tai viestiä en ole häneltä sen jälkeen saanut. Sen sijaan hän vastasi MIEHELLENI toiseen minun esittämästäni kysymyksestä. Eräälle omalle sukulaiselleni kirjoitin paperikirjeessä uudesta koiranpennustamme ja laitoin mukaan kuvan siitä. Vastaanottaja on "koirahullu". Ei ole vastannut minulle (vielä) mitään - koiranpentumme täytti nyt kesällä 3 vuotta.

Einsame
Minusta sähköpostiin ja kirjeeseen vastaamattomuus on rumaa ja se osoittaa jonkin sortin halveksuntaa vastakkaiselta osapuolelta.

Blohy
Se, että saa sen vastauksen viiveellä EI tarkoita, vastaamattomuutta
maanvaiva
Ei pidä sanoa, että luin viestisi. Jos, varsinaista vastausta ei ole - älä jatka turhaa sähköpostailua. Jos, joku kysyy sinulta jotain, vastaa. Ihmiset saavat nykyisin, niiiiin paljon sähköpostia, että vähempi on parempi. Eli kun pitäydytään nopeassa ja asiallisessa viestinnässä, kaikki osapuolet ovat tyytyväisiä. Näin luulisin.

Einsame
Tosi huonoja kokemuksia sinulla. Omat kokemukseni ovat, että sukulainen ei vastannut kahteen lähettämääni kirjeeseen mitenkään. Ei millään tavoin. -> selkärangaton olio.
Toinen kokemukseni on, että toinen sukulaiseni ei vastannut soittoihin ja tekstareihin, olisinko laittanut vielä kirjeen, en muista, mitenkään -> toinen selkärangaton olio.
Näiden edellä mainittujen johdosta olen tullut siihen tulokseen, että ei maksa vaivaa. Eli jos minä olen ilmaa, niin ovat hekin. Turhaa ottaa enää minuun päin yhteyttä. Nämä yritykset riitti! Viesti meni perille!

On se kummallista, että ihmiset (läheiset) eivät osaa enää nykypäivänä kommunikoida. Jos, on vaikea vastata viestiin / puheluun / kirjeeseen, niin aina löytyy toinen vaihtoehto, aivan varmasti! Valitettavasti nämä minun kohdallani ovat olleet sieltä selkärangattomasta päästä. Näin sitä selviää kuka oikeasti sinusta välittää 🙂

Pompula kirjoitti 28.8.2009 16:39

Einsame
Minusta sähköpostiin ja kirjeeseen vastaamattomuus on rumaa ja se osoittaa jonkin sortin halveksuntaa vastakkaiselta osapuolelta.

... olen tullut siihen tulokseen, että ei maksa vaivaa. Eli jos minä olen ilmaa, niin ovat hekin. Turhaa ottaa enää minuun päin yhteyttä. Nämä yritykset riitti! Viesti meni perille!

Näin sitä selviää kuka oikeasti sinusta välittää 🙂

Napakasti sanottu, Pompula - olen samaa mieltä! Se vain masentaa, että olisi kiva, kun välittäjissä olisi sukulaisiakin...