Vanhempi aikuisen lapsen ja puolison kotona
Hei.
Kaipaisin neuvoja kuinka kehottaa loukkaamatta äitiäni muuttamaan pois kotoamme.
Äitini muutti luoksemme noin 10 vuotta sitten ja olemme eläneet yhdenlaista kommuunielämää siitä lähtien. Nyt kuitenkin olisi jo korkea aika saada äitini pois hankaloittamasta minun ja mieheni arkielämää.
En kuitenkaan tiedä että kuinka asian ilmaisisin hänelle niin etten häntä loukkaa.
Terapiassa on aiheesta tullut pari sanaa sanottua, siitä kuinka äitini läsnäolo kiristää mieheni ja minun välejä ja kuinka hänen läsnäolonsa myös estää minua kehittymästä täysipainoiseksi, itsenäiseen elämään kykeneväksi ihmiseksi, koska en koskaan ole päässyt ns. vanhempien helmoista pois.
Voisin kuvitella että ainoa keino on istua alas ja sanoa niin kuin asia on. Uskoisin että äitisi ymmärtää. Onko hän koskaan puhunut pois muuttamisesta?
Vain vitsailemalla että kun hänellä alkaa järki heittämään, meidän tulee laittaa hänet suoraan hoitokotiin.
Asiaa monimutkaistaa se, että talo on ostettu perikunnalta jonka osallinen hän on ja hänellä on asumisoikeus taloon. Muutamassa riidassa vuosia sitten tämäkin nostettu esiin, kuten fakta ettei hän myynyt irtaimistoa talon mukana, ts. iso osa irtaimistosta on hänen, kaikki mitä emme mieheni kanssa ole jälkeenpäin hankkineet talouteen.
Taitaa olla jo vaikeampi juttu hätistellä äitiä pois, jos hänellä on asumisoikeus taloon. Kai te taloa ostaessa otitte asian huomioon ja se ei ole nyt mikään yllätys. Varmaan ostohinnassa tämä huomioitiin myös. Äiti voisi hyvinkin lähteä, jos maksatte hänelle takaisin hänen osuutensa ja silloin hänellä olisi varaa omaan asuntoonkin. Muuten hänellä on oikeus asua samassa talossa, jos niin itse haluaa.
Talo tuli meille osana isompaa maatilakauppaa, joka tehtiin sukupolvenvaihdoksena.
Tilanne oli kyllä tiedossa kun kaupan teimme ja oletimme että pystymme elämämme järjestämään ihan hyvin vaikka äitini tällä asuukin.
Äitini ei itsekään ole ilman ongelmia, hän on alkoholisti ja todistikin tämän toissa vuonna kun kittasi "lääkeeksi" pullon suusta suoraan 80% stroh-konjakkia, jonka mieheni pikkuveli oli miehelleni tuonut Virosta käytettäväksi flunssan hoitoon. (kumpikaan meistä ei käytä alkoholia lainkaan arkielämässä) ja syyllisti sitten tästä päihdyttyään miestäni juomisestaan. Tämä oli miehelleni viimeinen tippa, hän kyllä oli kestänyt äitini arvostelua ja ylimielisyyttä meitä molempia kohtaan kaikki 8 aiempaa vuotta, mutta se, että on hänen syynsä ettei äitini osaa pitää näppejään erossa viinasta katkaisi kamelin selän hänen kohdaltaan.
Olen itse lääkitykseni alaisena jaksanut hänen toimintaansa katsella (osittain tottumuksesta) mutta nyt ollessani kajden lääkityksen välissä, olen päässyt tajuamaan äitini voimakkaan negatiivisen, alentuvan ase teen vaikutuksen itseeni ja parisuhteeseeni.
Mieheni eilem ehdptti asiasta keskustellessamme, että jos emme muuten äidistäni pääse eroon, ostamme hänelle kirkonkylältä rivitalo asunnon, sillä elämämme ei tule toimimaan kos hän muuttaisi vain paritalon toiseen asuntoon.