Hei, täällä kirjoittaa kohta 25-vuotias mies ja halusin tulla jakamaan kanssanne
asioita, jotka ovat tuoneet niin paljon helpotusta elämääni ja toivon, että
näistä voisi olla hyötyä muillekkin!
—
Taustoista sen verran, että olen kärsinyt huonosta itsetunnosta koko elämäni aina
viime kuukausiin saaakka. Johtuen varmasti siitä, että kun on saanut koko elämänsä
kuulla dissausta eli herkkänä ja arkana ihmisenä luonnollisesti ollut näitten kipuilijoitten pahan olon kaatopaikkana. Olen aina kokenut olevani erilainen ja yläasteen alussa alkoikin päihteiden käyttö, lähinnä kannabista ja alkoholia, jotta ei jäisi yksin ja pääsinkin ns. Kovien jätkien porukkaan.
Mutta ei se ryhmään kuuluvuus ja päihteet sitä itsetuntoa korjanneet, päinvastoin.
Päihderiippuvuushan siitä syntyi ja muutama vuosi sitten tuli kovemmatkin aineet kuivioihin, mutta onneksi ei kerennyt koukkua mihinkään vahvempaan syntyä ja vakiduunin kuitenkin olen onnistunut säilyttämään.
Viime syksynä oli pakko lopettaa koko päihteily, koska ei vaan pää enää kestänyt
eikä ne kuviot enää antaneet mitään.

Tieni on ollut raskas, koska ei mulla ole yhtäkään raitista ystävää ja täytynyt kehittää täysin uusi perspektiivi elämään. Valopilkkuna on kuitenkin naisystäväni, mutta hän asuu toisella puolella palloa tällä hetkellä (vielä), enkä kenenkään toisen varaan halua elämääni rakentaa.
—

Nyt itse asiaan ja siihen kuinka synkkyyteni ja pimeyteni keskelle alkoi kajastamaan valoa pikkuhiljaa:

PIMEYS:

Jätettyäni entisen elämäni ja päihteet taakseni, minut valtasi suuri synkkyys ja pimeys. Tuntui, kun koko elämä olisi ollut pilalla jo 24-vuotiaana, koska 10 vuotta keskittynyt ainoastaan päihteiden käyttöön, eikä koskaan ole ollut mitään suurta intohimoa elämässä tai muutakaan järkevää. Mitä tekisin elämälläni? Tuntui, että ei ole mitään järkeä olla elossa ja monesti olen ajatellut, että kumpa vaan joku rekka ajaisi päin tai muuta vastaavaa, niin päättyisivät tuskani.
Tässä vaiheessa voin sanoa kaikille tätä lukeville ja itsetuhoisista ajatuksista kärsiville, että todellakin TIEDÄN TUSKANNE! Täsmälleen.
Kaikki tuntui yhdentekevältä, aivokemiat olivat pahasti vinksallaan ja elämä tässä vaiheessa oli päivästä toiseen pelkkää selviytymistä.

VALONKAJASTUS:

Monen sattuman kautta eräänä sunnuntaina, päädyin paikallisen parapsykologisen
seuran järjestämälle luennolle. Luennon aiheena oli Tietoa tuonpuoleisesta tieteen menetelmin ja luennoitsijana toimi Pekka Kaarakainen. Esitelmä oli käännekohta elämässäni, sillä esitelmä avasi sellaisen näkökulman elämään, mitä en ennen osannut edes ajatella, eikä varmaan moni muukaan!

Vaikka kasvoinkin aika uskonnollisessa perheessä ja jossain vaiheessa kokeilinkin uskoon tulemista, niin ei se auttanut. Tuntui, että ei kukaan tai mikään voisi auttaa.
Mutta tämä esitelmä avasi silmäni, sillä opin, että me olemme IKUISIA sieluja, emmekä koskaan kuole. Olemme eläneet monia, luultavasti satoja, elämiä tällä planeetalla. Koska elämä noudattaa syyn ja seurauksen lakia (ns. Karman laki), niin kaikki se ”paha” mitä olemme tehneet edellisessä elämässä, se hyvitetään seuraavassa elämässä. Tänne maa-planeetalle synnytään uudelleen niin monta kertaa, kunnes sielu on moraalisesti niin kehittnyt/puhdistunut, että voi siirtyä eteenpäin onnellisempiin maailmoihin. Mutta tämä kaikki on vain omista ponnisteluistaan kiinni!

Kun hoksaa, että ei kannata samaistua siihen omaan mieleen ja oivaltaa, että pohjimmiltaan on ikuinen henki ruumiillistuneena tähän aikaan ja paikkaan ja ruumiiseen, se on valtava helpotus. Olemme ennen syntymäämme valinneet minkälaisia koetuksia/hyvityksiä
tarvitsemme elämämme aikana puhdistuaksemme perustuen mm. Edellisiin elämiin.
Valitsemme omat vahempamme, sukupuolen ja järjestyksen monentena lapsena synnymme. Kuitenkaan emme muista (useimmat) mitään edellisistä elämistämme, koska se aiheuttaisi ongelmia ja paljon ristiriitoja mm. sosiaalisiin suhteisiin.

Ainoa asia, mikä lopulta poistaa sen sisäisen tyhjyyden on se, että ottaa yhteyttä siihen omaan sieluun ja sitä kautta alkaa huomaamaan, kuinka se oman mielen eli egon jatkuva monologi ja kritisointi yms. On vaan harhaa. Yhteyden palauttaminen omaan korkeampaan itseensä voi aloittaa esim. Meditoimalla ja jos näistä asioista oikeasti innostuu, niin paljon samanhenkisiä ihmisiä on ja voin omasta kokemuksesta sanoa, että he kyllä hyväksyvät sinut juuri sellaisena kuin olet! Vaikka minkälaista kiusaamistaustaa/huonoa itsetuntoa olisi taustalla!
Ja kaikenlisäksi, kun on saanut yhteyden oikeean omaan itseensä ja Jumalaan, niin et ole koskaan yksinäinen!

Näkökulma, mikä helpottaa myös on se, että parempi tulevaisuus on taattu! Teit mitä tahansa, niin sielusi kehittyy jokatapauksessa ja ennemmin tai myöhemmin tulet sinäkin syntymään onnellisiin maailmoihin, joissa ei pahuutta tunneta! Eli elämä ei ala sillä, että sun itsetunto poljetaan maanrakoon. Itsestään se tosiaan on kiinni, että kuinka nopeasti haluaa kehittyä, että lyökö kaiken lekkeriksi ja luovuttaa ja tätä kautta pahentaa ja pitkittää omaa kehitystään. Lopulta tämäkään/nämä eletyt elämät tällä ankealla maa-planeetalla eivät ole kuin silmänräpäys sielun loputtomassa elämässä!

Vaikka tilanne olisi kuinka ahdistavan oloinen, niin miksi ei sitten käyttäisi tätäkin aikaa hyväksi ja ponnistelisi oman tulevaisuutensa eteen nyt jo tässä elämässä!
—

Se, mikä pohjalta tuo esitelmä pidettiin, perustui Allan Kardecin 1800-luvun puolivälissä syntyneeseen henkioppiin.

Hyvä ja mielenkiintoinen luento Allan Kardecista ja johdanto hänen opetuksiinsa, josta päästä hieman kartalle mistä on kyse!

https://www.youtube.com/watch?v=InBMwef1Ajk

Meditointiin liittyviä videoita ja opetuksia ihanalta Kupariketulta!

https://www.youtube.com/channel/UCU31leKGEEtYXztVORlmvVA

—

Omasta elämäsä vielä sen verran, että tässä sitä nyt on porskuteltu henkisellä taipaleella nyt n. 3 kk! Osallistuin erääseen henkisen kasvun kurssiinkiin, vaikka aiemmin luulin, että ei tällä ujoudella ja ”huonolla itsetunnolla” muitten tuntemattomien ihmisten seuraan mennä! 😀 Paljon olen opiskellut ja lukenut kirjoja henkisyydestä. Töissä käyn, urheilen ja opiskelen näitä asioita ja voin sanoa, että harvoin kovin tylsää on! Vaikka tottakai nyt olen kasvokkain demonieni ja tuskieni kanssa, niin uusi näkökulma auttaa kestämään vaikeat ja musertavat tunteet. Tuoda rohkeasti oma pimeys valoon ja muuttaa se negatiivinen ja patoutunut energia mm. Meditoinnin kautta. 🙂 Suosittelen.

Voi saada vaikutelman, että elämäni on nyt yhtä auvoa ja onnea, mutta ei se ihan niinkään ole. Mulla on valtava määrä patoutunutta negatiivista energiaa ja aika ajoin vieläkin, etenkin aamuisin, tuntuu että ois parempi olla vaan pois täältä. Mutta joka päivä kuitenkin huomaa, että on koko ajan helpompi olla 🙂 Ja luultavasti esim. 5 vuoden päästä vois olla aika hyväkin kokonaisvaltainen fiilis jo! Kun kuitenkin vasta puoli vuotta sitten päättyi se ainainen sekoilu…

Toivon kaikille valoa ja jaksamista elämään!!