Hei!
Olen täällä uusi kirjoittaja ja ajattelin aloittaa vain lyhyesti ja kysäistä onko muilla jakaa vastaavanlaisia kokemuksia.
Eli siis olen 23 vuotias ja minulla on erittäin vaikea menneisyys omien- ja sijais vanhempien osalta. En ala sen pitemmin puimaan niitä asioita tässä vaiheessa, muutin siis sijaisvanhemille noin 8 vuotiaana ja nyt nyt alkaa pikkuhiljaa ahdistamaan vanhat muistot vanhasta elämästä. Välillä on jopa itsetuhoisia ajatuksia, toki en niitä toteuttaisi, mutta silti.☹️
Moi Risuparta! Minusta olis tosi tärkeetä sun hakea apua, jotta saisit käsiteltyä kipeitä kokemuksia. Mitä varhasemmin ongelmia alkaa selvittää, sen parempi. Ne ei häviä itsestään ja muuttuu vaan pahemmiksi, jos koittaa lakaista maton alle tai jättää taakseen.
Itsekin ihan liian pitkään siirsin hoitoon hakeutumista. Ajattelin, että ei nää mun kokemukset ja vaikeudet niin suuria ole, että mulla olis oikeus oireilla niitä ja saada apua. Sillai ei todella kannata ajatella eikä pidä lykätä avun hakemista. Ihan turhaan sitten vaan kärsii yksin vuosikausia ja on kaikenlaisia ongelmia. Säkin oot nuori ihminen vielä ja sulla on elämä edessäsi. Älä käytä yhtään ylimääräistä vuotta ongelmien tuskailuun yksinäsi. Se ei johda mihinkään. Sä oot arvokas ja tärkeä ja sulla on lupa pyytää ja saada apua. Tsemppiä! 🙂🌻