Vakavan sairauden uhka ahdistaa

Vakavan sairauden uhka ahdistaa

Käyttäjä Auringonpaiste2 aloittanut aikaan 23.10.2013 klo 10:10 kohteessa Aikuisen elämää
Käyttäjä Auringonpaiste2 kirjoittanut 23.10.2013 klo 10:10

Hei!

Minulla epäillään vakavaa sairautta, mihin ei ole parantavaa hoitoa, vain lääkitys mikä hidastaa kenties tautia. Edessä saattaa olla elimesiirto.

En voi enkä halua puhua asiasta kenllekään vielä, olen ollut nyt tämän asian kanssa yksin vuoden alusta alkaen. Hiljattain kerroin avomiehelle. En halua että rakkaani joutuvat tämän saman ahdistavan tunteen valtaan. Meillä on monta pientä lasta.

Minua pelottaa. Reilun viikon päästä lääkärin pitäisi soittaa. Heräsin aamuyöllä jälleen kerran ja mietin, kykenenkö vastaamaan puhelimeen pyörtymättä, entä sen jälkeen.

Tämä on kamalaa. Vanhat traumat ovat heränneet. Olen itse lapsena menettänyt toisen vanhemmistani tapaturmassa ja myöhemmin myös uuden uusiovanhemman sairauskohtaukseen.

En kykene kuvittelemaan että kaikki kääntyy hyväksi. Olen hyvin ahdistunut perheeni puolesta.

Ja kukaan ei voi auttaa.

Käyttäjä repukka kirjoittanut 23.10.2013 klo 11:06

Voi, miten ikävä tilanne. Epätietoisuus ja tiedon odottaminen on kamalaa. Voi vain odottaa lääkärin soittoa. Tuli mieleen, että onko tuohon sairauteen olemassa vertaistukea? Esim. netissä nimettömänä. Joku ryhmä, jossa saisit purkaa ja jakaa ajatuksia sairauteen liittyen ja saisit ymmärrystä tilanteellesi. Minä ainakin olen kokenut vertaistuen eri yhteyksissä todella merkittävänä. Siis jos sinulla tuo sairaus todetaan. Toivotaan tietenkin, ettei todeta.

Käyttäjä Auringonpaiste2 kirjoittanut 23.10.2013 klo 12:11

Hei!

Kyllä tämän kaltaisiin sairauksiin on olemassa keskustelupalsta, mutta masennun siellä. Voimme kyllä keskustella siellä, mutta emme todellisuudessa parantaa toisiamme. Elämä voi olla kaikessa ihanuudessaan välillä ihan todella vaikean pelottavaa. Haluaisin olla terve ja elää pitkän elämän. Jotenkin tuntuu että minua rankaistaan tässä nyt. Jollakin tasolla haluan uskoa että Jumala on olemassa. Tai sitten kaikki on sattumaa ja tämä on tämmöistä. Ei kai minun elämäni ole sen tärkeämpi kuin muidenkaan tässä maailmassa. Moni joutuu elämään paljon kurjemmissa asetelmissa ja silti ainakin osalla tuntuu olevan toivoa asenteessaan. Olen vain jotenkin niin rikki, mutta ei kai mitään voi juosta pakoonkaan. Sitä haluaisi suojella lähimpiään ja kaikkea hyvää elämään.

Käyttäjä kirjoittanut 23.10.2013 klo 12:46

Ja, jos todetaan se vakava sairaus ja joudut elimensiirtoon, niin ei sekään niin kauheaa ole nykyaikana. Sen jälkeen voi elää suht normaalia elämään. Netistä löytyy aika paljon blogeja joissa ihmiset kertovat millaista elämä on elimensiirron jälkeen.

Toivottavasti ei kuitenkaan ole mitään vakavaa.