Vakavan sairauden uhka ahdistaa
Hei!
Minulla epäillään vakavaa sairautta, mihin ei ole parantavaa hoitoa, vain lääkitys mikä hidastaa kenties tautia. Edessä saattaa olla elimesiirto.
En voi enkä halua puhua asiasta kenllekään vielä, olen ollut nyt tämän asian kanssa yksin vuoden alusta alkaen. Hiljattain kerroin avomiehelle. En halua että rakkaani joutuvat tämän saman ahdistavan tunteen valtaan. Meillä on monta pientä lasta.
Minua pelottaa. Reilun viikon päästä lääkärin pitäisi soittaa. Heräsin aamuyöllä jälleen kerran ja mietin, kykenenkö vastaamaan puhelimeen pyörtymättä, entä sen jälkeen.
Tämä on kamalaa. Vanhat traumat ovat heränneet. Olen itse lapsena menettänyt toisen vanhemmistani tapaturmassa ja myöhemmin myös uuden uusiovanhemman sairauskohtaukseen.
En kykene kuvittelemaan että kaikki kääntyy hyväksi. Olen hyvin ahdistunut perheeni puolesta.
Ja kukaan ei voi auttaa.