Reilu viikko sitten vaimoni ilmoitti minulle että hän on jo jonkin aikaa miettinyt avioeroa. Se tuli minulle aivan puskista ja totaalisena yllätyksenä.. Vielä kuukausi sitten oltiin keskusteltu asunnon ostamisesta ja muutenkin tulevaisuudesta. Nyt yhtäkkiä hänen tunteensa minua kohtaan ovat ”kuolleet” eikä tiedä enää haluaako jatkaa kanssani. Olen aivan paloina sisältä ja haluan vain jatkaa yhteistä elämääni, varsinkin kun meillä on kaksi yhteistä lasta.. Minua ahdistaa kun tuntuu että vaimoni on jo päättänyt päänsä sisällä että haluaa eron, eikä minulla ole mitään mahdollisuutta korjata asiaa.. Ehdotin pariterapiaakin mutta vaimoni vastaa vaan ”miksi joku ulkopuolinen muka saisi selvitettyä minun tunteeni kun en niitä itsekkään tiedä?”.. Tiedän että vaimoni on ihastunut johonkin toiseen mieheen, sillä hän on tämän myöntänyt. Tiedän myös että mitään heidän välillään ei ole vielä tapahtunut. Olemme olleet kuusi ja puoli vuotta yhdessä joista 5 naimisissa.. En vain yhtään osaa sanoa mistä vaimoni äkillinen mielenmuutos on tullut ja onko tuo pahin vielä väistettävissä.. ☹️
Oi, kovasti voimia!
Ei välttämättä pahin ole edessä, erolla voi olla hyviäkin seurauksia.
Itse erosin miehestäni puolitoista vuotta sitten, meillä myös kaksi pientä lasta. Aluksi olin sitä mieltä, että alamäki alkaa ihan varmasti ja loppuelämä tulee olemaan yhtä kidutusta.
Niin ei käynyt.
Kaikki on erilaista, tietysti, aivan kaikki.
Tärkeää on pystyä puhumaan niistä asioista, joihin yhdessä pystytte vaikuttamaan: milloin muutatte erilleen, kuka muuttaa, miten kumpikin ottaa vastuuta lapsista.
Ja itkeä pitää ja surra, ero on iso muutos. Mutta katkeraksi ei kannata suostua.
Minä olen nyt edelleen yksin lasten kanssa. Olisin onnellinen jos lasten isä olisi täällä, mutta se ei ole minun vallassani. Teen omasta elämästäni parasta mahdollista näistä lähtökohdista. Helppoa se ei ole. Paitsi joskus, ohimenevän hetken tuntuu että ehkä sittenkin. Ja sen voimalla pitää jaksaa.
Kaikkea hyvää ja parasta toivon sinulle.
Ja niitä voimia, paljon! 🙂🌻