Miksi sinä jouduit/pääsit/menit psykiatrin luokse, joka kirjoitti tuon diagnoosin?

Usein juuri persoonallisuushäiriöistä kärsivät ovat tyytymättömiä diagnooseihinsa.
Se on vain kylmä totuus. Se johtuu juuri siitä persoonallisuushäiriöstä.
Voi näet olla, että puuttuu sairaudentunto, ei ollenkaan harvinaista.
Itseä pidetään vain esim. kurjan lapsuuden rusikoimana, niistähän persoonallisuushäiriöt alkunsa saavatkin. Vanhaan aikaan puhuttiin rajatilapersonista. Sen tiedetään johtuvan lapsuuden kolmen ensimmäisen vuoden huonoista vuorovaikutuksista vanhempien tai hoitavien aikuisten kanssa.

Persoonallisuushäiriöiset voivat pitää itseään taiteellisina ja tempperamenttisina ihmisinä. He ovat vähän poheemeja ja säännöt tai auktoriteeti eivät heitä juurikaan liikuta. he tekevät kuten heille itselleen sopii. Mitä siitä vaikka muut olisivat odottaneet jo puoli tuntia elokuvalippuaan, he porhaltavat jonon ohi suoraan luukulle ja ovat seuraavia, ilman muuta.

Näitä pieniä asoita voi olla paljonkin ja silti he itse ja ehkä lähiympäristökin ovat sokeita näkemään mikä on vialla. No, se on aina ollut vähän sellainen ja olan kohautus päälle.

Tämä ei ole tarkoitettu loukkaavaksi kysymykseksi, mutta miksi adobtio?
Haluatko jonkun valmiiksi tehdyn lapsen pelätessäsi raskauden tuomaa stressiä. Pelkäätkö, että raskaus nostaisi pintaan niitä asioita joita koitat kieltää mielesi muistamasta ja luulet, että valmis lapsi ei niitä toisi esiin.
----
Kuitenkin, jos olet varma, että diagnoosisi on väärä, mene toiselle psykiatrille ja anna hänen arvioida tilanne ja se mikä on oikea diagnoosi.
Silloin voit laittaa tämän uuden lääkärinlausunnon lapsettomuudesta johtuvaan adobtiohakemukseen.

Kaikkea hyvää sinulle, kuinka toivoisinkaan, että tuo diagnoosisi osottautuisi vääräksi.

Jatta kirjoitti 9.2.2010 2:40

Miksi sinä jouduit/pääsit/menit psykiatrin luokse, joka kirjoitti tuon diagnoosin?

Hain apua,koska olin masentunut ja uupunut, halusin terapiaan. Terapiaan pääsinkin ja myöhemmin, useamman vuoden jälkeen tehtiin psykologin ja psykiatrin tutkimukset...

Usein juuri persoonallisuushäiriöistä kärsivät ovat tyytymättömiä diagnooseihinsa.
Se on vain kylmä totuus. Se johtuu juuri siitä persoonallisuushäiriöstä.
Voi näet olla, että puuttuu sairaudentunto, ei ollenkaan harvinaista.
Itseä pidetään vain esim. kurjan lapsuuden rusikoimana, niistähän persoonallisuushäiriöt alkunsa saavatkin. Vanhaan aikaan puhuttiin rajatilapersonista. Sen tiedetään johtuvan lapsuuden kolmen ensimmäisen vuoden huonoista vuorovaikutuksista vanhempien tai hoitavien aikuisten kanssa.

Minä olenkin "kurjan lapsuuden rusikoima". Mutta eihän kurja lapsuus kuitenkaan aina tarkoita että olisi aikuisena persoonallisuushäiriöinen? Eikä kohdallani ole kyse mistään sairaudentunnon puuttumisesta tai tyytymättömyydestä omaan diagnoosiini. Tietysti minua ahdistaa se,että minulla on vaikea masennus,mutta en kiellä sitä,koska se on täyttä totta. Toisin kuin tämä persoonallisuushäiriö... Psykiatri on kirjoittanut lääkärintodistukseen perusteluita,jotka eivät ole totta! Esim. "ongelmia yllykkeiden hallinnassa, kuten tavaroiden ostelu, rahan käyttö, taipumus toimia ajattelematta seurauksia, äkkipikaisuus" jne... Olen aia pitänyt talouteni kunnossa, en tee heräteostoksia, enkä aviomieheni,sisarusteni ja ystävieni mielestäkään ole sellainen mitä se psykiatri kirjoitti.
Kävin myös psykologin luona useamman kerran,kun tutkimuksia tehtiin.. psykologin mielipide siihen,että onko minulla jotain persoonallisuushäiriötä,oli "traumatisoituminen varhaisella iällä vaikuttanut psyykkiseen kehitykseen siinä määrin,että vaikea arvioida mikä liittyy aikaisempiin persoonallisuustekijöihin" Kuitenkin psykologi oli sitä mieltä, ettei häiriötä ole, vaan tunne-elämän ajoittainen epävakaus johtuu masennuksesta ja traumoista. Terapeutti on myös sitä mieltä,että kaikki oireeni johtuvat vaikea-asteisesta masennuksesta eikä persoonallisuushäiriöstä.

Persoonallisuushäiriöiset voivat pitää itseään taiteellisina ja tempperamenttisina ihmisinä. He ovat vähän poheemeja ja säännöt tai auktoriteeti eivät heitä juurikaan liikuta. he tekevät kuten heille itselleen sopii. Mitä siitä vaikka muut olisivat odottaneet jo puoli tuntia elokuvalippuaan, he porhaltavat jonon ohi suoraan luukulle ja ovat seuraavia, ilman muuta.

No,huh, huh... en todellakaan ole tuollainen! Hallitsen kyllä tietyt käytöstavat ja otan huomioon muut ihmiset. Terapeuttinikin on sitä mieltä,että sosiaaliset taitoni ovat kunnossa. Minulla on pitkäaikaisia ystävyys suhteita ja en ole taipuvainen riitaisuuteen (kuten persoonallisuushäiriöiset yleensä).

Tämä ei ole tarkoitettu loukkaavaksi kysymykseksi, mutta miksi adobtio?
Haluatko jonkun valmiiksi tehdyn lapsen pelätessäsi raskauden tuomaa stressiä. Pelkäätkö, että raskaus nostaisi pintaan niitä asioita joita koitat kieltää mielesi muistamasta ja luulet, että valmis lapsi ei niitä toisi esiin.

En oikein ymmärtänyt mitä tarkoitit, voisitko tarkentaa?

Kuitenkin päätös asoptiosta tulee ihan epäitsekkäistä syistä. Mieheni kanssa haluamme adoptoida,koska maailmassa on niin paljon orpoja, Suomessakin paljon lastenkodeissa lapsia,jotka toivoisivat normaalia perhe-elämää. Haluamme antaa lapselle kodin ja perheen. Ja kyllä raskauskin on haaveissamme...sen myös haluan joskus kokea. Tämä on yhteinen unelmamme, olemme molemmat jo pidempään haaveilleet perheestä,jossa on sekä adoptoituja että biologisesti omia lapsia.
----
Kuitenkin, jos olet varma, että diagnoosisi on väärä, mene toiselle psykiatrille ja anna hänen arvioida tilanne ja se mikä on oikea diagnoosi.
Silloin voit laittaa tämän uuden lääkärinlausunnon lapsettomuudesta johtuvaan adobtiohakemukseen.

Kaikkea hyvää sinulle, kuinka toivoisinkaan, että tuo diagnoosisi osottautuisi vääräksi.

Olen koko ajan entistä varmempi siitä,että diagnoosini on väärä. Kirjoitustasi lukiessani minua alkoi kiinnostaa, onko sinulla, Jatta itselläsi diagnosoitu jotain persoonallisuushäiriötä? (jos haluat kertoa)

Lääkärit laittavat persoonallisuushäiriödiagnoosin usein melko köykäisin perustein. Mulla yksi lääkäri epäili vaativaa huomiohakuista pers.häiriötä sen vuoksi että raivosin tehottomasta hoidosta! Toinen lääkäri päätyi sekamuotoiseen pers.häiriöön kehittymättömin piirtein.😝

Kolmas lääkäri nauroi näille diagnooseille! Terapeuttini mielestä käytökseeni on ihan selkeät syyt ja elän jonkinlaista puuttuvaa murrosikää. Etsin itseäni ja hän kannustaa siihen. 😀☺️

Etsi vain uusi lääkäri ja keskustele ihan asiallisesti saamistasi diagnooseista. 🙂🌻

-En nyt sensuripelkoisena vastaa muuta kuin, että ei en sairasta minkäänlaista persoonallisuushäiriötä.

Toivottelen teille myös elämäänne kaikkea hyvää! Ja laitanpa vielä ne kukatkin tähän.🌻🙂🌻🌻🙂🌻

sit' en tiedä kumpi vai kampi ompi parempi dg:si adoptiopapereissa?

etko sie aloittaja voi menna toisellepsykiatrille? luulisi, etta toinen psykiatri voi joko varmistaa, etta persoonallisuushairio on, tai todistaa, etta sita ei ole.

saskiasydan kirjoitti 13.2.2010 15:15

etko sie aloittaja voi menna toisellepsykiatrille? luulisi, etta toinen psykiatri voi joko varmistaa, etta persoonallisuushairio on, tai todistaa, etta sita ei ole.

Yritän ensin jutella nykyiselle psykiatrilleni. Ja uudelle terapeutilleni tietysti sitä ennen... terapeuttini vaihtui ☹️
(täällä on siis semmonen systeemi,et ajat psykiatrille saadaan terapeutin kautta) Hyvällä tuurilla nykyinen psykiatrini ymmärtää... jos ei niin sit hakeudun jonkun toisen vastaanotolle.

Yritin keskustella asiasta nykyisen psykiatrini kanssa. Se uskoi,että tietyt asiat lääkärintodistuksessani eivät pidä paikkaansa. Kuitenkin se väitti,että täytän silti diagnostiset kriteerit sillä perusteella mitä hän voi päätellä tapaamisistamme. (ei hän mitään sellaista kyllä kirjoittanut todistukseen!) Kysyin tarkennusta, vastaus oli "täytät diagnostiset kriteerit, minä olen sitä mieltä" Minulle ei tuo riitä perusteluksi.

Ne terveyden huollon ammattilaiset,jotka pitävät tätä virhediagnoosina, ovat sanoneet,että kaikki oireiluni johtuu vaikeasta masennuksesta ja traumatisoitumisesta eikä persoonallisuushäiriöstä. Psykiatrini vain tuntuu olevan liian ylpeä kyetäkseen myöntämään tehneensä mahdollisesti virhediagnoosin.

Pyysin psykiatrilta,että tutkimus tehtäisiin uudestaan. Hän ei suostunut siihen. Potilasasiamies oli sitä mieltä,että minulla on oikeus halutessani saada uusi tutkimus diagnoosin varmistamiseksi/pois sulkemiseksi, koska lääkärintodistuksessa on virheelliset perustelut diagnoosille. Voin kuulemma myös pyytää psykiatrin vaihtoa. Tämä pyyntö esitetään kirjallisesti ylilääkärille. Se taas on eri juttu suostuuko ylilääkäri vaihtoon.

Etsi vain uusi lääkäri ja keskustele ihan asiallisesti saamistasi diagnooseista. 🙂🌻

Niin kai täytyy tehdä. En jaksa enää taistella psykiatrin kanssa, joka ei osaa kuunnella potilastaan. Ahdistavaa että lääkäreillä on valtaa jaella diagnooseja mielivaltaisesti ilman järkeviä perusteluita! Varsinkin kun potilas tulee leimatuksi sen takia! Välillä tuntuu,että ei olisi pitänyt edes hakeutua hoitoon... ☹️

Kävin tänään psykiatrini vastaanotolla... asia ei edistynyt mihinkään. Hänen mielestään minä olen persoonallisuushäiriöinen, koska hän lääkärinä on sitä mieltä... Mieheni oli myös mukana. Hän kysyi psykiatriltani, mistä tämä erottaa, että kyse on nimenomaan persoonallisuushäiriöstä eikä vaikean masennuksen ja traumatisoitumisen oireista. Psykiatri oli pitkään hiljaa ja sitten vastasi ettei tiedäkään... Silti hän on kuitenkin niin varma siitä että tuo diagnoosi ei voi olla väärä... Tuo käynti vain vahvisti mielipiteeni siitä,että hänen lääkärin ylpeytensä estää häntä myöntämästä,että on saattanut tehdä virheelisen diagnoosin.

Soitin myös ylilääkärille ja pyysin että joku toinen psykiatri arvioi diagnoosin uudelleen. Ylilääkäri ei pitänyt hyvänä ideana. Käski keskustella vielä nykyisen psykiatrin kanssa! Miten keskustelen ihmisen kanssa, joka jauhaa samaa sontaa siitä,että hän vain on lääkärinä tätä mieltä ja sillä siisti?? Ylilääkäri lupasi kuitenkin miettiä ratkaisua asiaan ja ottaa myöhemmin yhteyttä. En tiedä pitäisikö mennä yksityiselle vai mitä tässä pitäisi tehdä.. Pitäisikö lopettaa koko hoito, ettei olisi ylpeitä lääkäreitä hankaloittamassa elämääni... Miksei potilaalla ole mitään oikeuksia?? Eikö "hullua" voi uskoa... Ahdistaa koko homma 😭

Mielenkiintoinen juttu haluaisin kertoa tässä oman tarinani väärästä persoonallisuushäiriö diagnoosista. Miten se korjattiin ja miten sen olemassaolo vaikutti elämääni.

minulla kävi aikoinaan niin että kun asuin vielä vanhempien luona ja se ei oikein onnistunut niin rupesin suunnittelemaan muuttoa. mutta en tiennyt mitään asunnon hankinnasta niin sitten kuulin nuorten ystävistä ja selitin heille että kotona on vaikeaa ja tarvitsisin oman asunnon muuten pää ei kestä enää.

kun muutin nuorten ystävien asuntoon jossain vaiheessa sieltä ehdotettiin että he voisivat hankkia minulle töitä tervatullissa. olihan minulla juuri päättynyt puolen vuoden työ jakso kaupungin hommissa. en ollut ennen kuullutkaan tervatullista mutta ajattelin että mikäs siinä. mutta sitten he ehdottivat kun olin niihin aikoihin avoin ja luottavainen tälläisiin virallisiin tahoihin olin maininnut että olin saanut armeijasta lykkäytystä kun en halunnut mennä sinne lääkärin lausunnon perusteella.

minulle ehdotettiin että veisin sen lausunnon työvoimatoimistoon niin olisi kuulemma parempi ilmeisesti työllistymiseni kannalta. siinä luki muun muuassa että minulla on määrittelemätön persoonallisuus häiriö sehän on suurin piirtein parantumaton mutta eihän minulla sitä oikeasti ollut vaan olin halunnut hankkia mahdollisimman sairaat paperit että ei tarvittsisi mennä armeijaan.

No aika nopeasti selvisi että tervatulli ei ollut mikään normaali työpaikka vaan sellainen joka työllistää vaikeasti työllistyviä ja mielenterveys potilaita sun muita ongelma tapauksia yhdistelmätukeilla sun muillla. Minuthan laitettiiin sinne työkokeiluun joka ei ole työ suhde. No kun näin tilanteen työpaikalla ja omani että he teettävät ilmaiseksi tai palkkaavat ainoastaan yhdistelmätuella sun muilla vastaavilla sinne sanoin siitä työn johdollekin. Sitten kun menin työvoimatoimistoon sieltä sanottiin että tervatullistakin oli sanottu että en halua tehdä töitä ja kun minä idiootti olin vielä nuorten ystävien ohjaamana tuonnut sen lääkärin todistuksen niin he laittoivat minut kuntoutus puolelle.

enkä saanut 6 vuoteen töitä. sitten pääsin tempaus työelämään kursille ja jouduin kuntoutustutkimukseenkin. Mutta vaikka he kuinka tukkivat eivät ilmeisesti löytäneet mitään ihmeempää vaikka kyllä selvästi epäilivät lääkärin lausunnon perusteella että jotain voisi ehkä olla; ehkä masennusta ja yrittivät suostuttaa psykoterapiaa.

Epäilivät myös että minusta ei töihin ehkä ole koska yrittivät suostuttaa minua töihin vielä tervatulliakin hankalammin työllistyvien työpaikkaan kestävänkehityksentaloon. Minä sanoin että jo on kumma kun tempaus työelämään kursilla ei saa oikeaa työtä ja kieltäydyin. No sitten se kurssin pitäjä soitti että se oli soitellu firmoihin ja käski mennä työhaastatteluun erääseen suureen tehtaaseen.

No nyt olen ollut siellä töissä lähemmäs 10 vuotta. Olisin voinut päästä ehkä aiemminkin töihin jos työkkäri ei olisi luullut minua mielisairaaksi koska ennen lääkärin todistuksen vientiä työkkärista tuli mahdollisuuksia työhaastatteluihin ja joitakin muutaman kuukauden mittaisia töitä. No ilmeisesti se lausunto persoonallisuus häiriöstä on poistettu niin ainakin luulen koska eräs virkailia ei ainakaan löytänyt sitä kun kysyin ja jos oikein hyvä tuuri käy minun ei tarvitse enää koskaan asioida työkkärissä.

Tässä muistutus jonka lähetin oyksiin. Tosin en usko että siitä on minkäänlaista tyydyttävää hyötyä näin pitkän ajan jälkeen ainakaan. Mutta onpahan jotain tehty. Pitäisi myös työkkärin kanssa keskustella samasta asiasta viimeistään jos joudun työttömäksi. Laitoin kyllä työkkärin palautteeseen tämän jutun. Mutta mitään ei ole vastattu ja tuskin mitään tyydyttävää vastataankaan. Kun saisi edes siinä vaiheessa jos joudun työttömäksi lisättyä tämän jutun työkkärin papereihini.

Moi. Olen ollut työvoimatoimiston järjestämällä kursilla nimeltä tempaus työelämään vuonna 2003. Minua on jäänyt vaivaamaan eräs asia, tiedän että tästä on pitkä aika mutta asia ei jätä minua rauhaan kun en ole saanut siitä mitään selitystä se häiritsee elämääni.

Kyse on terveystarkistuksesta jota kuntoutumistutkimukseksi sanottiin, se liittyi kurssiin. En kyllä ymmärrä miksi minua olisi pitänyt kuntouttaa töitähän minä vain olin vailla.Tutkimuksissa oli kirjattu oulun yliopistollisessa keskussairaalassa useaan otteeseen tarkalleen tällaisia lauseita,laitan mielestäni tärkeimmät tähän. Tämähän oli kurssiin kuuluva psykologin haastattelu.

-Tutkittava ei itse koe mielialaansa masentuneeksi
-Mielialassa jonkin asteista masentuneisuutta.
-Ajoittain masentuneisuuskin aistittavissa
-Tutkittava ilmeisesti kärsii jonkinasteisesta masentuneisuudestakin mitä itse ei kuitenkaan tunnista tai halua myöntää.

Oyksista lähetettiin työvoimatoimistoon ja terveyskeskukseenkin valitettavasti loppulausunto jossa lukee tähän asiaan liittyen että.
- Psykologi tavannut tutkittavan uudelleen vielä 5 kertaa ja pyritty saamaan motivaatiota pitkäaikaisen psykoterapian aloitukseen. Tähän tutkittava ei kuitenkaan motivoitunut.

- Sitten irrallisena ilmeisesti armeijan lääkärin lausunnosta kun yritin saada armeijasta vapautuksen keinolla millä hyvänsä. Eräs sosiaali työntekijä kun nuoruudessani neuvoi sen viemään työkkäriin kun se kuulemma parantaisi mahdollisuuksiani työllistyä no toisin tietenkin kävi se huononsi mahdollisuuksiani työllistyä.
- Depression vuoksi hän on käynyt vuonna 1996 muutaman kerran mielenterveystoimistossa ja tuolloin myös antidepressantti lyhytaikaisesti käytössä.

Onneksi psykologi oli sentään oyksin papereihin kirjoittanut että
-Armeijasta vapauttamiseen joutunut tekemään tosissaan töitä. Joutunut heittäytymään hulluksi. Joten työkkäristä ei virkailijan mukaan ainakaan enää eikä oyksin papereissa ole mitään muuta armeijaan toimitetetusta lääkärin lausunnosta jonka perusteella olisin täysin hullu ja työkyvytön.

Kysyisinkin nyt että jos kirjoitellaan tuollaisia papereita että on pyritty saamaan motivaatiota pitkäaikaisen psykoterapian aloitukseen ja vihjataan jatkuvasti että olisin masentunut onko se normaalia tai asiallista. Tälläiset seikakhan voisivat vahingoittaa elämääni esim ei saa sairausvakuutusta, Tietenkin rupeaa myös epäilemään omaa mielenterveyttään ja jouduin esim kieltämään terveystietojeni luovutuksen oyksista ja terveyskeskuksesta. Enkä kyllä mielellään siellä käy tämän takia mieluummin yksityisellä olen käynyt ja onneksi firma on järjestänyt työterveyshuollon.

Eikö tuollaiseen psykoterapiaankin meno vaadi jo aika kattavat todisteet että olet todella sairas. Mutta näiden 12 vuoden aikana kun olen käynnyt työterveys huollon tarkastuksissa aina 3 vuoden välein jotka ovat melko kattavat mitään sellaista ei ole tullut ilmi että olisin masentunut tai mitään muutakaan mielensairautta ainakaan. Töyterveyshoitajallanikin näyttää olevan netin tietojen mukaan vielä kokemusta masennuksesta siellä lukee että yksi osaamisala on hänellä masennus. En kyllä siellä uskalla ikinä kertoa tästä kokemuksestani kun nehän saattavat alkaa sielläkin kohta epäilemään että minulla on masennusta kun sitä on papereiden mukaan ehdotettu psykoterapiaankin.

Eli kysyisinkin että onko tässä mitään järkeä että eri lääkäritalossa tulee aivan erinlaista tietoa minun terveydestä? Vai onko tuo ensimmäinen tutkimus ollut liian tarkka jonka perusteella lääkäritkin helposti alkavat uskoa että henkilöllä on masennusta kun tarpeeksi kyselee esim potilaan elämän tapahtumista ja ajattelee että kyllä hänentäytyy olla masentunut kun on joskun tuollaistakin tapahtunut.Epäilen kyllä tuotakin että työkkärissä saattavat ajatella että työttömyys on henkilön omaa syytä hänellä täytyy olla jotain ongelmia kun ei ole onnistunut työpaikkaa löytämään.

Mutta minkä minä sille voin jos kukaan ei ota töihin että saisi edes näyttää kyntensä että mihin pystyy. Siihenaikaankin monessa haastattelussa kysyttiin että onko käynyt armeijan jos sanoi että ei huvittannut käydä sitä niin haastattelu tyssäsi siihen. Luojan kiitos että joku kuitenkin otti minut töihin siinä vaiheessa kun en enää uskonut että se olisi mahdollista.

Olen yrittänyt laittaa valitus te keskukseen mutta sieltä ei ole kommentoitu mitään siihen kaksi on tähän mennessä mennyt mutta jatketaan. Tämän muistutuksen palautteen olen mummoassa laittanut.Että se liitettäisiin tietoihini.

Kun laitoin pelkästään kirjallisen pyynnön että haluan kaikki tietoni te keskuksesta kirjallisena ne tulivat. Soitin vielä henkilölle jonka nimi siinä oli ja varmistin että onko kaikki tiedot varmasti tässä. Näyttää siltä että tietoja poistetaan kun tarpeeksi aikaa on kulunut,tässä tapauksesa yli 10 vuotta. Armeijan suorittamisesta ei mainita enää mitään. Eikä armeijan lääkärin lausuntoa löydy. Ainoastaan terveydestä lukee että hermoston sairaudet ja diagnoosi päivämäärä 2004 vuonna. Tarkoittaa varmaan sitä tension nekniä. Muuten näkee että on ollut kuntoutus tutkimusta ja tutkittu on kovasti mutta mitään muuta ei löydy terveydestä kuin hermoston sairaudet joka tarkoittaa ilmeisesti sitä jäykkä niskaa. Mielisairaaksihan ne te keskuksessa minua epäilivät ja siksi tutkivat varmasti.

Eli sillekään ei ainakaan enää ole te keskuksessa mitään kirjallista tekstiä että miksi minut laitettiin aikoinaan kuntoutus puolelle. Itsehän en aikoinaan uskaltanut sitä kysyä.

Ainoa mikä jäi siis tiedoissani pysyväksi kun ne kusipäät te keskuksesta levittivät tiedon vuonna 1996 muutama käynti mielenterveystoimistossa ja mielialalääke lyhytaikaisesti käytössä oulun yliopistolliseen ja terveys keskukseen ja se psykoterapia juttu josta lääkäri voisi periaatteessa saada vääriä käsityksiä ainakin terveyskeskuksessa jossa mitään ei ole sen enempää perusteltu. Osittain tietenkin minun syystäni kun annoin luvan siihen kun minut ympäripuhuttiin siihen.

Että tälläinen selvittely ja suuri vaivannäkö joka lähti alunperin liikkeelle kun nuorten ystävien avulias ehdotti että minun kannattaa viedä armeijaan tarkoitettu lääkärin lausunto te keskukseen kun se on kuulemma hyväksi minulle . Nyt on sitten salaisia tietoja levitelty ympäri kaupunkia.

hain myöhemmin myös terveyskeskuksen tiedot pitemmältä ajalta kuin olisi tarvinnut. Yllätys oli että niissä ei näy mitään muuta kuntoutustutkimus klinikalta kuin se kun lääkäri sanoi että hän lähettää terveys keskukseen suosituksen niska hartia seudrun ryhmään että saisi jotain kuntoutusta siihen tosin sieltä ei ikinä otettu yhteyttä minuun. Mutta mitään ei ainakaan siltä ajalta kun olin tutkimuksissa löytynyt näistä psyykkisistä epäillyistä jos vain sain kaikki paperit ajalta. Sen perusteella olisinkin ollut väärässä vain oyksissa on silloin ne tiedot ja tietenkin mielenterveystoimistossa on paperit kun 1996 vuonna heittaydyin hulluksi jotta välttäisin armeijan.

Eli lääkärin vastauksena muistutukseen minulla ei pitäisi olla mitään persoonallisuushäiriötä vaikka se mielenterveystoimistossa lukee potilastiedoissa niin oyksissa on myöhemmin tehty tutkimus jossa ei mitään mielenterveyden sairautta löydy. Siellä lukee vain että armeijasta vapautumiseen on joutunut tekemään tosissaan töitä heittäytynyt hulluksi.

En tiedä pitäisikö nuo paperit joskus toimittaa mielenterveystoimistoon mitähän ne sanoisi. Mutta on varmaan paras antaa asian olla vai mitä?