Onkohan muita joille on käynyt samalla tavalla. Eli: mä sairastuin masennukseen vuonna-00 ja jouduin nuorisopsykiatriselle osastolle. Sitä ennen olin yrittänyt itsaria jo vuosia aiemmin. Ollessani 12-vuotias. Nuorisolla mulle annettiin diagnoosiki vaikea masennus, ok. Olin tuolloin 15-vuotias. Sairaalassa olen sen jälkeen ollut lukuisia kertoja (siis noin 15 kertaa) erilaisin syin. Ahdistusta, masennusta, itsemurhayrityksiä, viiltelyä, syömishäiriö. Kaikki muut allekirjoitan, mutta kun siirryin 18-vuotiaana aikuispuolelle sairaalaan, niin mulle väännettiin diagnosiksi skitsofrenia! Olin siis leimattu tuolla psykoottisella sairaudella, ja uskoin itsekin siihen että näin on. 😑❓

Ja skitsofreniaan mulle tietysti syötettiin lääkkeitä. Leponexia, rauhoittavia, masennuslääkkeitä yms. joista menin aivan sekaisin. Mä en jaksanut muuta tehdä kuin maata sängyssä ja syödä. Tietysti siitä seurasi lihomista, josta kukaan ei välittänyt. Itse olin niin lääketokkurassa etten tajunnut. Kiloja kertyi lisää yli 50, jotka olen onnekseni saanut pois, kun lääkitystä muutettiin ja mun mielenkiinto omaa hyvinvointiin lisääntyi.

Vasta viikko sitten mulle lopulta kerroottiin ettei mulla ole skitsofreniaa, vaan rajatilahäiriö, jossa esiintyy välillä pieniä psykooseja!! Siis kuka mitä häh. Olen siis syönyt hermostomyrkkylääkkeitä ”aivan turhaan” nyt yli 5 vuotta.

Tosin kun mulla vaihtui kesällä hoitava lääkäri (avohoidossa) hän jo halusi tiputtaa skitsofrenialääkkeet pois, joka ei onnistunut, koska vointini huononi siitä aika tavalla, ei mulle harhoja tullut, mutta mieliala laski ja oli kokoaikainen ahdistus päällä. Joudunko nyt siis syömään lopun elämääni lääkkeitä, jotka on tarkoitettu skitsofreniaan, jottei vointiini tulisi ahdistus-psykoosi-piirteitä???😠