On tyhjä olo.
Lohduttaudun ajatuksella:
Tyhjään oloon ei kuole.

Minäkin olen poistattanut tekstejäni, luulin olevani ainoa. Minä olen luovuttaja: olen antanut itselleni luvan olla sairas. Se on jotenkin helpottanut oloa. Olen myös valittaja: kerron hoitajalle kaiken mikä mieltä painaa. Se helpottaa ja usein hoitaja keksii ratkaisuja, joita en itse ole ajatellut.

Vertaistukea olen löytänyt täältä ja käyn myös keskusteluryhmässä, jossa tapaan oikeita ihmisiä. Etkö käy missään ryhmässä vai etkö koe sen riittävän?

Kiitos Arthur

Mielestäni et ole valittaja.
Se ei ole valittamista, kun kertoo hoitajalle,
mikä mieltä painaa. Sinähän otat neuvot tosissasi ja saat apua.
Eikä se ole luovuttamista, jos myöntää olevansa sairas. Se on rehellisyyttä.

Itsestäni sen verran.
On pitkä sairaushistoria. Useita sairaalajaksoja ja
avohoidossa tälläkin hetkellä.

Ryhmissä on hyvä, jos joku valvoo, että kaikki osallistujat
saavat turvallisen ja tasapuolisen kohtelun.
Minulla oli ylikorostunut tarve auttaa muita.
Ihmisten auttaminen on vaikeaa varsinkin kun itsekin on sairas.

Olen olemassa.
Ainakin itselleni.
Tänään mulle laulaa Olavi Virta.
Ja soittaa Jukka Perko.
Sen jälkeen olen melkein täydellinen.

Nyt olen vihainen.
Lähden lenkille.
Se auttaa

Olen kirjoittanut täällä aikaisemmin nimimerkillä siiri s.
Asiat ovat edenneet jonkun verran - toki kantapään kautta.
Elämä on siedätyshoitoa.
Mutta haluan edelleen ottaa vastuun omasta elämästäni.

Olin 17 vuotias kun jouduin ensimmäistä kertaa mielisairaalaan.
Olen nyt yli 50 vuotias.
Elämä on mennyt sairauden ehdoilla.
Paljon kärsimystä ja toivottomuutta.
Menneisyys painaa ja tuntuu tosi vaikealta
ajatella elettyä elämää taaksepäin.
Se siitä historiasta tällä kertaa.
Tuli ikävä ja tympeä olo.

On parempi olo.
Minä olen tosissani.
Vaikka ikävää ja totta on moni asia.

NIIN SE ON

Seison voimistuvassa valossa,
maailma on kaunis, käteni täynnä halua.
En väsy puitten katsomiseen,
täynnä toivoa ne viheriöivät.
Aurinkoinen polku polveilee
silkkiäispuiden alla.

Seison vankilan sairaalan ikkunassa,
lääkkeiden tuoksu ei tunnu,
ehkä neilikat kukkivat jossain.
Että on vanki ei merkitse mitään
tällä hetkellä,
vain se merkitsee, että ei hellitä.
Niin se on.

Nazim Hikmet

Olen timotei, keinuva heinä
Yritän tehdä kaikkeni,
jotta musta ei tulisi katkeraa vanhusta.
Vanha tulee kuitenkin
jos elonpäiviä riittää.
Aion tehdä tänään sellaista
mitä en ole tehnyt vuosiin.
En kerro täällä mitä se on.

Kaikki me ihmiset halutaan huomiota.
Keinot vain vaihtelee.
Mulla on tänään puuropäivä.
Itsetehtyä ohrasuurimopuuroa ja mustikkakiisseliä.
Haluaisin jotta mun päässä olisi tunne ja järki tasapainossa.
Meen lenkille nyt.

Hei kaikille

Tämä taitaa olla viimeinen
viesti timoteilta tänne Tukinettiin.
Menen heilumaan tuulessa
olenhan heinä.

Olen sitä mieltä jotta
mulle ei ole täällä Tukinetissä toivoa.
Enkä halua viihdyttää ketään täällä Tukinetissä.

En halua antaa enää
mitään itsestäni tänne Tukinettiin.
Menee vain kaikki voimat
ja mitään ei tule takaisin.
Tuskin mua kukaan jää kaipaamaan täällä Tukinetissä.

Voihan se olla että
olen valehdellut kaiken.
Vain minä tiedän mikä
on totta mulle.

Ihmettelen miten vähän
ihmisiä täällä Tukinetissä on.
Missä loput ovat.

Kenties ottamassa itsestään selfietä.
Ehkä juuri kukaan ei enää tarvitse muita.

Olen olemassa ja matka jatkuu.
Sanon itselleni:
Toivoa on