Hei.
Opiskeken erityisammattikoulussa ensimmäistä vuotta. Meillä on koulussa paljon ohjaajia opettajien lisäksi.
Minä yleensä ihailen ihmisiä, joilla on vahvat mielipiteet.Se johtuu siitä että olen ihan tuuliajolla omien mielipiteideni kanssa.
Tällä yhdellä uudella ohjaajalla on vahva näkemys ja kokemus kaikesta ja kaikkeen. Hänellä on mielestäni paljon auktoriteettia. Tunnen, että olen itse niin epävarma, että muutenkin minua aina viedään kuin pässiä narussa.
Tunnen että olen muutenkin taipuvainen olemaan ns. hyvä ”opetuslapsi”.
Haluan jotenkin miellyttää auktoriteetteja, enkä voi ymmärtää sitä että joku ei suostukaan tulemaan kohtuuttomasti loukatuksi vaikka opettajan taholta, vaan nousee kapinoimaan ja sanoo vastaan.
Ulkopuolinen ihminen varmasti pitäisi käytöstäni suorastaan mielistelynä, mutta mielestäni saan eniten irti opetuksesta silloin kun opettajien ei tarvitse jatkuvasti joutua palauttamaan kuria luokkaan. Inhoan konflikteja yli kaiken ja pyrin välttämään niitä viineiseen asti. En myöskään pidä ns. vastakkainasettelun ilmapiiristä, siitä että luokassa kaikki ovat kaikkia vastaan.
No niin sitten ongelmaan.
Minusta tuntuu, että en saa tätä yhtä ohjaajaa pitämään minua hyvänä tyyppinä, vaikka seisoisin vuoden päälläni. Minulle on jostain syystä tärkeää, että koen olevani pidetty.
Tuohon ohjaajaan ei mikään määrä tottelevaisuutta tai myötäilyä minun taholtani tepsi.