Etsiskelin ahditukseen apua ja törmäsin tähän sivustoon.
Mitä olen tätä Aikuisen Elämää-palstaa lukenut, täytyy sanoa että ilmeisesti ahdistuksesta kärsivät ihmiset ovat joko lahjakkaita kirjoittajia, tai muuten vain älykkäitä yksilöitä; laadukasta tekstiä! On kiva huomata etten ole ainoa kellä on ongelmia, vaikka en toki toivoisi vastaavia oloja edes pahimmalle viholliselle.
Lyhyesti musta, lapsuus meni kivasti, teininä hölmöilin huumeiden ja väärän seuran kanssa. Usea ”kaverini” noilta ajoilta kärsii mielenterveys-ongelmista, alkoholismista ja muutama on kuollut(oman käden kautta tai huumeisiin). Tavallaan tuntuu että lapsenmielisyyteni raiskattiin nuoruudessa. Nyt koitan rakennella jäljellä olevista palasista jonkinnäköistä elämää.
Tunnistan itsessäni maanis-depressiivisyyden oireita, mutta en ole tavannut ammattilaista, joten diagnoosia minulla ei ole.
Välillä ahdistus tuntuu ylitsepääsemättömältä, seuraavana päivänä taas virnuilen ja elämä tuntuu helpolta.
…Ei kai tässä muuta tähän hätään.
Hei kivahko!
Eikös toi historiakin ole kertonut "mielisairaista" taiteilijoista? 😀 Ehkä meissä maanisdepressiivisissä on jokin luova alue aivoissa, mikä taas laukaisee meissä tarpeen tehdä jotain omalaatuista.
Kyllä meitä mielenterveyskuntoutujia riittää jokaiseen junaan ja eikös se kaikista yleisin sairaus ole masennus?? (korjatkoon joku, jos olen väärässä)
Minä ainakin uskon siihen, että ihminen voi muuttua vielä murrosiän jälkeenkin. Kyseinen muuttuminen on vain hitaampaa.
Sinun kannattaa olla onnellinen, että et ole huonommassa kunnossa, tappanut itseäsi tai joutunut kroonikoksi. Aina asiat voi olla huonommin. Minä kun olen aika lailla optimisti, uskoisin, että Sinäkin pystyt hankkimaan asiasi kuntoon ja tärkeintä, et ole huonommassa kunnossa ja sinulla on sairaudentunto tallella 😉
Totta; Elämä koostuu pienistä palasista, joskus vain jotkut palaset ovat jossain taustalla eikä niitä heti huomaa.
Kuten aikaisemmin jo sanoin, on hyvä että sinulla on sairaudentunto tallella. Se on parantumisessa tosi tärkeää.
Jos mielialojesi vaihtelu on sinulle kovin raskasta, hakeudu rohkeasti ammattiauttajalle. Ei sinun ole pakko aloittaa lääkitystä, joskus vain pelkkä keskusteluapukin voi auttaa.
Nyt tuli hiukan sekavaa ja toistavaa tekstiä, mutta toivottavasti viesti tulee perille 😉
Eikös toi historiakin ole kertonut "mielisairaista" taiteilijoista? 😀 Ehkä meissä maanisdepressiivisissä on jokin luova alue aivoissa, mikä taas laukaisee meissä tarpeen tehdä jotain omalaatuista.
Kyllä, maailma tarvitsee positiivisiä häiriöitä! 🙂
Minä ainakin uskon siihen, että ihminen voi muuttua vielä murrosiän jälkeenkin. Kyseinen muuttuminen on vain hitaampaa.
Sinun kannattaa olla onnellinen, että et ole huonommassa kunnossa, tappanut itseäsi tai joutunut kroonikoksi. Aina asiat voi olla huonommin.
Se on kova paikka, kun koko teini-ikä on haaskattu, kyllä siinä jää kehityksessä jälkeen. Ei voi mitään. Kehitystä on silti tapahtunut, ehdottomasti; eteenpäin mennään...
Hiton pitkä matka vaan. 😳
Kuten aikaisemmin jo sanoin, on hyvä että sinulla on sairaudentunto tallella. Se on parantumisessa tosi tärkeää.
Jos mielialojesi vaihtelu on sinulle kovin raskasta, hakeudu rohkeasti ammattiauttajalle. Ei sinun ole pakko aloittaa lääkitystä, joskus vain pelkkä keskusteluapukin voi auttaa.
Parempi se kait on mennä. Perussuomimies tavallaan kun olen, niin apua haen aiivan liian myöhään. 😋