Heippa,
Oon 21-vuotias toisen vuoden yliopisto-opiskelija, joka tuntee musertuvansa työtaakan alle vaik luennot ei oo ees vielä alkanu.😞 Mulla alkaa just uuden sivuaineen kurssit, oikeestaan kahen sivuaineen (ku otti yhen sivuaineen, oli pakko ottaa se toinenki että saa pätevyyden). Tähän mennessä pääaineen opinnot on sujunu hyvin.🙂

Ongelma on kuitenki sen toisen sivuaineen liika työmäärä. Siinä pitää lukee yli 40 teosta vuodessa. Kaikki niistä on vanhanaikasia ja melko vaikealukusia- ja jokainen pitäs kuulemma lukee kannesta kanteen. Et kysymykset ois pintapuolisii, mut ku kattelin niitä, nehän näytti tosi yksityiskohtasilta- suhteutettuna siihen että kirjoja on paljon ja aikaa vähän ☹️

Oon jo lukenu paljon yht kirjaa mut tuntuu et se ei riitä. Pitäs tehä aina vaan enemmän ja enemmän ja enemmän. Oon itkeny tota työn määrää monet kerrat ja saan kyl siihen apua, mut tommonen määrä (vielä kaikkien muiden kurssien lisäks) tuntuu vaan niin masentavalta😭

Tänää luin taas sitä kirjaa ja keskustelin sen sivuaineen opettajien kaa et on stressii siitä kirjamäärästä ja ne sano tyyliin et ”tälläst tää on”. Mä koin et mun stressi sivuutettiin😞 Ja tuli niist niitten kirjojen kysymyksist vaa nii epätoivonen olo et eihän tästä selvii

😑❓
Ja itketti ja ahdisti aivan kauheesti. Eka itkin, sit rauhotuin, sit taas itkin vähän, sit taas vähäks aikaa rauhotuin. Ja sit ku tuli sellanen paniikinomanen olo etten selvii ni piti vaa juosta vessaan ja itkee siel kyykyssä😭 Ja yritin viel tulostaa yht paperii ja sit yhet toiset opiskelijat lohdutti mua onneks🙂

Tuntuu et nykymailmassa kukaan ei kuuntele jaksamista. Vaik ois miten paha olo liiasta työmäärästä, pitää aina vaan tehä lisää ja lisää😭 Onneks saan ammattiapua tähän opiskeluun ja yleistyneeseen ahdistushäiriöön, mikä mulla on diagnosoitu. En vaan tiiä kuinka kauan jaksan tälläst tappotahtii- ensin opinnoissa ja sit töissä.

Sori jos tää viesti on pitkä ja sekava

😭