Uskottomuudesta seurannut paniikkikohtauksia?
Hei!
Haluaisin jakaa kokemuksia saman kokeneiden kanssa…
Tarinani alkaa siis tämän kesän heinäkuun lopusta. Olen 30-vuotias kolmen alle kouluikäisen lapsen äiti. Aviomiehen kanssa seurusteltu tosi nuoresta, yhteistä taivalta 14 vuotta takana.
Tänä kesänä mieheni jäi kiinni uskottomuudesta ja se tuli, niin kuin varmasti kaikille muillekkin, aivan puun takaa…
Oli unettomia öitä ja tunteiden vuoristorataa, yksin jäämisen pelkoa..kroppa ihan kierroksilla, syöminen ei maistunu ym. Mies vetäytyi omiin oloihinsa, mä pyöritin kaiken päälle vielä kolmen lapsen joka päiväistä arkea. Pelkäsin heti aluksi oman mielenterveyteni puolesta. Noin viikko ”kiinni jäämisestä” aloin kanavoida omaa ahdistustani tupakan polttoon (en siis polta ollenkaan, joskus teinivuosina ennen seurustelua poltin 2-3 vuotta).
Sitten oma olotila kärjistyi elämäni ensimmäiseen paniikkikohtaukseen. Se oli jotain aivan järkyttävää!! Ajattelin, että kohtauksen loppuessa saan joko sydänkohtauksen tai menen psykoosiin. Mitään muuta vaihtoehtoa ei ollut.
Seuraavana päivänä kohtaus toistui lievempänä ja erillaisina fyysisinä tuntemuksina, joista jäi pysyvä tärinä päälle ja sydän hakkasi. Pelkäsin koko ajan kohtauksen uusimista. Sitten kolmantena päivänä hakeuduin lääkäriin ja sain Diapamia ja Propralia. Näistä koin olevan apua kohtausten estossa.
Minulla ei siis ole aiempaa taustaa mielenterveysongelmien kanssa ja haluan aina kovasti puhua kaikesta. Olin aivan yllättynyt saamastani kohtauksesta.
Nyt aikaa kulunut 2kk tapahtuneesta. Päivät vaihtelee. Diapamnit loppuneet, Propralia vielä jäljellä. Tupakat on palanneet jälleen kuvioon, koska mietin hakeakko lisää Diapameja lääkäriltä…reseptiä tuskin uusitaan tosta vaan sillä kävin yksityialääkärillä, sillä en tapahtuma aikaan ollut kotipaikka kunnallani…
Muilla kokemuksia lääkityksen avusta ahdistukseen/paniikkikohtauksen estoon?
Käymme myös pariterapiassa ja ystäviltäni saan keskusteluapua aina tarvittaessa…
Hei
🙂🌻
En ihmettele yhtään, vaikka oirehdit uskottomuuteen, onhan se asia, joka järkyttää ihmisen perusturvallisuutta.
Käyt läpi kriisiä ja kohtausten takana on ilmeisesti joku tunne ( suru, viha, epätoivo jne. ), jota et vielä ole valmis kohtaamaan.
Minulle uskottomuus aiheutti fyysistä pahoinvointia ja unettomuutta. Ensimmäisinä viikkoina nukuin muutamia tunteja yössä. Miehelle itselleen tuli masennus ja voimakkaat itsesyytökset, kun hän heräsi todellisuuteen tajuten sen, mitä oli minulle ja perheellemme teollaan aiheuttanut.
Onko miehesi katuvainen? Yrittääkö hän mitenkään helpottaa oloasi?
Toivoisin sinun saavan mahdollisimman paljon tukea tilanteessasi.
Uskottomuus aiheuttaa trauman, jonka läpikäyminen sisältää useita vaiheita.
Uskon, että olet alussa psyykkeesi kanssa työstäen asiaa.
Voimia sinulle 🙂🌻
Hei, tässä kerron kun kysyit nimenomaan paniikkikohtauksesta. aluksi olin järkyttynyt. Itkin mutta en saanut asiasta puhuttua muille kuin ammattiauttajalle ja psykoterapeutille/psykiatrille. Siis Minulla tuli voimakas pahoinvointi ja oksensin, päänsärky , paniikkikohtauksia joiden vuoksi usein kävin ensiavuss, Tärisin ja pää särki.
Lääkkeinä olivat Propral, nitrot, risberidon, sipram mm. Oli jotain muitakin lääkkeitä mutta en käytä enää mitään.
En tupakoi koska olin nuorena tupakoinut ja oli todella vaikea päästä irti riippuvuudesta. Tupakointiin menisi rahaa ja se ei ollut migreenitaustalleni hyväksi.
En käyttänyt enkä käytä alkoholia.
Pyrin irti lääkkeistä ja edelleenkin terveisiin elämäntapoihin josta tunnuin luisuneen romahdettuani.
- Pyysin uskovien rukousapua ja turvauduin Raamattuun. Luin ja rukoilin kunnes sain rauhan sisimpään, muulla ei ollut enää väliä. Aloin voimaan paremmin ja paremmin. Sain sielunhoitoapu mm.
- anteeksianto - kyllä toimii - onko toinen sitoutunut vieläkään, luulen on suhdekohtaista.
Toivon sydämestäni voimia sinulle ja että löydät tien jonne pahanolon kanavoida. Tapoja on monia ja huomaat varmaan kun hieman mietit, kuinka.🌻🙂🌻