Unettomuus ja kuinka siitä selvitä
Hei!
Olen kirjoittanut tänne nuorten palstalle paniikkihäiriöistä ja nyt haluaisin kysyä teiltä unettomuudesta.
Aina kun minua stressaa, minun stressini vaikuttaa suoraan unen laatuun. Alan pelkäämään nukkumaan menemistä, koska minua pelottaa, etten saa unta ja sitten en varmasti saa unta. Sitten kun saan pitkän kamppailun jälkeen unta, herään 20 minuutin (!) välein katsomaan kelloa ja taas menee monta kymmentä minuuttia, ennen kuin saan unen päästä kiinni.
Asia ei vaivaa vain minua vaan myös kihlattuani. Jos en saa nukuttua tarpeeksi, olen äreä ja ”takakireä” ja huudan hänelle ihan mitättömistä syistä.
Minulla on ”unilääkkeenä” melatoniinia, mutta se ei auta silloin kun psyykkaan itseäni ”väärinpäin” eli sanon itselleni koko ajan, että en varmasti sa unta ☹️ Muita unilääkkeitäkin olen kokeillut, ja niillä saa kyllä unta (kunhan on tarpeeksi vahva annos), mutta niistä jää semmoinen hutera olo koko päiväksi. Toiseksi, en mielelläni käytä riippuvuutta aiheuttavia lääkkeitä, koska olen perinnölllistenkin syiden takia herkästi riippuvaiseksi jäävää tyyppiä.
Minun elämäntapani ei pitäisi vaikuttaa asiaan. Syön todella tervellisesti ja urheilen paljon, mutta en juuri ennen nukkumaan menoa, joten sen ei pitäisi vaikuttaa asiaan. Juon kyllä kahvia, mutta en kuuden jälkeen illalla, että senkään ei pitäisi vaikuttaa negatiivisesti nukahtamiseen.
Olen erittäin kyllästynyt siihen, että aina kun minulla on stressikausi, niin en nuku juuri ollenkaan. Olen kireä ja stressaan vielä enemmän, koska en saa nukuttua ja tuntuu, että pää hajoaa lopullisesti. Pelkään myös parisuhteeni puolesta, puolisoni on ymmärtäväinen, mutta ei häneltä voi liikaa vaatia loputtomiin asti 😭
Kertokaa, rakkaat ihmiset, että kuinka te hoidatte unettomuutta?
Toistaiseksi unettomuus ei ole päässyt normaaleja univaikeuksia enempää vaivaamaan, onneksi. Kuulostaa oudolta, Kolperi, että sinulla on unilääkettä, mutta se ei auta. Tuntuisi, että sinun pitäisi käydä lääkärissä keskustelemassa asiasta. Onhan stressiaikana univaikeudet periaatteessa ihan normaaleja, mutta ei enää siinä vaiheessa, kun se alkaa häiritä pahemman kerran arkea.
Eipä itsellä tosin ole tullut mitään kikkoja nukahtamiseen. On vain pitänyt pyöriä valveilla, puristaa silmät kiinni ja toivoa, että nukahtaa. Jossain vaiheessa yötä elimistö on onneksi päässyt samaan toiveeseen kiinni ja sitä nukahtaa.
Tsemppiä sinulle, Kolperi! Kyllä puolisosikin varmasti ymmärtää, kun tietää, ettet sinä tahallasi ole nukkumatta ja pyöri hereillä.
Mulla on sama ongelma: en pysty nukkumaan. Vaikka olisin väsynyt illalla, ei uni tule kun menen sänkyyn. Olen koettanut nukkua ilman lääkitystä, mutta siitä ei tule mitään, siksi joudun ottaa rauhoittavaa joka yö, muuten vain hermostun unettomuuteen.Totta kyllä on että niihin syntyy helposti riippuvuus... Stressi ja masennus vaikuttaa tähän, etten pysty rauhoittumaan, siksi aloitin mielialalääkityksen minkä toivon auttavan. Ehkä sullekkin voisi olla apua siitä? Toivon että löytäisit apua, soita vaikka lääkärillesi jos voisi auttaa
Hei,
Itse kärsin unettomuudesta useita vuosia ja se oireili aivan samalla lailla kuin sinunkin. Pitkään sinnittelin unilääkkeillä, mutta ne tekivät olon tokkuraiseksi ja podin syyllisyyttä niiden syömisestä kun ajattelin tulevani riippuvaiseksi.
Sitten tapasin mukavan lääkärin, joka tarjosi minulle unettomuuden hoidoksi mielialalääkettä 3 kuukauden kuurin. Kokeilin mirtatsapiinia ja se tehosi. Väsyttävän vaikutuksen vuoksi sain iltaisin helposti unen päästä kiinni ja pääsin pois kierteestä. Nyt jos sellainen tilanne tulee, että en saa unta, muistan, että siihen on hyvä konsti olemassa, jos menee monta yötä peräkkäin. Ja tuo tieto helpottaa niin paljon, että yleensä nukahdan ihan mukavasti.
Kannattaa kokeilla, niihin ei tule fyysistä riippuvuutta, mutta unettomuus helpottaa. Kaksi ensimmäistä viikkoa voi olla vähän väsynyt, koska vie aikaa tottua lääkkeisiin.
🙂🌻
Hei!
Minulla on mielialalääkitys (efexor depott), mutta se ei kyllä tuohon unettomuusongelmaan auta, koska se otetaan aamulla ☹️ Lääkettä ei pysty vaihtamaankaan, koska siitä tulee niin hirveät vieroitusoireet, että niitä ei normaalikaan ihminen kestäisi, saati sitten "vähän pipipää" 🙂
Hei!
Otan osaa ongelmaasi. Halaus ja lohdutus. Olen ollut ihan samanlainen koko ikäni ja olen jo varhaiskeski-iässä. Olen huonouninen ja pätkänukkuja ilman stressiäkin, mutta paratkoon, kun tulee stressiä, niin sitten yöt valvotaan ja murehditaan.
Kokeilin joskus nuorempana unilääkettä yhden kuurin. Huh huh, ei sopinut minulle. Heräilin silti ja aamupäivällä olin tokkurainen. Toisaalta mielialalääke olisikin varmasti sopinut minulle paremmin kuin perinteinen unilääke.
Ymmärrän etukäteispelkosi, että entä jos uni ei tule. Jos vain jotenkin saat ajatukset muualle, niin se vähentäisi pelon luomaa adrenaliinipiikkiä elimistössäsi (silloin ei uni tule senkään vertaa). Hyvä että harrastat liikuntaa ja elät muutenkin terveellisesti, se edesauttaa uniasioissa.
Näiden konstien avulla minä olen yrittänyt pärjätä:
- Saunominen illansuussa rentouttaa.
- Liikun muutamaa tuntia ennen nukkuma-aikaa.
- En mene koskaan nälkäisenä nukkumaan, mutta en myöskään ylensyö.
- En juo ollenkaan kahvia enkä muitakaan piristäviä juttuja. En syö illalla c-vitamiinipitoisia ruokia (tankkaan ne aamulla ja puoliltapäivin).
- Luen joka ilta niin kauan, että alkaa väsyttämään. Lukiessa rauhoittuu ja ajatukset ovat pois siitä, ettei uni ota tullakseen normaaliin aikaan. Kirja ei saa olla liian kiinnostava, koska muuten se virkistää. Monet kuivakkaat asiapitoiset oppikirjat ovat hyviä (heh).
- Kun herään yöllä, ja jos uni ei palaa kohtuullisella odotuksella, alan lukemaan samaista kirjaa. Silloin valvominen ei tuskastuta niin paljon ja ainakin minua alkaa nukuttaa nopeammin. Yleensä 30-60 min lukuhetki riittää, mutta stressiaikana ovat useamman tunnin valvomissessiot tavallisia. Silloinkin vain sitkeästi yritän lukea. Joskus suositellaan nousemaan sängystä ylös ja puuhaamaan muuta, olen sitäkin kokeillut, mutta olen niin väsynyt, että olo on liian kurja aktiiviseen puuhasteluun. Lukeminen sopii minulle. Eräs huonouninen tuttavani kuuntelee yöllä radiota - sitäkin voi kokeilla.
- En katso illalla aktivoivia telkkuohjelmia.
- Joskus olen tehnyt rentousharjoituksia ja hengitysharjoituksia (kasetteja saa kirjastosta).
- Yritän hyväksyä, että olen tyypiltäni tällainen ja yritän siten pitää mielialani tyynenä, vaikka huonounisuus onkin tosi ikävä ja elämää hankaloittava juttu. Silloin kun "hermostun" huono-unisuudelleni, häviävät viimeisetkin unenrippeet. Mutta tämä on helpommin sanottu kuin tehty. Välillä tuskastun oikein kunnolla, kun menee pitkä aika ihan olemattomilla yöunilla.
- Yritän välttää stressiä, jos voin jotenkin itse vaikuttaa siihen. Valitettavasti siihen voi vaikuttaa hyvin rajallisesti ja joskus ei juuri ollenkaan.
Linkkejä:
http://www.tietoaunettomuudesta.fi/unilaakkeet/?gclid=CIyS-evY0ZgCFVSK3godfmHk0g
http://www.cpap.fi/do_page.php?sivu=40
http://www.resmed.com/fi-fi/potilas/tietoa_unesta_ja_hengityksesta/yleistietoja_unesta/unihygienia.html?menu=potilas
Kaikkea hyvää öihisi 😉
Onko kellään liikaunisuus ongelmana?
MInä olen jo pitkään joutunut nukkumaan n.12 tuntia yössä pärjätäkseni jotenkin ja silti aamuisin olen väsyneempi kuin illalla nukkumaan mennessäni. Olen käynyt unitutkimuksissa ja mitään elimellistä vikaa ei löytynyt. Nukun vain liian pinnallisesti, minkä vuoksi uni ei virkistä.
Oletan siis, että masennus on tähän kevyeen uneen syynä, mutta sopivaa lääkitystä ei ole löytynyt. Väsyttäviä masennuslääkkeitä olen kokeillut, mutta niitä käyttäessäni en herää seuraavana päivänä kunnolla. Hyöty on siis olematon. Terapiassa olen käynyt ja siitä on ollut hyötyä masentuneille ajatuksille, muttei unenlaadulle. ☹️ Jouduinkin lopettamaan terapian kesken, kun en vain jaksanut väsyneenä käydä siellä.
Onkohan joku mahdollisesti paininut tämmöisen ongelman kanssa?
T: pysyvää työkyvyttömyyseläkettä odottava 30v nainen
Hei Kolperi!
Mullakin oli joskus lääkkeenä tuo Efexor ja se kyllä mua ainakin piristi pikemminkin kuin auttoi unensaannissa. Oikeastaan olin päivisinkin vähän liian levoton. Lääkärinikin sanoi, että se on lääkkeenä sellainen, että se aktivoi. Mielialalääkkeissäkin on siis eroja tuossa mielessä. Minä yritin lopettaa sitä ominpäin (mistä aina varoitellaan...) ja se oli kyllä tuskaa: rytmihäiriöitä, huimausta jne. Sitten juttelin lääkärini kanssa ja hän antoi ohjeet lopettamiseen pikkuhiljaa ja ei tullutkaan mitään ongelmia.
Jutteleppa vielä lääkärisi kanssa, jos vaikka sullekin joku muu mielialalääke olisi sopivampi...? 🙂👍
t. Navajo
Kiitos kaikille vastaajille! Joo olen monesti miettinyt tuon lääkkeen vaihtamista, mutta en uskalla aloittaa uutta, kun jos sattuisi, että se olisi vielä huonompi lääke. Joku täällä mainitsikin tuosta efexorin aktiivisuuden laukaisijasta ja olen kyllä samaa mieltä siitä! Kaikkia asioita pitä tehdä yhtä aikaa ja kun tekee toista asiaa niin ärsyttää kun pitäisi oikeasta tehdä myös jotain toista asiaa ☹️ Unettomuuden lisäksi minua vaivaa toistuvat painajaiset (silvottuja ruumiita yms. kivaa) ja niiden jälkeen on koko päivän aina semmoinen olo että tulee varmasti hulluksi ja sitten ei ainakaan tee mieli nukkumaan ☹️