Umpikujassa pelkojen kanssa
Hei,
Olen reilu kolmekymppinen nainen. Minulla on ahdistusta ja masennusjaksoja ollut nuoresta lähtien, jotka saivat alkunsa väkivaltatilanteista kotona. Ennen sitäkin olin herkkä lapsi ja huolestuin esimerkiksi kun uutisissa näytettiin sotakuvia. Muistan jo aika pienenä pelänneeni kuolemaa ja yksin olemista (äitini jätti meidät sisarukset jo melko pieninä yksin kotiin lähtiessään yöksi töihin tai baariin). Tarkoitan, että olin ehkä 9-vuotias tai sinne päin, mutta muistan että se oli ahdistavaa ja pelottavaa ja pelkäsin aina kuolevani.
Tuossa pieni murto-osa omista taustoistani. Sen jälkeen olen kohdannut elämässä paljon vastoinkäymisiä. Samaan aikaan olen kuitenkin aivan supertunnollinen ja aktiivinen. Olin juuri neljä vuotta hoitovapaalla korkeakouluopinnoista. Olin aivan todella innoissani kun tänä syksynä pääsin palaamaan jatkamaan opintojani, koska opiskelen unelma alaani ja olen erittäin motivoitunut. Kaksi viikkoa sitten tapahtui kuitenkin jotain ja nyt olen aivan raunioina enkä tiedä mitä tehdä. Kesken yhden tunnin luokkaamme tuli aivan satunnainen mieshenkilö, jolla oli jotain ilmeisesti hukassa. Minusta koko skenaario oli todella omituinen ja se jäi vaivaamaan minua viikoksi. Seuraavalla viikolla ennen kuin menin taas tuolle kyseiselle tunnille tuli ilmoitus, että oppilaitokseemme kohdistui uhkaus. Menin aivan suunniltani kauhusta ja minun oli pakko lähteä heti kotiin.
Tästä tapauksesta lähtien olen päivä päivältä ollut ahdistuneempi. Varsinkin kun tuli tieto, että poliisi oli saanut uhkausviestin lähettäjän kiinni, mutta koska tämä oli itse sanonut, ettei tarkoitus ollut uhata ketään (oli siis uhannut räjäyttää yhden tietyn paikan), niin hän pääsi koko jutusta tuosta vain. Tämä ahdistaa minua aivan suunnattomasti, vaikka se ei tunnu ketään muuta kiinnostavan. Minusta edes vitsillä toisia tuommoisella uhkaileva ihminen ei voi olla täysin normaali. Pelkään mennä oppilaitokseeni, koska pelkään henkeni puolesta. Pelkään kouluampumista tai vastaavaa. Pelkään, koska luokkiin voi koska tahansa astella sisään kuka tahansa pahat mielessä. En kestä ajatusta, että pieni tyttäreni menettäisi äitinsä jonkun hoitamattoman teinin vuoksi. Sanomattakin on varmaan selvää, etten kykene opiskelemaan. Herään yöllä tuskaiseen ahdistukseen ja mietin vain mitä minun pitäisi tehdä. En Haluaisi lukkiutua kotiinkaan, mutta minulla on niin vahva tunne siitä, että oppilaitoksessamme tulee tapahtumaan jotain kauheaa ja olen varma että kuolen siellä.
Samalla olen todella vihainen tälle uhkaajalle, koska hänen ”vitsinsä” tuhoaa opintoni ja elämäni ja mielenrauhani ja häntä vain taputellaan päähän, kun eihän hän ollut tarkoittanut uhkauksellaan uhata ketään. Ja olen ilmeisesti ainoa, jonka mielestä tämä on aivan käsittämätöntä välinpitämättömyyttä ihmisten turvallisuudesta.
Onneksi minulla on jo valmiiksi terapiasuhde ja todennäköisesti voin saada trvittaessa myös lääkitystä, mutta en tiedä, pystynkö sittenkään enää koskaan palaamaan oppilaitokseeni. Auttavatkohan lääkkeet tällaisiin pelottaviin ajatuksiin kun itselle ne tuntuvat siltä, että ne ovat täysin totta ja realistisia? Mitä ihmettä voin tehdä? Jos lopetan opiskelun, se vaikuttaa niin moneen asiaan lähtien lapsen päivähoidosta. Miehenikin on aivan loppu, koska olen niin ahdistunut, peloissani ja itken jatkuvasti. En voi edes tähän kertoa kaikkia yksityiskohtia, koska pelkään että joku tunnistaa minut ja sitten alkaisin pelätä, että minua vainotaan tai halutaan kiusallaan pelotella lisää. En haluaisi muuta kuin opiskella, valmistua, mennä töihin ja viettää mukavaa elämää perheeni kanssa, mutta en tiedä miten, koska pelkään kuolemaa näin paljon. Olen ennenkin pelännyt milloin mitäkin; vakavia sairauksia, kauppakeskuksiin meno, risteilylaivalle menoa, junaratojen ylittämistä, aikoinaan pelkäsin isäpuoleni haluavan tappaa minut… Pääseekö tällaisesta ikinä eroon?Ajoittain voin pitkiäkin aikoja paremmin, kunnes taas pelästyn jotain ja se on taas menoa, joka kerta pahemmin.
Tuli varmaan pitkä teksti, mutta haluan kokeilla, josko muiden kanssa asiasta jutteleminen ja eri näkökulmien saaminen auttaisi yhtään. Mieheni on jo niin väsynyt vatvomaan tätä aihetta.
Hei Möhköfantti2,
Hui, kuulostaapa hurjalta ja pelottavalta. Varsinkin kun sinulla on pieni tytär, niin ymmärtää että olet erityissuojeleva ja virittynyt senkin takia.
Tuli sellainen ajatus mieleen, en tiedä onko se toteutettavissa, mutta mitä jos ottaisit poliisilaitokselle yhteyttä ja kertoisit vähän tilannetta, että miten tuo tapahtunut vaikuttaa sinun elämääsi nyt. Ja että voisivatko he mahdollisesti kertoa sulle tuosta tilanteesta enemmän ja selittää vähän paremmin että mitä siellä oli tapahtunut. Mietin jopa, että parhaassa tapauksessa voisit tavata sen miehen joka oli siellä uhannut siellä koululla. Koska helposti alkaa pelkäämään sellaista mistä ei tiedä tai mitä ei tunne. Mutta jos tapaisit tämän miehen, voisit kertoa miten se tapahtunut vaikuttaa elämääsi ja ehkä hän voisi pyytä anteeksi. Luulen että silloin olosikin helpottuisi.
Todella oudon kuuloinen tapahtuma, joten ottaisin ainakin poliisiin yhteyttä ja kyselisin, että mitä siellä oikein on tapahtunut, kerta kun olit osallisena kun mies tuli luokkaanne.
Siis en tiedä onko tämä realistinen ajatus, mutta se voisi olla ainakin yksi keino miten noita pelkoja voisi käsitellä tässä nimenomaisessa tapauksessa. En muuta keksi tällä hetkellä, mutta toivon että pääset pian taas opiskelemaan ja tuntea olisi turvalliseksi.
Kaikki "ankkuroivat" harjoitukset voisivat myös auttaa. Mutta pelko on tosi voimakas tunne, niin se pistää mielen kyllä helposti mullin mallin.
Hei Möhköfantti2,
Miten menee?
keksitkö helpotusta tilanteeseesi?
🙂👍
Mietin tuosta uhkauksesta, että onkohan joku kännissä tönttöillyt. 😟 Päissään ihmiset saa kaikenlaisia hölmöjä ideoita. En tiedä asiasta mitään, tuli vaan mieleen. Joku perustehan sille on ollut, että poliisi on katsonut, ettei todellista uhkaa ole.
En tarkoita väheksyä pelkojasi. Varmaan sulla on perhetaustasi tähden paljon turvattomuutta ja pelkoa, ja vielä kun on pieni lapsi niin tottakai tahtoisi olla kaikin tavoin suojassa. Toivottavasti saat semmoista apua, joka auttaa sinua tässä tilanteessa. Kurja juttu kaiken kaikkiaan. Ehkä tämä kuitenkin kääntyy sinulle voitoksi, jos pääset sen kautta käsittelemään pelkojasi ja saat lohdusta ja rauhaa. Kaikkea hyvää sinulle.