Olen parikymppinen nainen. Olen täysin umpikujassa, olen vasta hetki sitten tajunnut, että taidan oll syvästi masentunut.
Ruoka ei maistu, en pysty nukkumaan, en ole iloinen, en jaksa soitella ystävilleni, mielessä on jopa käynyt itsetuhoiset ajatukset.
Olen aina ollut koulukiusattu, ehkä ongelmani alkoivat jo silloin.
Mielestäni kuitenkin 4 vuotta sitten tapaamani miehen käytös ja kohtelu sai minut masentumaan. Hän valehteli minulle kaiken itsestään, ja kun totuus selvisi, annoin kaiken anteeksi, tyhmä kun olin. Luulin, että en voi saada parempaa.
Tänä päivänkin mietin lähestulkoon koko ajan, mitä hän minulle teki ja MIKSI.
Nyt yritän koota asioita mielessäni ja saada jonkinlaista palapelia aikaiseksi.
Olen väsynyt miettimään näitä asioita mutta en voi jatkaa eteenpäin ennen kuin kaikki on selvää.
Toinen asia, mikä minua masentaa, on liikenneonnettomuus jossa olin pari vuotta sitten. Vammauduin pysyvästi, ja nyt sitten olen tapellut jo kohta kolme vuotta vakuutusyhtiön kanssa minulle kuuluvista rahoista.
Sitten on tämä taloudellinen tilanne..
Olen työssäkäyvä, mutta pienituloinen, ja jostain syystä en ole aina ajatellut rahankäyttöäni järkevästi ja nyt olen sitten ns. pulassa raha-asioideni kanssa, nekin valvottavat minua öisin.
en uskalla näistä asioista kenellekään puhua, pelkään tuomituksi tulemista ja että minua ei hyväksytä.
Kaikki tekevät virheitä ja niistähän oppii, mutta olen nyt niin syvällä tässä epätoivossa, onnettomuudessa, yksinäisyydessä, että en osaa elää. en osaa iloita elämän antamista pienistä iloista, jokainen päivä on minulle haaste. Iltaisin itken ja odotan kauhulla seuraavaa päivää.
Eihän tämä näin voi mennä!
En ole päässyt puhumaan ammattiauttajalle,kukaan ei ota minua tosissaan. Olen täysin umpikujassa tilanteeni kanssa, en näe mitään keinoa selvitä tästä.
Hei,
Onko paikkakunnallasi kriisikeskusta? Entä mielenterveystoimistoa? Ota niihin yhteyttä. Tai jos käyt töissä, käy työterveyshoitajasi -tai lääkärin juttusilla ja kerro tilanteesi. Jonkun on kuultava hätäsi.
Jos pystyt, puhu tai kirjoita jollekin luotettavalle ihmiselle tilanteestasi.
Älä jää alakulon ja masentuneisuuden kanssa yksin. Jos et saa nukutuksi etkä syödyksi, kannattaa asiasta kertoa esim. terveyskeskuslääkärille tai työterveyslääkärille. Hän voi ohjata sinut esimerkiksi työterveyspsykologin juttusille. Raha-asioista sinun kannattaisi keskustella esim. mielenterveystoimiston sosiaalityöntekijän kanssa.
Koulukiusaaminen on aina uhrille hyvin vahingollista. Ja seuraukset näkyvät usein vasta aikuis-iällä. Sekä liikenneonnettomuudet ovat aina traumatisoivia ja ikäviä tilanteita. Olet saattanut nähdä tilanteesta takaumia ja painajaisia, jotka taas aiheuttavat unettomuutta. Näistä asioista sinun olisi ehdottomasti päästävä keskustelemaan.
Vaikka avun hakeminen tuntuu raskaalta ja voi olla tahoja, jotka eivät ota tilannettasi todesta tai joille jonot on pitkät. Mutta vaihtoehtoja, jota kautta voit tilannettasi lähteä purkamaan, on monia.
Paljon tsemppiä ja jaksamista! Rohkene hakea apua, et varmasti ole yksin. Vertaistuki voisi osaltaan olla myös hyvä vaihtoehto? 🙂
Olen käynyt sekä terveyskeskus- että työterveyslääkärillä, molemmat ovat sitä mieltä, että en tarvitse psykiatria tai psykologia. En ymmärrä millä perusteella, olen kuitenkin kertonut jopa itsetuhoisista ajatuksista.
Olen puhunut parhaalle ystävälleni tilanteesta, mutta kun olin kertonut,meidän välimme viilenivät huomattavasti.. Huomasin sen, että se jolle puhun, pitää olla joku tuntematon.
Olen alkanut pelkäämään myös fyysisen terveyteni puolesta.
En tiedä enää mitä tehdä... Olen yrittänyt puhua ja hakea apua, nyt sitä ei kuitenkaan mistään anneta 😞
cryingangel kirjoitti 7.5.2012 8:58
Olen käynyt sekä terveyskeskus- että työterveyslääkärillä, molemmat ovat sitä mieltä, että en tarvitse psykiatria tai psykologia. En ymmärrä millä perusteella, olen kuitenkin kertonut jopa itsetuhoisista ajatuksista.
Olen puhunut parhaalle ystävälleni tilanteesta, mutta kun olin kertonut,meidän välimme viilenivät huomattavasti.. Huomasin sen, että se jolle puhun, pitää olla joku tuntematon.Olen alkanut pelkäämään myös fyysisen terveyteni puolesta.
En tiedä enää mitä tehdä... Olen yrittänyt puhua ja hakea apua, nyt sitä ei kuitenkaan mistään anneta 😞
Häh?Jopa on omituista touhua.Minä pääsin mielenterveystoimistoon,kun kerroin niille tilanteestani.Käy uudestaan ja laita ne lekurit koville!tsemppiä!
Olen samaa mieltä kuin `Aave`, pitää olla mahdollisimman tiukkana ja vaatia apua. Eihän se väsyneelle helppoa ole mutta ainakin minun kokemukseni perusteella se auttoi avunpiiriin. Voimia jatkossa.
täytyy sitten yrittää vaan uudestaan, en tosiaan vaan jaksaisi juosta ympäriinsä anelemessa apua, mutta eihän tämä näinkään voi mennä.. Kiitos paljon 🙂