Eilen mulle tehtiin vatsaan ultraäänitutkimus. Mulla on mm. maksa-arvot korkeat. Oli epäilys, että maksassa on vikaa. Hoitaja oli kutsunut mut tutkimushuoneeseen. Heitin vähän vitsillä siihen, että nyt ei löydy vauvaa vatsasta. En ollut kauhean kaukana siitä, mistä löytyi vikaa. Lähetteen tutkimukseen teki sisätautilääkäri. Olin eilen myös labrassa.
Lääkäri tutki mun vatsan ultraäänellä. Myönteistä oli, ettei maksassa ole vikaa. Olin asennoitunut, että siinä on ainakin rasvamaksa. Oli yllättävää, että vikaa onkin kohdussa. En ole kymmeneen vuoteen käynyt gynellä. En vaan pysty. Se on alue, mihin olen kokenut väkivaltaa ja nyt sillä alueella on vikaa. Mun kohtu on iso ja siinä on myomeja eli hyvänlaatuisia kasvaimia. Nyt joudun odottamaan 3 viikkoa, että lääkäri soittaa tuloksista. Eilinen lääkäri sanoi, että tämä kuuluu gynelle. Saan sinne ehkä lähetteen. Olen lähinnä huolissani siitä, jos mun kohtu poistetaan. Meneekö siinä samalla naiseus. No kohtua en enää tarvitse, koska lapsia mulla on 4. En tee enää lapsia. Olen jo niin vanha. Eikä mulla enää ole miestäkään. Eikä se varmaan ihan pikkujuttu ole kohdunpoisto. Mulla ei ole ketään kenen kanssa tästä puhuisin. Täytyy odotella rauhassa, että lääkäri soittaa ja mitä jatkossa seuraa.
Siitä ei ole pelkoa, että tunteet olisivat kuolleet. Yleensä onnistun pidättämään itkua. Nauru on ollut vähissä, mutta onneksi ystäviä tai lapsia nähdessä olen nauranut.
Perjantaina tuli kutsu gynelle. Aika meni syyskuulle. On täytettäviä papereita. Niihin merkkaan mm. keskenmenon ja synnytykset. Papereissa kysytään myös, onko kokenut väkivaltaa. Kyllä olen. Se on yksi syy, miksi en uskalla mennä edes gynelle. Mua pelottaa pelkkä ajatus syyskuun ajasta. Toivon, ettei ole se gynekologi, jolla kävin 11 vuotta sitten. Sen jälkeen en ole gynellä käynyt. Oli hyvin ikävä kokemus.
- Muokattu kirjoittajan toimesta 2 vuotta, 2 kuukautta sitten. Syy: Lisäys
Onneksi gynen lääkäreitä on moneen lähtöön. Muuttuva maailma on vaikuttanut, vaihtuvuutta myös lääkäreissä. Toivon, että kun menet, kohdallasi on inhimillinen ja jos mahdollista, jopa ystävällinen lääkäri vaikka sen alan lääkäri onkin. Rohkeutta lähetän.
Mullakin on yksi tosi ikävä kokemus gynekologin käsittelystä. Oli ollut kaksosraskaus joka meni kesken, kaavintaoperaatiosta oli kyse.
Mieslääkäri oli hyvin inhottava. Käsittely teki kipeää henkisesti. Sen jälkeen olen käynyt naisgynekologilla n.5 vuoden välein. Joka kerta naisgynekologein käynnillä on ollut kohtelu inhimillinen.
Olen pahoillani Keskustelua sun kaksosten menetyksestä. Siinä kohtaa ei välttämättä ammattilaisetkaan osaa suhtautua potilaaseen. Tuon kun mainitsit, niin olin ihan unohtanut. Mä sain keskenmenon ennen mun lapsia. Olin silloin melkein vihamielinen sairaalan lääkäriä kohtaan. Ihankuin olisin pitänyt sitä syyllisenä.
11 vuotta sitten kun olin gynellä, niin se oli kyllä nainen. Mua puistattaa edelleen, kun satun sen näkemään. Mun ystävä ja psykoterapeutti tykkäävät siitä. Mä ja mun työkkärin ohjaaja ei tykätä. Mä toivon, että mä saan terapeutilla apua gynellä selviämiseen. Meinaan pyytää kyllä lääkäriltä jotain lääkettä siihen. Mä en tiedä, miten mä olen tehnyt tästä mulle niin ylitsepääsemättömän esteen. Mun täytyy saada tästä ystävällinen ja kiltti kokemus. Ei muuten ole toivoakaan päästä vaivoista eroon.
On onni saada hyvä gyne