Hei! Olen toisen vuoden sairaanhoitajaopiskelija ja ongelmanani on ulkopuolisuus luokalla. Ensimmäisenä vuonna ystäviä oli, mutta kesän jälkeen kaikki muuttui. Aloin itse seurustelemaan luokkalaiseni kanssa, ystävät lakkasivat kesän aikana pitämään yhteyttä ja ovat nyt muodostaneet ns. kuppikuntia jonne ei ole pääsyä.

Facebook-kuvista lakattu tykkäämästä, illanviettoihin ei enää kutsuta. En ymmärrä, miksi kaikki on yhtäkkiä muuttunut. Koen, että minussa on jotain vikaa ja olen masentunut tästä tilanteesta niin, että hereilläoloaikani pyörii itsetuhoisten ajatusten ympärillä. Olen hyvin herkkä ja reagoin voimakkaasti asioihin, mutta en itsekään ymmärrä miten tämä yksinäisyys saa minut toivomaan, että elämäni päättyisi. Itse yritän olla ystävällinen ja pitää yhteyttä ihmisiin, mutta vastaus on aina ”joo katsotaan joskus jos ehtisi nähdä.”, viimeisen puoli vuotta. Jälleen tänään suuri porukka lähti viettämään keskenään iltaa, ja aloin itkeä ulkopuolista oloani.

Luokkaa ei ole mahdollista vaihtaa tämän kaupungin sisällä, enkä haluaisi muuttaa paikkakunnaltani muuten pois. Vastaavia kokemuksia ulkopuolisuudesta?