Moikka

Hienoa, että lähdit kirjoittamaan tänne... Täältä löydät varmasti vertaistukea ja ymmärrystä tunteillesi.

Uskomatonta, ettei työteveys ole puuttunut sen kummemmin asiaan. Itsekin yritin jaksaa ja jaksaa, jolloin loppujen lopuksi jouduin jäämään sairaslomalle, kun tunsin olevani vaan joku kone, joka puskee töitä väkisin ja toivoen vaan että joku kaunis päivä se masennus menee vaan itsestä ohi. Olen ollut kohta vuoden sairaslomalla ja kuten viestiisi kirjoititkin taloudellinen tilanne käy tiukaksi, kun kuukausitulot pienenevät huimasti se on seuraava masnnusta pahentava asia. Mutta sosiaalitoimistosta saa anottua ennaltaehkäisevää toimeentulotukea, joka auttaa (ainakin täällä) todella paljon vaikka normi toimeentulotukea ei saisikaan. Esim minulle maksettin puolen vuoden vuokrat....

Toivoisin, että saisit kerättyä sen verran voimia, että pystyisit vaatimaan asianmukaista hoitoa, vaikka sitten yksityisen tahon kautta. Meillä päin ainakin niin työterveys- ja terveyskeskuslääkärit työskentelevät niinkuin liukuhihnalla.. tyyliin käsipäivää, resepti kouraan ja näkemiin. Eikä osata paneutua potilaan todelliseen tilaan.

Minä sain niin paljoa apua lastensuojelusta.... Sieltä soitettiin aika lääkärille ja minut otettiin heti vakavasti ja samantien tuli lähete psykiatriselle poliklinikalle, jossa käyn edelleen kahdesti viikossa.

Jo se, että tunnistat itse ongelmasi on hyvä asia, ettet kiellä ongelmaasi. Se on hyvä alku toipumiselle, mutta tietenkin pitäisi saada sitä ulkopuolista apua. Oletkin menossa taas työterveyteen.. en voi muuta kun yrittää kannustaa sinua vaatimaan lähetettä psykiatrisen polin lääkärille.. eihän se ole työterveydestä pois.

Mä pidän sulle peukkuja että kaikki kääntyy vielä hyväksi ja saat sairautesi ansaitsemaa apua (burn out on todella vakava sairaus ja sillä on kauan kantoiset vaikutukset) MInun diagnoosi vaihtui viikko takaperin keskivaikeasta vaikeaan masennukseen, joten ei tämä elämä aina ole helppoa, eikä aina tunnu edes elämisen arvoiselta, mutta mennään päivä kerrallaan eteenpäin ja katsotaan mitä päivä tuo tullessaan....

Toivottavasti sait edes jotain tästä mun tekstistä. Meita on varmasti monta täällä, jotka haluaisi sulle pelkkää hyvää ja haluaa kannustaa sua jaksamaan.

Vielä lopuksi perinteinen klisee Tsemppiä

🙂👍

Hei,

Burn out oikeuttaa kyllä sairaslomaan, mutta ei palkallieen sellaiseen. Oletko työterveydessä selkeästi maininnut, että tarvitset sairaslomaa tai muuten seinät kaatuu päälle? Jos sinulla on vielä keskivaikea masennuskin, niin mielestäni sairasloma on ihan perusteltua. Jos työterveyslääkäri ei sitä määrää, niin voit kokeilla käydä juttelemaassa esim. terveyskeskuslääkärillä. Sairasloma ei kuitenkaan aina ole ratkaisu tuollaiseen, varsinkin jos taustalla on masennusta, sillä se voi johtaa siihen että tulee maattua kotona päivät pitkät, joka masentaa entisestään. Työterveyslääkäri on tuolla "mitä voisit tehdä toisin" ajanut takaa varmaan sitä, että jos hieman sunnittelee ja aikatauluttaa tekemisiään, voi saada enemmän aikaan. Varsinkin jos työt ovat kasaantuneet, voi huomattavan paljon aikaa mennä siihen, että vain tuskailee töiden määrää, eikä saa aloitettua/ tehtyä töitä siihen tahtiin kuin haluaisi. Jos töitä yksinkertaisesti on kasattu sinulle niin paljon, ettet ehdi niitä tehdä, niin jätä ne tekemättä, mitä et ehdi. Haukut siitä varmasti tulee, mutta voit selittää, että sinulla on niin paljon töitä, että olet joutunut proirisoimaan tärkeimpiä etusijalle. Seuraavan kerran kun saat uusia töitä ja vanhat on vielä tekemättä, voit myös suoraa sanoa, että "jos otan tämän työn tehtäväkseni, niin minkä työn jätän tekemättä". Eivät asiat muutu jos vaan hiljaa ja kilsti tekee tönsä asiasta huomauttamatta.

Itse olen ratkaissut tuon työpaljouden sillä että tulen töihin jo hieman kuuden jälkeen (meilläkin on liukuva työaika). Ja lähden kotiin siinä kolmen-neljän maissa. Näin saan enemmän aikaa tehdä noita työjuttuja, eikä ikinä ole tarvinnut tuoda töitä kotiin. Kotona sitten ajattelen jotain ihan muuta kuin työasioita. Teen näin, koska mieluummin teen tuon muutaman tunnin extraa päivässä ja saan hommat tehtyä, kuin murehdin saman ajan tekemättömiä töitä. Ilmaistyötä juu, mutta eipä munulle vapaa-ajastakaan maksettaisi palkkaa. Liikunta myös voisi helpottaa tuota työstressiä, sillä se vie ajatukset muualle. Jaksamisia sinulle! 🙂

Hei, itse en menisi työterveyshuoltoon hakemaan sairaslomaa enkä burn-out perusteella. Työnantajalle on edullista että tuo olisi syy, koska se ei ole sairaus. Masennus on. Mene yksityiselle psykiatrille, kerro että on keskivaikea masennus jo todettu ja et ole työkykyinen. Ehkä hän antaa sinulle sairasloman mitä työterveydestä ei heru. Masennuksessa työkyvyn ylläpito on toisaalta keskeistä, joten ehkä jokin lääkityskin auttaisi saada asiat suhteutettua ja siten ettei ne aiheuta ahdistusta.

Kiitos kaikille vastanneille. Tuntuu, että täältä löytyy juuri sitä vertaistukea ja ymmärrystä, mitä masentunut ihminen tarvitsee. Tuntuu, että tässä tilassa on turha mennä edes työterveyteen purkamaan pahaa oloa ja omia erilaisia oireitaan, koska lääkärit vaan lääkitsee aina oireita eivätkä puutu siihen, mikä niiden taustalla oikeasti on eli suunnaton ahdistus työstä johtuen.

En tosiaankaan ymmärrä sitä, että hoidetaan unettomuutta ja sydänoireita lääkkeillä, vaikka itse olen kertonut joka ikinen kerta työterveyshuollossa, että tiedän, että kaikki oireeni ja ahdistukseni on työstä johtuvia. Jos en olisi näin ahdistunut ja masentunut niin uskon, että en edes tarvitsisi sydän -tai unilääkkeitä. Työasiat ja niistä selviytyminen pyörivät 24h/vrk mielessä. En voi itselleni mitään, etten niitä saa mielestäni. Ja kotona ollessanikin usein hoidan vielä työasioita. Sitä paitsi ajattelen, että on lääkäriltäkin ajattelematonta määrätä unilääkkeitä ihmiselle, joka ei suunnattoman työstressin takia nukutuksi saa lähes ollenkaan. Unilääkkeet on ylipäätään tarkoitettu tilapäisesti käytettäväksi. Koen täysin, että työterveyshuolto on paikka missä ajatellaan vain työnantajan parasta, ei huonosti voivan ja masennuksen kourissa taistelevan ihmisen parasta. Luulen, että aikaisemmin keskivaikeaksi diagnosoitu masennukseni on jo ehkä enemmänkin vaikeaa masennusta. Katsotaan, miten taas jälleen kerran käy, kun sinne työterveyteen menen ahdistustani ja kaikkia oireitani purkamaan. Jos jälleen kerran joudun pettymään työterveyshuollon apuun, niin pakko kaiketi mennä yksityispuolelle ja varmaan psykiatrille asioistani puhumaan. Jos edes rahalla saisi sellaista apua kuin koen tarvitsevani.

Oma esimieheni on hirveä ihminen, jolta ei ymmärrystä löydy. Vaikka olen useamman kerran ottanut puheeksi suuren työmääräni ja kuormittuvuuteni, niin saan osakseni häneltä vain pilkkaa. Viimeksi tänään hän häpäisi minut ja vielä muutaman työtoverini edessä. Ei silti työyhteisössämme pidetään esimiestämme ihan yleisesti narsistina ja sitä hän todellakin on. Kaikki narsistin määritelmät pätee häneen. Hän vaatii osakseen kiitosta, ottaa aina joka asiasta kunnian itselleen, vaikka se kuuluisi jollekin toiselle, hän häpäisee julkisesti kaikki ne, ketkä eivät häntä ja hänen ylemmyyttään tunnusta. Ja minä olen työpaikallani tällä hetkellä se yleinen pilkan kohde, kun olen työn kuormittavuuden puheeksi ottanut.

En enää jaksa. Välillä jopa ajattelen, että olisi parempi vaikka kuolla, kun elämä on tällaista. Tuntuu, että pilaan koko perheenikin elämän, kun aina vain puran pahaa oloani heille. Lapsenikin joutuvat kärsimään, kun aina melskaan töistäni enkä enää jaksa kotona olla hyvä äiti enkä oikein mitään tehdäkään. Olla ja oleskella vain.

Jos ihminen valvoo lähes koskaan nukkumatta, niin jatkuva väsymystila on päällä. Sydämenrytmihäiriöt valvomisesta johtuen vaivaavat. Lisäksi leposyke nousee välillä yli 160 ja siitä johtuen olen monesti joutunut jopa päivystykseen tiputukseen, että syke on saatu laskemaan normaaliksi. Suoli toimii milloin mitenkin. Usein on ripulia, mutta sitten voi tulla vaikeita ummetusjaksoja. Mieli on jatkuvasti masentunut ja olo ahdistunut. Ja kaikki edellämainittu on työstä johtuvaa. En koe olevani työkyinen missään määrin. En siis voi ymmärtää, miksi minulle ei sairaslomaa lääkärit myönnä. En tiedä, mitä pitäisi tehdä. Yritän pitää edelleen ulkoisesta olemuksestani hyvää huolta. Ehkä en näytä ulkoisesti millään tavoin sitten sairaalta, vaikka sitä olenkin. Välillä tuntuu, että pitäisikö sinne lääkäriinkin raahautua tukka viikon pesemättä, meikittä ja parkuen sekä esittämällä ulospäinkin tosi hermostunutta ihmistä. Uskon, että muilla ihmisillä on varmaan hyviä kokemuksia lääkäreistä ja on saanut apua ja sairaslomaa vastaavassa tilanteessa. En tiedä, mikä minussa on, kun minua ei vakavasti oteta.

Kehottaisin sinua nyt tekemään seuraavaa, joko menet työterveyteen ja pyydät lähetteen mielenterveystoimistoon. Riippuu tietenkin lääkäristä, voiko todellista syytä, eli työtä sanoa vai pitääkö verhota asia siihen saakka kun pääsee mielenterveystoimistoon vastaanotolle, jossa voit sitten kertoa kaiken ja mielenterveystoimistossa ei olla kallellaan työmaan suuntaan. Voit kertoa työterveydessä kasautuneesta paineesta niin työ- kuin yksityiselämässä.
Jos haluat päästä ilman odottelua lääkärin vastaanotolle , voisit tilata ajan yksityiselle psykiatrille. Saat sieltä eväitä jatkoa ajatellen ja riittävästi lepoaikaa. Työterveyshuolto ei valitettavasti pysty tekemään paljon. Kuinka voi muuttaa työtapoja, jos esimies toimii noin ?
On epäreilua, että esimiehenä toimii nykyään paljon suoranaisia orjapiiskureita, jotka polkevat työntekijöiden oikeudet jalkoihinsa. Pitää yrittää näyttää ylemmän johdon silmissä yli-ihmiseltä. Sillä ei sitten ole niin suurta väliä, miten alaiset jaksavat, kunhan tulosta syntyy. Kun yksi toisensa jälkeen alkaa pudota junasta liian rankan työtahdin uuvuttamana, ongelmaa ei suinkaan nähdä työpaikan aiheuttamana, vaan työntekijän. Kuinka se nyt ei jaksa työpäivää pulkkaan kunnolla tehdä ?
Tästä yhteiskunnasta on tullut läpeensä sairas, jossa ihmisellä ja hänen hyvinvoinnillaan pelataan peliä. Työntekijä kelpaa tasan niin kauan, kun sinusta saadaan paras hyöty irti. Hänellä ei saa olla toiveita eikä todellakaan vaatimuksia, ettei polttaisi itseään loppuun. On ikävää, että joutuu työpaikalla ottamaan vastaan esimiehen taholta suoranaista sontaa ja nielemään raivonsa, koska vastaaminen samalla mitalla tietäisi hyvin vaikeita aikoja. Kunpa tulisi vielä päivä, että saisi antaa korkojen kanssa takaisin vastaanotetut loukkaukset.

Onko se esimies joka on narsistisika semmosessa asemassa. että siitä on vielä ylempi taho firmassa olemassa esim toisella paikkakunnalla tai jotain ? Kaverin työpaikassa oli kans esimies joka oli aika perseestä kaikkien työntekijöiden näkökulmasta ja siitä ne laittoi noottia joskus ylempään portaaseen useempaan otteeseen ja kohta se huonompi esimies sai vaihtua ja asiat parani.
Ja menisin kans työterveyteen sanoon asian semmosilla sanoilla, että ne ei sitä voi enää ohittaa van lääkkeitä tyrkyttämällä tai sivuuttamalla asiaa. Typerää ku nykyään ei oikeesti ihan joka asiassa kyl rehellisyys maata peri vaan pitää miettiä miten jonku asian sanoo että se menee perille vaikka tarkottaisi samaa asiaa 😞 . Ja jos on oikeesti olotilat ihan rajoilla ja työterveydes tekee sen masennustestin siihen paperille, niin kannattaa tehä se sitten niin että niitä pisteitä tulee jo tossa vaiheessa vaikka juuri siltä hetkeltä tuntuisiki toisin. Joskus omia oikeuksiaan saa oikeen vaatimalla vaatia, vaikka olis terveyskin panoksena 😠 En tiedä onko mulla oikean ja väärän kuva vääristyny ku näin sanon, mut nii homma tuntuu nykyää menevän. Itse kävin työterveydessä joskus ihan muun jaksamisen takia ja sieltä sai apua ja hommaa eteenpäin, hoitaja oli innokkaampi auttamisessa kun lääkäri.
Muutta tässäki sanon et tää on vaan mun mielipide enkä väitä olevani absoluuttisen oikeassa 😉. Voimia sinulle! 🙂🌻