Työttömyys ja työelämän mahdottomuus
Uusi kirjoittaja täällä hei. Olen elämässäni umpikujassa ja täysin selkä seinää vasten. Ei mihinkään minne paeta, ei mihinkään minne mennä. Olen työtön päätoiminen opiskelija, ja tein ennen opiskelun aloittamista valintoja, jotka nyt kostautuvat. Toimeentulo loppuu kuin seinään helmikuun aikana ja koska statukseni on opiskelija (ylempi korkeakoulututkinto), en saa mitään tukia. Kelalle on aika varattuna, mutta todennäköisesti joudun nostamaan lisää lainaa jo entisen summan lisäksi (joka on tietenkin maksamatta ja korot nousevat). Haen töitä hullun lailla ja viimeisen kuukauden en ole ajatellut mitään muuta kuin työnhakua ja selviytymistä. Lähetän viikossa useita kymmeniä hakemuksia oman maakuntani alueelta – tuloksetta. Olen tehnyt ensimmäisistä opinnoista valmistumisestani asti pelkkiä pätkätöitä ja määräaikaisuuksia. Elämä on ollut pelkkää epävarmuutta koko ajan, päivästä toiseen. Nukun huonosti, olen valtavan ahdistunut koko ajan, huoli painaa taloudesta ja selviytymisestä. Työkkäri ehdotti vaihtoehdoksi opintojen lopettamisen, mutta en haluaisi luovuttaa koska olen jo melkein loppusuoralla. Tuntuu, ettei mikään julkinen instanssi (kela, te-toimisto) ymmärrä, miten raskasta tämä kaikki on. Toisaalta, miksipä niiden pitäisikään ymmärtää. Ei heidän työnsä ole jakaa sympatiaa.
Olen katkera, väsynyt, masentunut, ahdistunut. Im-ajatukset pyörivät nyt päivittäin mielessä. Asun yksin. En ymmärrä, miksi työnhaku on näin vaikeaa. En pääse haastatteluihin, koska olen todennäköisesti ylikoulutettu tai muuten epäsopiva, vaikka haen työpaikkoja laidasta laitaan. En halua kuuta taivaalta, vaan työn, jonka turvin pystyy elämään tavallista arkea. Saisi rahaa, edes vähän.
Elämästä on kadonnut värit kokonaan. Minulla on jo nuoresta asti ollut mt-ongelmia ja viimeisin episodi tapahtui vuosi sitten. En missään vaiheessa ole ollut niin sanotusti ”täysin terve”. Nyt alkaa tuntua siltä, että kuppi alkaa olla vihdoin täysi. Ei enää jaksa. Koko työelämä ja työnhaku on naurettavaa teatteria, jossa mahdollista työnantajaa pitää liehitellä ja viihdyttää ties millaisin kepposin ja kuperkeikoin. Että pääsisi edes haastatteluun. Että saisi edes mahdollisuuden.
Kiitos kun jaksoit lukea.