Halusin aloittaa uuden ketjun aiheesta, kun en toista löytänyt. Haluaisin keskustella muiden työttömien tai muuten pois työstä olevien kanssa. Mitä ajatuksia tai tunteita se herättää?
Itselläni loppui juuri vajaan vuoden sairausloma ja nyt olen työtön. En palaa entiseen työhöni, sillä en kertakaikkiaan enää viihdy siellä. Olen vaihtamassa kokonaan alaa ja hakenut opiskelemaan. Mieli on maassa, sillä en ole saanut opiskelupaikkaa. Hain opiskelemaan jo ennen sairastumista, mutta ei tärpännyt. Ja juuri tänään sain tietää, etten päässyt koulutukseen, johon hetki sitten hain.
Nyt on työnhaku edessä. Olin nykyisessä (vai pitäisikö sanoa entisessä) työssäni 10 vuotta ja muuta kokemusta minulla ei ole. Vastaavia töitä en aio hakea enää enkä ottaa vastaan, jos työvoimatoimistosta tarjotaan. Olen käynyt siellä ammatinvalinnan ohjauksessa ja tehnyt selväksi, etten terveydellisistä (psyykkisistä) syistä aio näin tehdä. Saa nähdä miten käy, pakottavatko vasten tahtoa inhottavaan työhön vai saanko rauhassa etsiä muuta.
Millaisia kokemuksia muilla on työnhausta ja siitä kun töitä ei löydy? Nirso en ole, mutta vaatimustaso tuntuu olevan työnantajilla hirmuinen. Aina tuntuu löytyvän joku kokeneempi.
Tuntuu, että olen väliinputoaja. Psyykkisistä syistä tarvitsen tukea työhön palaamiseen. On mietitty työkokeilua ja harjottelua ym. Tuntuu vain, etten ole riittävän huonokuntoinen vaan minun oletetaan kykenevän hoitamaan kaikki itse. En ole riittävän nuori, mutten riittävän vanhakaan.
Ajatus pitkään työttömänä olemisesta masentaa aivan kamalasti. Kuitenkaan en koe enää olevani sairasloman tarpeessa.
Kirjoitelkaa ja ihmetellään yhdessä!
Itse olen aika lailla samankaltaisessa tilanteessa kuin sinä paitsi teen nyt väliaikaisesti osa-aikatyötä. Halusin pois työpaikasta missä olin 4,5 vuotta. Se oli hyvin stressaava työ ja fyysisesti raskasta. Jatkuva stressi pakotti minut lähtemään sieltä. Sitten sain uuden työpaikan. Siellä luvattiin minulle vakituinen työ, mutta koeajan jälkeen sainkin vain äitiysloman sijaisuuden ja sitten syyskuussa minut lomautettiin. Ehdin olla siinä työssä vain puoli vuotta. Nyt ei ole takaisin menemistä, koska lomautus kestää työn päättymiseen saakka. Aloin jo viihtyä siinä työssä ja sitten minua rankaistiin määräaikaisella työsopimuksella ja lomautuksella. Nyt mietin vain mitä alkaisin tekemään mistä jatkaisin... Vastentahtoisesti teen tuota osa-aikatyötä öisin. Teen sitä vain siksi että saisin elämiseen rahaa.
Työvoimatoimistosta olen yrittänyt etsiä jotain, mutta eihän näin lama aikana mitään ole. Täytyy vaan yrittää keksiä muuta sisältöä elämään. Vaikka jokin uusi harrastus.
Työttömyydestä tulee mieleen: kelan etuudet, sossun toimeentulotuki, luottotilit, osamaksut, credit24 ja ylivelkaantuminen, päivärytmin puute, harrastusten puute, ("loma-aikojen"/viikonlopun) ohjelman puute jne. yms.
Sitä työttömyys ainakin minulle merkitsee. Sisällön köyhyyttä ja mahdollisuuksien vähyyttä.
Taustalla:
En mm edelleenkään tiedä mitä haluaisin työkseni tehdä? Vaikka olen jo pian 30 vuotias (yksinhuoltaja äiti).
Lähihoitajaksi opiskeluni on juuri nyt tauolla.. paniikkikohtausten😝, sos. pelkojen😮 ja masennuksen😞 vuoksi.. enkä ole mitenkään optimistinen jatkoni suhteen.
Koska taitaa se vaan tuo sosiaali- ja terveysala sittenkin olla minulle kehyksiltään aivan liian: haasteellinen, vastuullinen ja tiukka/kiireinen.
Aiheuttihan se koulu esimerkiksi edellä mainittuja paniikkikohtauksiakin.. ja minulla puhkesi koulutuksen alettua myös astma. Sattumaako? Vaiko koulutuksesta johtuvien suorituspaineiden syytä? (arvioinnit, esiintymiset, uudet tilanteet ja ihmiset...)
Mutta saa nyt nähdä, mitä tulevaisuus tuo/vie tulleessaan.🙄
Ehkä olen kuun lopussa tulevan lääkärin vastaanoton jälkeen hieman enemmän perillä tuntemuksistani🙂👍, ainakin toivottavasti!
Mukavaa pääsiäisen jatkoa kaikille!🙂
HEI!Onko paikkakunnallasi missä asut työvoimapoliittisen kurssien tarjontaa?www.mol.fi sivuilta näkee esim.ojaavien kurssien tarjontaa,siis ammattiin luokittelemattomat ryhmät.suosittelisin ,joku niistä.kursseilla on ammattitaitoisia kouluttajia,jotka ohjaavat sinulle sopivaan työhön tai koulutukseen.mahdollisuuksia löytyy kyllä,niille kursseille voi omatoimisestikin hakeutua,ettei vain työkkärin painostuksesta.paikalleen ei kannata jäädä,muuten masentuu.tässä olis toivoa huomiseen.🙂🌻Terv. Pillittäjä
Hei! Olen ollut työtön välillä vuosia, välillä taas en.
Osaan sanoa sen verran, että pitkittyneenä työttömyys todellakin vie ihmisarvon tunteen. Tuntuu, että on aivan turha, eikä kukaan tarvii mua mihinkään -ei sitten mihinkään, että jokapaikassa pärjätään loistavasti ilman minun mitään tekemisiä ☹️ Tuntuu, että kun kukaan työnantaja ei halua mua ei halua kukaan muukaan. On täysin tarpeeton. Sitä masentuu.
MUTTA toisaalta taas työttömyydestä on hyötyä ja on näitä hyviäkin jaksoja. Tässä voin kertoa mitä "etuja" työttömyydestä voi olla (vaikkei se todellakaan ole kovin tavoiteltava asia olla työtön, mutta jos esim. sattuu joutumaan työttömäksi olosuhteiden pakosta tms.) niin;
-Silloin voi tehdä asioita, joita muuten ei (työssäkäyvänä) ehtisi. Voi lukea kirjoja, käydä matkoilla, vierailla sukulaisilla (ja sellaisilla kavereilla joita näkee muuten harvoin) vaikka keskellä viikkoa, lämmittää saunan keskellä päivää, tehdä suursiivouksen omassa tahdissa.Kuunnella musiikkia ja harrastaa vapaasti omia harrastuksiaan, ilman stressiä ja kiirettä tai ilman tarkkoja aikatauluja.
-Silloin voi myös pysähtyä todellakin miettimään mitä haluaa tulevaisuudelta. vaihtaisiko alaa? Alkaisiko sittenkin opiskelemaan? Kävisikö kurssin? Menisikö muutamiksi kuukausiksi työharjoitteluun täysin eri alalle mihin on koulutus?
Elämänsuunta ja työsuunta voi muuttua tuona työttömyys aikana, kun pääsee oikein kunnolla miettimään mitä haluaa ja mitä seuraavaksi. Samalla voi sitten tietenkin pitää hiukan sitä "lomaa" ja tehdä niitä kivoja asioita. Ei työttömyyttä pidä hävetä. Sehän on vain väliaikaista (toivonmukaan!). kaikkeen kun kyllästyy, jopa olemaan työtön, jolloin haluaa muutosta ja sitä saa sitten kunnon tsempin päälle/ kimmokkeen hakea sitä unelmiensa työpaikkaa kaikella powerilla!!! 🙂
Hei!
itselläni on myös kokemusta siitä, mitä on olla työtön ja ihmisarvoton.
ja siitä, ettei työttömänä ole 'koskaan' 'oikeasti' 'lomalla'.
aina oltava sielu jotenkin avoimena jos jostain päin sais uutta virtaa - edes ajatella että laittais työnhaun uudelleen vireille tai että jos edes joku jossain huomais että 'tämä kaverihan vois olla hyvä tuossa asiassa'
aina on jonkinlainen 'taustastressi' rahoihin liittyvien elämän pakollisuuksien vuoksi.
lepoa ei ole kuin lepattavan kynttilänvalon äärellä - niin minulla.
aina välillä.
hiljaisuus on ainoa joka antanut minulle jotakin -
ihmiset yleensä ovat herkästi 'ottamassa' ja saatuaan kuvittelevat jotain kummallisuuksia omien toiveajatteluidensa suuntaisesti - ja kävelvät yli!
alkavat ohjelmoida ja esittää ohjeitaan kuinka mikäkin asia olisi hyvä järjestää!
miksi ei saa rauhassa kuulla omaa sisintään?!!!!
(mikä minua estää -???)
Työttömyys on tilaisuus kokea vastuksia ja kasvatta omaa tsemppiä -
senkin olen kokenut.
Työttömyysjaksot elämässä ei - kaiketi koskaan - ole turhia!
Mutta hemmetin vaikeita ne voivat olla!
Niinpä..
Että on ihmisen elämä vaikeaa..
Juuri ku luulin saavani töitä, työnantaja vetaisi oven kiinni enkä saanut edes jalkaa väliin!
Hän soitti minulle tulisinko töihin 2kk.. ja luulin jo saaneeni paikan, kunnes päätti että hän antaakin sen toiselle työntekijälle koska minä sairastan masennusta enkä siksi ole luotettava työntekijä. Näin hän antoi minun ymmärtää..
Hänellä oli viikko.. kokonainen viikko aikaa soittaa minulle että hän ei halua minua töihin, mutta antoi minun tulla työpaikalle nolaamaan itseni ja vei minulta viimeisetkin itseni kunnioituksen hipenet.
Osa syylinen olen kai minäkin. Halusin olla rehellinen ja kerroin tilanteestani avoimesti. JOka on tässä tilanteessa ilmeisesti ollut sitten väärin, sillä muuten olisin saanut työpaikan.
No.. olen siis työtön.. Ja lääkäri ilmoitti tylysti ettei voi kirjoittaa minulle sairaslomaa, koska uskoi minun haluavan vain suojaa pätkätyöltä..
Olenko minä työkykyinen kun meinasin ajaa kolarin tullessani järkyttyneenä työpaikalta.. itkin koko päivän sängyssä.. ja tänään yritin jälleen pettymyksessäni viedä hengen itseltäni.. Kun jälleen sain kokea että en ole hyvä, eikä minua haluata töihin.. Aina minä satun törmäämään juuri niihin paskiaisiin.. jotka motkottavat minulle ammattitaidon puutteesta vaikka eivät tiedä minusta mitään tai eivät pidä työskentely tavoistani tai siksi että olen uusi tällä alalla... Että minä aina koen että minä olen huono työntekijä, muille taakaksi, vaikea ihminen, ilkeä ihminen, huono ihminen, paha ihminen ja se josta kaikki ongelmat ovat lähtösin..
Ei mee hyvin.. mutta jotenki yritän tässä stressi päänsäryssä pärjätä.. ja yritän olla listimättä itteäni.. vaikka vaikeaa se on..😟