Työmarkkinatuki uhattuna
Olen pitkäaikaistyötön ja olen ollut työmarkkinatuella jo 2 vuotta 3 kk. Nyt maaliskuun alusta asiakkuuteni työkkäristä siirtyi kunnalle ns. kuntakokeiluun. Viime viikolla olin yhteydessä omaan kunnan henkilöön, joka vastaa mun mahdollisesta työllisyydestä. Työkykyarvion tekeminen on vielä kesken. Tällä viikolla tuli tieto, että mun työmarkkinatuki on lakkautettu, koska mun työnhaku on keskeytynyt. Mä menin paniikkiin. Itkin katkerasti. Tieto tuli virka-ajan ulkopuolella. Mitään ei ollut tehtävissä ennen aamua. Seuraavana aamuna soitin te-palveluiden numeroon. Siellä sanottiin, että mun kohdalle on sattunut virhekoodi ja että muhun ollaan yhteydessä omasta toimistosta. Edelleen itkin asiaa. Jossain vaiheessa mun työttömyyttä hoitava henkilö soitti, että työkkärin sivuilla on korjattu, että työnhaku jatkuu keskeytyksittä. Eilen eikä vielä tänä aamuna ei näkynyt te-sivuilla uutta lausuntoa Kelalle. Tänään iltapäivällä näkyi uusi lausunto Kelalle, että työnhaku on voimassa keskeytyksettä ja edellinen lausunto työmarkkinatuen lakkauttamisesta on peruuntunut. En ollut kieltäytynyt mistään. Hetkellinen virhekoodi romahdutti mut täysin. Nyt se on osittain selvitetty, mutta edelleen on säikähtänyt olo. Enkä osaa vielä rentoutua. Täytyy odottaa vielä viikonlopun yli tai vielä kauemmin, jotta Kela korjaa asian.
Halusin kertoa, jos jollekin muulle sattuu näin käymään. Toivon, ettei niin käy. Mulla oli masennus lieventymässä, mutta nyt tuntuu taas tosi pahalta. En tiedä, lisääkö tämä mun vainoharhaisuutta.
Viikko sitten perjantaina jätin soittopyynnön mun psykiatrille työkykyarvioon liittyen. Mulle sanottiin, että hän on lomalla keskiviikkoon asti. Sanottiin, että soittaa torstaina tai perjantaina. Ei ole vielä soittanut. Toivon, että soittaa maanantaina. Häiritsee, kun asiat seisoo ja kestää. Olisin melkein toivonut, että olisi keskiviikkona soittanut, niin olisin varmaan mennyt lankoja pitkin läpi. Oli sen verran hetkinen tilanne.
- Muokattu kirjoittajan toimesta 3 vuotta, 7 kuukautta sitten. Syy: Korjaus
- Muokattu kirjoittajan toimesta 3 vuotta, 7 kuukautta sitten. Syy: Ajan korjaus
Oikeassa olet Keskustelua! Diakonit tai diakonissat ovat sydämellisiä. Mun esikoinen valmistui joulukuussa 2017 Diakonia-ammattikorkeakoulusta nuorisotyöntekijäksi juuri ennen isäni kuolemaa 30.1.2018. Toinen pojistani valmistuu joulukuussa Diakonia-ammattikorkeakoulusta. Häntä kiinnostaa sosionomiksi valmistuminen.
Tämä diakoni, jonka luona olen käynyt nyt ihan vaan juttelemassa, on ihana ihminen. 🍀
Sanooko sulle kirjaimet SRO mitään?
Tai siun Diakissa opiskelleille/opiskeleville nuorille?
Mun piti googlata se. Suomen raamattuopisto Kauniaisissa. Itse olen Espoosta kotoisin. Monesti olen kävellyt Kauniaisiin. Autokoulun kävin Kauniaisissa ikuisuus sitten. 30 vuotta olen asunut pois pääkaupunkiseudulta. En enää muista, mutta oletan, että olen joskus mennyt ohi. Viimeksi olin Kauniaisissa reilu 3 vuotta sitten isäni kuolinpäivänä, kun nousin junasta Kauniaisissa ja menin sieltä bussilla Espoon sairaalaan, jossa isäni kuoli pari tuntia mun käyntini jälkeen.
Muinoin oli tuo minkä mainitsit, opisto niissä tiloissa, joihin nyk. Diak muodostettiin, laajennuksia tehty kaiketikin. Diakilla oletan olevan muuallakin tiloja? Grankulla IFK paikallinen joukkue, Kauniainen pieni äveriäs kaupunki, jossa olin 70-80 lukujen taitteessa lammen lenkkiä kiertäen. Vuosikymmeniä haihtunut kuin tuhkaa tuuleen..
Sinunkaan isän poismenosta ei pitkää aikaa. Mitä tunnet kun ajattelet niitä viimeisiä aikojaan?
Kiitos Keskustelua! Sun isän kuolemasta on vähemmän aikaa. Osanottoni!
Kysyt, mitä tunnen, kun ajattelen hänen viimeisiä aikoja. Tunnen suurta kaipuuta, rakkautta ja kiitollisuutta. Isäni on ollut mun elämäni rakkain henkilö. Ennen kuin isäni meni viimeiseen lonkkaleikkaukseen sairaalaan. Istuttiin ja oltiin olohuoneessa siis isäni olohuoneessa. Isä sanoi, että sitten, kun hänestä aika jättää, niin mulla on paljon selvitettävää. Sanoin isille, että älä nyt. Silti tunsin ja pelkäsin, että loppu voi olla lähellä. Ei isäni enää soita ja sano: "Isä Eino tässä terve!" Tätä nyt kirjoittaessani itken. Isän kuoleman jälkeen olen sairastunut astmaan, diabetekseen, uniapneaan ja masennukseen. Oli se mulle kova paikka. Nyt sairaudet heikentää työkykyä ja työnsaantia. Nyt tuli pitkästä aikaa iso itku. Lapsuuteni perhe on samassa haudassa isi, äiti ja pikkusisko. Pikkusiskon murhan jälkeen kukaan meistä ei ollut enää entisensä.
Hyvä on surra kun on surun aikaa... Aika traagista on menettää omasta perheestä noin läheisiä aika aikaisin. Voimia niihin hetkiin joina yksinäisyys sattuu syvällä sielussa...
Aina ei surulle ole mahdollisuutta tulla ulos... Äidinäidin kuollessa pari vuotta tapahtuman jälkeen vasta tuli oikeaa surua, kesken työpäivän kun olin työpaikalla syömässä yksin, mummin näin mielessä sellaisena kuin olin hänet viimeisellä kerralla nähnyt. En muista tuliko mitään kunnolla syödyksi..
Miksi onkin niin, että elämä on nieleksimistä? Jotenkin kaikkea lähellä tapahtuvaa ei aina kykene sulattamaan.. Siksi jos itku valtaa olon, se vaan puhdistaa jotain mennyttä pois vaikkei niitä tapahtumattomiksi saa...
Voimaa sinne missä oletkaan nyt. Hyvää oloa toivon ja toivotan yöttömään yöhön ...🌄
Kauniisti puhut Keskustelua surustasi äidinäitiäsi kohtaan. Koskettavaa.
Eilen tuli 12 vuotta äitini kuolemasta. Äitiäni pelkäsin lapsena. Sain selkääni syyttä suotta. Eilisestä tuli myös ilon päivä. Eilen syntyi pieni lapsenlapseni.
Onnea pienelle suurelle ilonaiheelle 💕 varjelusta kaikilta vaaroilta 🙏🌿
Hienoa, että yhä on rohkeita, jotka uskaltavat lapsia saada!
Onnea tietysti isoäidille! 💕❤️💕💕kuinka monts lastenlasta sinulla onkaan? Muistan että aina ei elämä ole ollut yksinkertaists... Voimia jos mutkia matksan 🙏
Kiitos kovasti! Olen onnellinen kahdesta pienestä tytöstä! ❤
Niin, jossain vaiheessa elämää kääntyy kuvio toisinpäin, lapsestaan huolehtinut äiti alkaa olla se, josta huolehditaan. No, onnellista oisi, jos toteutuisi...
Pikkuhiljaa se kääntyykin niin. Olet Keskustelua aivan oikeassa.
Omillani ei kai tule olemaankaan lasta, kummallakaan. Se on suru, ehkä vaan helpotus joskus, kun olot maailmassa laajemmin muuttuvat vuosi vuodelta haastavimmiksi. Elämä olisi ilo! 💕❤️Vois sanoa (symbolisesti) että lapsissa on maan suola.
🤔
Tarkoitin, viattomuttaan puhuvat suoria totuuksia.