Hei!
Olen kirjoittanut tuntemuksiani tästä aiheesta otsikolla "sairaseläkkeelle masennuksen vuoksi". Sinne on myös vastattu muutaman kerran. Täällä taitaa olla aika paljon ihmisiä, jotka ovat jääneet/jäämässä nuorena eläkkeelle. Eli et todellakaan ole ainoa. (jos yhtään lohduttaa)

Mua ahdisti aluksi, kun kuulin,että psykiatrini harkitsee eläkettä kohdallani. Tuntui siltä, että jotain jäisi saavuttamatta ja kokematta, jos en olisi enää koskaan työelämässä. Tunsin myös,että olisin jotenkin ulkopuolinen tässä yhteiskunnassa. Nyt ajattelen, että voihan sitä olla tärkeä osa yhteiskuntaa, vaikka ei tekisikään töitä. Oma työpanos ja ammattinimike eivät ole mitään mittoja siitä miten arvokas olet. Olet hyvä ihminen jos kohtelet muita hyvin! Riippumatta ammatistasi tai mistään muustakaan... Voisin höpötellä tästä vaikka kuinka kauan... Mut jos vain jaksat/jos kiinnostaa, lue aikaisempi ketjuni aiheesta.
Aurinkoa elämääsi!

Jouduin eläkkeelle alle viisikymppisenä toistuvan masennuksen ym. vuoksi. Olin raitistunut, eronnut, työtön, tarpeeksi ongelmia ja vaikeuksia etten olisi enää halunnut lopullista niittiä yhteiskunnalta. Olen kasvanut sellaisessa ympäristössä jossa työ ja raha saneli ehdot. Kilpailu ja taistelu oli kova. Ja kun koin että olin omilla virheillä saattanut itseni työkyvyttömäksi eli muiden elätiksi, niinkuin minullo sanottiinkin. Se oli silloin, ennen, monta vuotta sitten. Silloin olin itsetuho-ajatusten ympäröimänä, yritin puolustella itseäni, selitellä. Häpesin suunnattomasti. Mutta aika teki tehtävänsä ja onneksi löysin oman Korkeimman Voimani jolle nämä maalliset asiat eivät olleet kriteeri ihmisarvostani ja rakkauden ehto. Löysin vapautuksen. Ja hyväksyin sen jälkeen helpommin elämän ja jopa mietin mikä on elämisen lopullinen tarkoitus? Onko meidänkin yhteiskunnassa jotain mennyt jo liiallisuuteen, siis tuhlaaminen, ostaminen, rakentaminen, kilpailu jostain, mistä.
En enää ole masentunut, muttei minua huolita töihin enkä enää kait osaisi. Käyn joskus töissä, mutta siinäkin pitää olla tosi varovainen, koska ainakin minua rangaistiin ottamalla asumitukea pois, koska olin ollut töissä useana vuonna peräkkäin osa-aikaisesti. Ei auta vaikka sanoo etten tule eläkkeellä toimeen koska se on liian pieni. Jos olisin ollut suurella palkalla töissä, saisin hyvän eläkkeen eikä tarvitsisi olla töissä niin ei tätäkään ongelmaa olisi. Taas toisaalta on ihan mukava että on jotain aina että saa keksiä miten selviää, sitten on huikaiseva onnen tunne kun selviää tiukasta paikasta!

Kyllähän sairaseläkkeelle joutuminen eräänlainen häpeä on. Sitä joutuu yhteiskunnan elätiksi, tuottamattomaksi yksilöksi, rasitteeksi.

Tuttavapiiri kokee jonkinlaista muutosta, kun putoaa työelämästä (syystä riippumatta tietty). Toisille se on kovempi pala kuin toisille. Riippuu kai siitä, millaisia ystäviä ja harrastuksia on siihen asti ollut.

Mulla ainakin identiteetti on aika pitkälle muodostunut työn kautta. Sairaana olo on siis syrjäyttänyt mua tosi paljon kaikesta entisestä. Toisaalta olen neljä vuotta sairastaessani väsynyt täysin etsimään parannusta itselleni. ☹️

Mulle on jo jonkin aikaa ollut ihan samantekevää, oonko töissä vai en. Päivän kerrallaan elän kuitenkin. Pysyvää eläkettä en ole vielä tosin saamassa. En siis pysty oikein rakentamaan uutta identiteettiäkään! Tämä välivaihe on sen verran tuskastuttava, että ratkaisua suuntaan tai toiseen odotan todella! 😝

Useillahan työ on keskeinen osa elämää. ja sen vuoksi usein käykin niin, et kun työt loppuu eläkkeeelle jäämisen, irtisanomisen tai minkä tahansa muun syyn vuoksi, niin silloin jää ikäänkuin tyhjän päälle. Täytyy keksiä jostain muusta kuin työstä sisältöä elämään. Täytyy olla jotain mikä tuo jonkinlaisen vuorokausirytmin tai antaa edes syyn nousta sängystä aamuisin...

Ja sit vielä toi työkyvyttömyyseläkkeelle jäämiseen liittyvä häpeän tunne. Miksi tässä yhteiskunnassa ajatellaan, että työkyvyttömyys tarkoittaa epäonnistumista?

Mielestäni tämä yhteiskunta on aivan liian työkeskeinen ja sen vuoksi useilla ihmisillä asioiden tärkeysjärjestyskin on aivan väärä. Tarkoitan tuolla sitä, että esim. jotkut luovat uraa ja hankkivat rahaa, tekevät tulosta ja heitä arvostetaan ja kunnioitetaan sen vuoksi... samaan aikaan lapset kärsivät siitä, että heidät herätetään aamulla aikaisin kesken unien, puetaan itkuisina ja sit ollaan koko päivä hoitopaikassa, erossa vanhemmista. Ajatellaan, että lasten on hyvä olla, kun toimeentulo on turvattu (tai jotain sen tapaista...), mutta loppujen lopuksi lapset vain toivoisivat enemmän aikaa kotona vanhempiensa kanssa... Ja kyllähän tässä maassa perustoimeentulon voi turvata vähemmälläkin työllä!

Olen myös kuullut ihmisiltä negatiivisia kommentteja, kun olen kertonut, että saatan jäädä eläkkeelle. Aluksi se ahdisti ja saattoi itkettää, mutta nykyään osaan jättää pikkusieluisten ahdasmieliset kommentit omaan arvoonsa. Kerran kun minua nimitettiin yhteikunnan elätiksi, katsoin kyseistä nimittelijää suoraan silmiin ja huusin, että mitä sä vielä siinä seisot, painu nyt takas töihisi siitä, että mä saan päivärahani ajoissa 🙂 Sen jälkeen kyseinen ihminen ei ole haukkunut eläkkeelle jäämisestä.Älkää tekään kukaan alistuko mollattaviksi! Hyväksykää itse tilanteenne ja tehkää muillekin selväksi, ettei sitä ole syytä hävetä!

Kenenkään ei ole mitään syytä tuntea häpeää eläkkeelle jäämisestä. Työ ja uraa ei ole mikään ehto ansaita paikkaansa yhteiskunnasta. Ainoana ongelmana ja haasteena eläkkeelle jäämisessä näen sen, että mistä keksii tekemistä.. Mistä harrastuksia, jotain toimintaa joka pitää mielen virkeänä.Yhteiskunta voisi enemmään ohjata ennenaikaiselle eläkkeelle jääneitä erilaisiin vapaaehtoistoimintoihin ja muihin aktiviteetteihin.

Aurinkoa teidän jokaisen, joka jaksoi lukea tämän loppuun/jätti lukematta, päivään😎
(anteeksi jos toistan samoja juttuja tai selitän sekavasti, olen tällainen hassu jaarittelija...)

Kun koko muu ympäristö rientää tuhlaamaan ja ostamaan, niin kyllä siinä tuntee olonsa aika luuseriksi. Ei 700e eläkkellä ostella mitään. Ainoa on että teen jotain ja myyn sen kirpputoreilla yms. Tai tein sitä vielä jokin aika sitten, nyt olen siihen väsynyt koska se vaatii paljon kekseliäisyyttä ja siihenkin väsyy. Käyn töissä joskus(siivoan yms. johon ei paljoa ammattitaitoa tarvita) mutta varoen, ettei ylitä rajaa joka aiheuttaisi eläkkeen pois ottamisen. Pimeää työtä voisin tehdä mutta en uskalla koska pelkään kateellisia lähimmäisiä ja sitten olisin vielä suuremmassa pulassa. Joten parempi olla köyhempi hyvällä omalla tunnolla. Jos olisin ollut suurella palkalla ja jäänyt siitä eläkkeelle ei näitä ongelmia olisi, ja tuskinpa edes tänne kirjoittelisin, taitaisin olla jossain Espanjan rannikolla. Jaa, olenkohan kateellinen? Ehkä. En kuitenkaan halua mihinkään Suomesta, sillä voin ilmaiseksi mennä metsiin, meren rannalle ja jopa mato-ongella voi ilmaiseksi onkia. Kaupungeissa on puistoja joissa vielä saa olla ilmaiseksi. Maalaan, kirjoitan ja käyn vapaaehtoistyössä joista olen saanut ystäviä joiden kanssa olen samalla aaltopituudella. Eli ei se elämä ennenaikaisella eläkkeellä huonoa ole, tosin ei kannata kovin hehkutella. Kummallinen käsitys että pitää olla kärsivän ja sairaan näköinen jos on eläkkellä on hitaasti poistumassa mielestäni.

Olen kuntoutustuella ja edessä saattaa olla moninaisten vaivojen seurauksena eläke. En näe siinä muuta ongelmaa kuin sen, että olen niin yksin, niin yksin.

Olen lukenut noita yksinäisyysketjuja mutta en ole kokenut samaistuvani niihin. Kun ei ole töissä, ei ole mitään luonnollista sosiaalista piiriä mihin kuulua. En halua mihinkään klubitaloihin kuorimaan pottuja muille "hulluille". Minulla on korkeakoulututkinto ja haluaisin sitä vielä jotenkin hyödyntää.

En vaan mistään löydä riittävän osa-aikaista työtä, että saisin tehdä sitä kuntoutustuella. Vakuutusyhtiön mukaan en ole riittävästi kiinnittynyt työelämään, että minua kannattaisi kuntouttaa. Kuinka voisinkaan olla, olen suorittanut monivuotisen tutkinnon?

Turhauttaa ja pelottaa. Minulla todettiin hiljattain myös MS-tauti. Nyt tuntuu, että on viimeistään sen vuoksi pakko jäädä pysyvälle eläkkeelle. HUOH!🙄

Moro,
olen jäämässä työkyvyttömyyseläkkeelle.Olen ollut kuntoutustuella 2 vuotta.
Saanko eläkettä 2017 muuttuneen eläkejärjestelmän mukaan vai vanhan mukaan eli minun katsotaan olleen eläkkeellä jo kaksi vuotta?😑❓