Työkyvyn arviointi ja ahdistava tulevaisuus
Olen ollut kuntoutustuella n. 8 vuotta, jos oikein muistan, sosiaalisten tilanteiden pelon ja paniikkihäiriön takia. Tilanteeni ei ole kolmen vuoden psykoterapiasta, vuoden ryhmäterapiasta, fysioterapiasta, erilaisista lääkekokeiluista ja säännöllisistä mielenterveystoimistokäynneistä huolimatta parantunut juurikaan. Tosiasia on, että toisten ihmisten läsnäolo ahdistaa minua, ja tilanne on johtanut siihen, että minun on hyvin vaikea mm. liikkua ulkona, edes omassa pihassa, ahdistumatta, ja välttelen ahdistavia tilanteita enemmän kuin tehokkaasti.
Minulle haettiin taas kerran jatkoa kuntoutustukeen vuodeksi, mutta Kela ilmoittikin, että jatkoa annettiin vain reilu puoli vuotta, ja että minun tulee käydä työkyvyn arvioinnissa. Olen itkenyt ja märehtinyt asiaa siitä asti, kun kutsun sain, ja nyt ensi viikolla pitäisi sitten mennä kuntoutuslaitokseen arvioitavaksi. Pelkään jo pelkkää arviointitilaisuutta, ja sitä, että minut pakotetaan tekemään asioita, joita en pelkojeni ja huonon itsetuntoni takia yksinkertaisesti pysty tekemään. Ja kaikkein eniten pelkään, että tämän kaksipäiväisen arvioinnin tuloksena minulle ilmoitetaan, etten enää saakaan kuntoutustukea, vaan olen työkykyinen. Pelkään, etten pysty ilmaisemaan itseäni arvioivien lääkärien edessä niin, että he todella ymmärtäisivät, millaista elämäni on tämän ahdistuksen kanssa.
Jos kuntoutustukeni lakkautetaan, en näe mitään toivoa tulevaisuuteni suhteen – minulla ei mm. ole enää varaa asua nykyisessä asunnossani, jos eläkkeensaajan asumistuki loppuu. En toisaalta haluaisi tappaa itseäni, koska tiedän, että se särkee vanhempieni sydämen, mutta en vain näe mitään muuta ratkaisua, jos tukeni lopetetaan.
Kaipaisin jotain kannustavia sanoja, tai edes kertomuksia, miten työkyvyn arviointi on muilta sujunut. Joku, kertokaa, ettei se ole sellainen inkvisitiotilaisuus, jona sen sieluni silmin näen!😯🗯️
Hei,
kokemusta on tuosta työkyvyn arvioinnista. Mutta siitä on jo useampi vuosi ja ehkä ne käytännöt ovat muuttuneet. Mutta joo. Ei siinä ihmistä arvostella vaan arvioidaan työkykyä. Joten ei tarvitse pelätä, että sut jotenkin teilataan. Juttelin eri alojen lääkäreiden kanssa (riippuu tietty vaivoista, mitä lääkäreitä). Joku röntgenkuva otettiin. Sitten mulle tehtiin semmonen ns. työkokeilu. Kahtena päivänä tein toimistotyöhön rinnastettavaa työtä (vaikka se ei ole nykyään mun ala) ja sitten purettiin, että miltä se oli musta tuntunut ja miten olin työt tehny. Se tuntui vähän höntiltä, kun teki mukamas työtä. Mutta sillai kai noita on arvioitava. Ja tulihan siinä mun ongelmat esiin.
Oikeestaan se hyöty silloin siitä oli se, että sain paperin, jossa oli yhteenvedetty mun vaivat. Niitä kun riittää.
Olen tehnyt sen jälkeen vähän toisen tyyppistä työtä kuin aikaisemmin (kun olen joskus onnistunut pätkätöitä saamaan). Mutta nyt on tullut lisää terveysongelmia ja yritin päästä tuohon arviointiin uudestaan, mutta enpä enää päässyt.
Toi arviointi on ihan hyvä juttu. 🙂👍
Yritä vähän säästää sukanvarteen hätä varoja. Sitten jos kuntoutustuki loppuu, niin hae sosiaalitoimistosta toimeentulotukea. Mutta silloin ei saa olla tilillä säästöjä koska ne pitää käyttää ensin, siksi sukan varteen (1kk vuokra ja vähän ruokarahaa). Toimeentulotuen edellytys on voimassaoleva työnhaku työkkärissä. Toimeentulotukea varten tarvitset kaikki kuitit. (vuokra, vesi, sähkö, vakuutus, lääkereseptit+maksukuitit, sairaalamaksut) Näiden lisäksi saa sitten jotain 490 . Kyllä sillä pärjää älä ole huolissasi. Jos sinun asunto on hirveän kallis voit joutua muuttamaan halvempaan, jos pitkään olet toimeentulotuella. Jos ei muuten tule mistään mitään. Yleistä asumistukeakin voi hakea. Ehdottomasti jos vähänkin vihjaavat, ettei kuntoutustuki jatku, vaadi päästä sosiaalityöntekiän juttusille ne tietää nämä toimeentulo pykälät omassa kotikunnassasi tarkemmin.
En ole itse käynyt moisessa vaikka vuosia onkin kuntoutustuella mennyt. Ja sitä on lääkärinlausunnolla jatkettu. Minun tilanteeni on luultavasti korjaantumassa ja itsellänikin sellainen olo että pärjäisin jo työelämässä, heti kun valmistun.
Mutta eihän tuon tarkoitus ole sinua sinänsä ihmisenä arvioida, vaan nimenomaan sitä mikä olisi tarkoituksenmukaista jatkon kannalta. Mahdollista on myös se, että heitetään ns. hanskat tiskiin ja saat pysyvän eläkkeen tai joudut sellaiselle, miten sen nyt sitten ottaa. Ne pyrkivät kyllä objektiivisuuteen, ja tuossa joku kertoikin noista työkokeiluista, että viimeistään ne osoittavat mikä on todellinen työkykysi.
On ihan hyvä että noita arvioidaan. Arvioinnin pohjalta voidaan suunnitella tukitoimia miten kuntoutua työelämään (kunnollista kuntoutussuunnitelmaa kun ei yleensä edes tehdä kuntoutustuelle joutuessa tai sitä jatkettaessa) tai sitten todetaan että kuntoutuksella ei ole saavutettu tavoiteltavia tuloksia, ja vaihtoehto on pysyvä sairaseläke. Josta sieltäkin voi palata kyllä työelämään, jos vointi korjaantuukin ja rahkeita riittää.
Toimeentulosi järjestyy joka tapauksessa jotenkin jatkossakin. Ainoa ongelmaksi muodostuva noissa on yleensä se käsittelyaika, joten, jos vain suinkin saat säästettyä välttämättömyyksiin jonkun ajan edestä rahaa, niin kyllä sinä selviät. Toimeentulotukea voidaan toki myöntää myös takaisinperinnällä, eli jos sinulla ei ole rahaa päätöksiä odotellessa, saat toimeentulotuen joka peritään takautuvista tuista takaisin, ja jollei tukia myönnetä, toimeentulotukea ei peritä takaisin. Joskus itselläni käynyt noin kun pari kolme kuukautta elänyt nollatuloilla odotellessani kuntoutustuen jatkopäätöstä.
Itselleni tehty työkyvyn arviointi ja toimintakyvyn arviointi. Ihan hyvä että
testaavat. Ei ollut yllätys että testit meni huonosti. B-lausunnot lähti kelalle.
Tämä odottaminen miten käy ottaa hermojen päälle. Mitä jos tuleekin
kielteinen päätös ei eläkettä. Sama rumba alkaa alusta. Pelottaa ja ahdistaa
tulevaisuus. Miten elämä menee. Nyt tuntuu että olen aivan hukassa. Ote
elämästä lipsuu.😞