Olen 55-vuotias ja ollut jo monta vuotta eläkkeellä.
Ensin työttömänä sellaisella paikkakunnalla missä ei töitä juuri ollut jaossa. Ei ainakaan minun aloilla, joita pystyin tekemään.
Erinäisten asioiden vuoksi romahdin ja masennuin, syyt ehkä olivat itsessäni, mutta se että jouduin eläkkeelle ei ollut enää minun valinta ja toive. Olen keittiöalan ihminen ja kun masennuin minua yritettiin kuntouttaa hepposin keinoin (90-luvulla) työelämään takaisin. Ei ollut mitään koulua, ei kurssia ei kuntoutusjaksoa, ei mitään mihin minulle olisi osoitettu paikkaa että olisin päässyt jaloilleni. Itse en kyennyt omatoimisesti hakeutumaan, koska en ymmärtänyt omaa tilaani. Työnvälityst. laittoi minut muka työharjoitteluun, paikkoihin mitkä näin jälkeenpäin huomattuna olivat täysin mahdottomia ajatellen kuntoutusta takaisin työelämään (pidettiinkö minua toivottamana tapauksena): toinen paikka oli kuukauden työ kirjastossa, arvaatteko mitä tein, no, leikkelin sanomalehdistä maakuntaa käsitteleviä leikkeitä ja liimailin niitä kansioihin, huh. Olipa henkisesti raskasta olla moisessa touhussa. Toinen paikka johon työnvälitys minut määräsi oli erään motellin keittiö, keittiö joka oli ihan sekaisin, ja jouduin myös siivoamaan huoneita(jotka olivatkin törkeässä kunnossa), omistaja istui ja tuijotti yhteen paikkaan masentuneena, nousi välillä siitä ja höpötti omituisia, kaikki asiat olivat retuperällä ja työajat mitä sattui, hyvin epämääräistä. En onnistunu kummassakaan paikassa ja se lisäsi vain masennusta, koska luulin että syy oli minussa.
Nyt vuosien päästä kun katson noita tapahtumia niin suututtaa tuommoinen käytös yhteiskunnan taholta, että laitetaan puolustuskyvytön masentunut henkilö sellaiseen paikkaan töihin jossa kukaan täyspäinenkään ei voinut olla? Minulle kyllä sanottiin siitä (ulkopuoliset) ettei siinä paikassa kukaan ole ollut kahta päivää kauemmin.
Nyt kun olen jo paremmassa kunnossa ja ollut joskus töissä(ja pärjännyt ihan hyvin)mutten uskalla ihan mennä takaisin työelämään. Koska pelkään etten kuitenkaan pärjää ja joudun takaisin masennuksen kouriin.
Haluaisin kuulla muilta, onko muita sellaisia jotka ovat joutuneet eläkkeelle ja miettivät vielä työhön paluuta, sellaisia joilla ei ole jotain hienoa akateemista tai muuta tutkintoa, ja jotka ovat jääneet eläkkeelle työttömyydestä, tai huonosti palkatusta ammatista. Koska minua ainakin ahdistaa joskus tämä köyhyys. Tulen toimeen kyllä, kunhan en halua mitään ylimääsräistä ja ostan vaatteet kirpputorilta ym. ja mieluummin en osta ollenkaan. No, kuluuhan se aika näinkin että on mietittävä ja keksittävä keinoja miten selviää päivästä päivään. Onneksi joskus saan käydä töissä, sekin kun kiellettiin Kelan toimesta, minua uhattiin eläkkeen lopettamisella jos olen töissä liikaa. Ei auttanut vaikka sanoin etten millään tule toimeen näin pienellä eläkkeellä, eli alle reilusti sen köyhyysrajan( 900e).
Miten te muut pärjäätte? Miten elätte ja oletteko tyytyväisiä tähän tilanteeseen missä ollaan. Kun töitä haluaisin tehdä, mutten ihan vapaaehtoistyötä, ilmaiseksi, enkä alkaa uudestaan sitten jos sairastun sitä hirveää rumbaa eläkkeensaamiseen.
Pimeitä töitä en uskalla tehdä kun olen liian herkkä ja pelkuri.