Työelämä on kumma juttu
hei,
osallistuin vähä aika sitten kokouspäiville, jossa osa alustajista oli ulkolaisia ja osa suomalaisia.
Suomalaisilla oli jo päällepäin hirveästi tietoa, papreissa oli niitä kolmioita, neliöitä ja palloja, nuolia. Puhumisen paine oli aika kova. Ote oli virkamiesmäinen – ei hauskuutta meilläpäin.
Ulkolainen luennoitsija ensinnäkin tervehti oikeasti ensi kuuntelijoita. Ei mitään
sellaista nopeasti `Päivää vaan kaikille ja meillä on ensimmäisenä aiheena…`, että sivuutetaan tunteen heti alkuunsa. Minä en henkilökohtaisesti meinaa tottua tuohon suoraan asiaan -tyyppiseen.En.
Ulkoilaisella luennoitsijalla oli kuvia, pieni taidetyyppinen pläjäys asian ymmärtämiseksi. Minusta se oli erittäin tehokasta.
Kotimaisilla oli tosi strateginen se esittely. Sen jälkeen istukin istukin niin hiljaa (varmaan väsymyksestä). Eikö strateginen tarkoita, että ollaan luovia ja vauhdikkaita samaan aikaa, eli juuri se mikä tyyli kuluttaa eniten, ole lehdessä vähän aika sitten.
Sitä minä vaan, että minusta se oli jotenkin uskomatonta. Että mennä nyt tuolleen väsyttämään itsensä ehdoin tahdoin, että se olisi muka ainoa keino ´pysyä perässä´ nykymeiningeissä. Ettei muka mitään mukavaa, ihankuin suoraan punttisalin huhkinnasta.
Oot kyllä löytänyt sellaisen aiheen, jota ei meikäläisessä työelämässä ole hoksattu tarpeeksi. Se mistä puhut...sehän ei olisi ollenkaan tarpeeksi ryppyotsaista ja varteenotettavaa suomalaiseen makuun. Ei me voida saada mitään aikaan helposti, vaan työllä ja vaivalla on leipä ansaittava! Kaikkemme on annettava, vaikka ei sitten perimmäisessä tutkailussa oltaisi edes itse ymmärretty mistä ollaan saarnattu. Pääasia että ollaan luettu sata kirjaa, kirjoitettu hieno kirjallinen löpötys ja opeteltu se ulkoa. Hui...jos joku kysyisi miten sitä sovelletaan käytäntöön. Väsymys johtuu varmaan siitä pelosta, kun yrittää työstää etukäteen vastauksen kaikkiin kysymyksiin😴.
Kyllä tuota työelämää yritetään kovasti muuttaa paremmaksi. Emansipatorisuus on keikauttamassa virkamiesauktoriteetit pyllylleen. Itsensä likoon laittaminen on seuraava odotuksen arvoinen asia. Me ei vaan uskalleta ottaa vastuuta siitä, että ammatillisuus sotkeutuu persoonaamme. Kun persoonat ovat näin heikoilla itsetunnoilla varustettuja kuin vain suomalaisilla voi olla. Kun välittämisen katsotaan vain lisäävän tarvitsevuutta. Kun kaikki asiat nähdään vääristyneesti vastuunkin lykkäämisenä asiakkaalle, päätösvallan mukana. Kun uskaltajat ja vastuunkantajat ovat vahvuuteen sairastuneita😝.
Virkamies on turvassa työpöytänsä ja nuijansa takana. Ajatelkaa, jos työpöytää ei ole ja toimitaan vaikka kuten Vesilahden nuori "väripastori"? Tullaan kanssamatkaajaksi arjen tilanteisiin? Hullua, hullua ja liian kivaa ollakseen tehokasta😉 Nyt kuitenkin sosiaalityössä valitetaan sitä, että esimerkiksi lasten suojelutyö lisää lasten kurjuutta, koska kun lapset otetan sijaisperheisiin, ongelmavanhempien ongelmakäyttäytyminen vahvistuu. Samoin alkoholistiperheissä on asian laita. Eikö silloin olisikin aika alkaa etsiä keinoja joilla tavoitettaisiin avuntarvitsijat vähän eri tasolla kuin nyt😑❓