Hei Piipai,

Tiedän mitä tarkoitat. Taistelen juuri samojen asioiden kanssa tällä hetkellä. On muistoja, joita ei halua muistaa, mutta aivot eivät kuitenkaan jätä rauhaan. Pakko ne kai on sitten läpikäydä, mutta miten? Kun ei kukaan muu pysty näitä omia tunteita tuntemaan tai ymmärtämään. Onko se sitten tarvis muiden niitä tajutakaan? Ehkä tärkeintä sittenkin on itse päästä niiden muistojen ja tunteiden herraksi. Odotan niin kovasti sitä hetkeä, kun näin itselleni voin todeta käyneen.

Itselleni kirjoittaminen on tuonut helpotusta asioiden käsittelyyn. Askel kerrallaan uskaltaa raottaa enemmän (ja tuska valitettavasti samalla lisääntyy) ja ehkä sitten jonain päivänä se aurinko alkaa paistaa.

Uskalla olla rohkea ja muistella niitä kipeitä asioita. Muuten ne kolkuttelevat siellä mielessäsi loppuelämäsi. Sinulla on vielä pitkä elämä edessäsi. Teoillasi voit määrätä sen suunnan juuri tästä päivästä lähtien. Tsemppiä!

Hei Piipai ja aya sekä muut samankaltaisten raskaiden muistojen kanssa kamppailevat.
Oletteko ajatelleet hakea terapia-apua asioiden läpikäymiseen.
Myös tukinetissä voitte keskustella henkilökohtaisesti näistä kipeistä asioista ja siten päästä alkuun asioiden käsittelyssä.
Voimia teille🙂🌻
Elisabeth

Samoissa mietteissä itsekin. En enää koko ajan, mutta liian usein kuitenkin.

Kasvoin kanssa väkivallan keskellä. Nyt minulla on pieni lapsi. Ja vaikka yritän kovasti, niin kauhean kovasti, huomaan että selkärangasta tai jostakin nousee se tapa kohdella lastani väärin. Sama tapa, jolla minua on kohdeltu. En halua sitä!

Muistot... Minusta tuntuu, etten unohda koskaan. Haluaisin unohtaa, yritän päästää irti. Tahdon olla vapaa! En halua, että mennyt sanelee koko elämäni suunnan, tekee minusta huonon äidin. Huonon ihmisen.

Miksei pelkkä tahto riitä?!

Voi Gio,

Koita säästää lapsesi samalta kohtalolta. Pyydä apua, mistä ikinä vain keksit. Taistelen itseni ja tunteitteni kanssa, mutta yritän antaa lapsilleni paremman elämän mitä itselläni on ollut. Se mitä me itse olemme lapsuudessa kokeneet, on niiden aikuisten vastuulla. Yritetään me tehdä asia toisin, katkaista se ketju.

Tiedän, että se on helpommin sanottu kuin tehty. Yritetään kuitenkin vielä kovemmin!
Voimia!🙂👍

☹️minulla on myös sama tunne, miks kaikki ikävät asiat ja tapahtumat tulevat mieleen jatkuvasti☹️
aina kun alkaa tuntua hyvälle, niin tapahtuu jotain, mikä tuo nuo ikävät muistot mieleen
tällä hetkelläkin on mielessä jälleen se yksin jäämisen pelko, ja se että miksi en kelpaa mihinkään tai kenellekkään sellaisena kuin olen
☹️mietin vain mikä minussa on vikana, miks tuntuu kuin kaikki välttelisivät minua, mitä pahaa olen tehnyt, kun ei ole ystäviä tai kavereita....onko se pahinta maailmassa, että olen sattunut syntymään tänne vain toisten arvosteltavaksi
tsemppiä ja voimia kaikille samaa kokeneille🙂👍
jaksan kannustaa ja auttaa muita kaikesta huolimatta vaikka itse olen kokenut kaikkea pahaa☹️

Hei aya ja muutkin.

Kiitos siulle voiman toivotuksista.

Juuri se, että miulla on pieni lapsi sai minut hakemaan hädissäni apua. Niin kuin sinäkin kirjoitit - halu on katkaista se kirottu kierre joka on suvussa/perheessä sukupolvesta toiseen jatkunut. Haluan lapselleni parempaa.

Elisabeth_N kirjoitti 19.11.2008 12:46

Hei Piipai ja aya sekä muut samankaltaisten raskaiden muistojen kanssa kamppailevat.
Oletteko ajatelleet hakea terapia-apua asioiden läpikäymiseen.
Myös tukinetissä voitte keskustella henkilökohtaisesti näistä kipeistä asioista ja siten päästä alkuun asioiden käsittelyssä.
Voimia teille🙂🌻
Elisabeth

Niih.. kyllä mie kävin Psykiatrilla... 15min hän päätti että syön lääkkeitä ja käyn juttelemassa sairaanhoitajan kanssa kerran viikossa. Ei se auta asiaani..☹️
Juuri kun saan jotenkin puettua sanoiksi tuskani.. (miten sen nyt saa 15min)🙄 Saan osakseni väheksyntää ja välinpitämättömyyttä... tai ehkä en osannut ilmaista tuskaani tarpeeksi selkeästi😞

Mutta on tässä viimeaikoina tapahtunut hyviäkin asioita.. Äitini osoitti ymmärtävänsä minua paremmin kuin kukaan muu tässä maailmassa☺️ Se tuntui hyvälle🙂 Hän kertoi aikovansa hakea korvauksia siitä että on maksanut veljeni koulukyydin itse usean vuoden ajan. Hän halusi kysyä mielipidettäni siihen, saako hän kertoa suullisesti, että kyseinen opettaja jonka vuoksi hän ei ole poikaa laittanut kouluun, on kiusannut minuakin lapsena. Juttelimme myös masennuksestani ja kerroin hänelle pahasta olostani. Uskalsin jopa kertoa hänelle ajatelleeni vakavasti itsemurhaa... Hän oli pahoillaan etten ollut uskaltanut kertoa aiemmin pahasta olostani. Mietimme myös yhdessä miksi masennus on puhjennut juuri tähän ajankohtaan oikein pahana...

Olen aina tuntenut jollain tavalla etten ole tarpeeksi hyvä=( etten ole tarpeeksi kaunis, kiltti, lahjakas, hyvä.. että minun on muututtava jollain tavalla kelvatakseni muille ihmisille.☹️ Kuitenkin.. minä kuulen olevani lahjakas monella saralla, kaunis, nätti ja ihana ihminen.. mutta ellen pysty saamaan omaa mieltäni kuntoon.. Minä tunnen näin ikuisesti😭

Opettajani uskotteli 6-vuotiaalle minulle, päivittäin etten ollut tarpeeksi hyvä lukemaan, tarpeeksi älykäs, tarpeeksi taitava piirtämään, tarpeeksi hyvä kirjoittamaan, tarpeeksi hyvä liikunnassa. Hän sanoi minun olevan niin surkea juoksija etten saa olla valita joukkuetta pesäpallossa.. enkä missään muussakaan. Hän sanoi minua huonoksi. Hän voivotteli jatkuvasti luokan edessä kuinka hankala minä olen, vaikka aina yritin olla hänelle mieliksi. Lukivaikeuteni vuoksi hän uskotteli että olen tyhmä, vajaaälyinen. Kun minua heiteltiin lumipalloilla.. hän katsoi ikkunasta ja nauroi.. eikä edes yrittänyt tulla apuun....

Kun muutimme paikkakuntaa.. hän soitti uuteen kouluun rehtorilleni.. Tivasi miksi me muutamme.. Oli puhunut paskaa.. jotain että perheessä on ongelmia ja plaaplaa.. että olen jotenkin kamala ongelma oppilas tai jotain sellaista. Kiusaaminen ei kuitenkaan loppunut siihen☹️ Minulle tuli mukava opettaja.. mutta sellainen.. joka ei ymmärtänyt lainkaan minua kiusaamis asiassa. Hän ei saanut sitä loppumaan. Vihasin liikunnan tunteja.. Minua syrjittiin. Aina opettaja ihmetteli miksi en koskaan juokse koripallossa mukana joukkueessa.. Miten voit joukkueessa osana sitä jos sinä et saa palloa, vaikka olisitkin vapaana ja hyvällä heittopaikalla?

Jos ihmiselle on 6vuotiaasta uskoteltu.. että olet ääliö.. Ei sitä noin vain jollain lääkkeillä ja sairaanhoitajan jutustelulla pyyhkäistä pois.. JOtkut ihmiset eivät vaan voi tajuta sitä..☹️

En tiedä mitä sinun kipeät asiat on. Mutta käsiteltävä ne on. Oman kokemuksen perusteella mitä aikaisemmassa vaiheessa sen parempi. Ei niitä hetkessä voi käsitellä. Tulee stoppeja, jolloin et vaan voi ajatella koko asiaa ja sitten taas jakso jolloin asiat pyörivät mielessä koko ajan. Se on todella raskasta. Minua on auttoi pahimmassa vaiheessa kirjoittaminen ja käveleminen. Tietysti jos pääsisi juuri pahimpaan aikaan terapiaan olisi ihan hyvä. Tai jos sinulla olisi hyvä luotettava ystävä jolle puhua.

Minä pidin sisällä todella kipeän asian. 20v ennenkun se tuli väkisin ulos. Nyt 38 vuotiaana huomaan, että elämä on jäänyt elämättä. Olen ollut menneisyyteni vanki. Nyt kun olen saanut puhuttua ja kirjoitettua ja muutenkin käsitellyt asiaa alkaa värit viimein kirkastua ja näen jälleen ympärillenikin. Kipu hellittää pikkuhiljaa eihän ne asiat koskaan unohdu, mutta helpompi on hengittää jo. Toivon sinulle voimia asian kanssa. Olet vielä nuori sinulla on elämä edessäsi. Älä tee samaa virhettä kun minä vaan yritä käsitellä asia mahdollisimman pian. Se voi viedä pitkään mutta kannattaa.