On ollut tää maanantai taas kyllä täyttä tuskaa. En saanut edellis yönä kunnolla unta ja joutunu popsiin kaiken näköstä pilleriä, että edes vähän helpottais. Ahdistaa, rintaa puristaa, suututtaa välillä, levottomuutta… Johonkin pitää nää tunnot purkaa. Välillä tuntuu ettei psyyke kestä tätä kamalaa levottomuutta… Ei auta rauhottavatkaan, en tiedä miten päin olisi… Yksin on vaikeaa olla, seurassa vielä vaikeampaa. Jotenkin täytyy pitää rationaalista ajattelua yllä tän ahdistuksen keskellä. Tuntuu ettei mitään jaksa tehdä, mutta tuntuu että täytyy koko ajan tehdä jotain, etten vallan romahda… Kaaos sana kuvaa parhaiten olo tilaa…

Sitten tää pimeys ulkona, en voi sietää sitä… Tulis se kesä nyt ja vähän äkkiä. Vaikea rauhoittua, se tässä kiikastaa, kun ei pysty rentoutumaan, ollut jo monta kuukautta tällaista. Terkussa käynyt monta kertaa, ei ole mitään vakavaa…. Kai pitää pyytää psykiatrilta tehokkaampia rauhoittavia pillereitä, että edes hetkeksi helpottais… Pulssi kova jatkuvasti, liittyy varmaan tähän ahdistukseen… En saa enää öisin nukuttua ennen kahta tai kolmea… No onneksi olen sairas eläkkeellä, saan rahaa kumminkin kohtuullisesti kuukaudessa ja vanhemmat auttavat myös.

Kaikki alkoi siitä, kun yritin opiskella. Se stressas niin hemmetisti, että oli pakko lopettaa ja nyt en saa stressiä purettua. Täytyy pitkä tauko opiskelu hommista, ei ne tässä tilassa kyllä onnistu. Oon myös miettinyt, että valmistunkohan koskaan täys-päiväiseen ammattiin. Tuntuu että aina tulee näitä jaksoja tai ainakin noin vuoden välein, jolloin ahdistaa monta kuukautta putkeen. Ahdistus voi alkaa ihan yhtäkkiä ja loppua yhtäkkiä. Sitä vaan ei tiedä, että koska… Sehän tässä jäytää, epätietoisuus loppumis ajan kohdasta. Se voi olla huomenna tai kuukauden päästä… Pitää vaan saada jostain voimaa sinnitellä.

No semmonen avautuminen…