Sinä pääset tämän tuskasi ylitse!!! Äitini itki 5 vuotta traagisesti kuollutta isääni... Uskon, että sinä selviät nopeammin. Mutta hitaasti tai nopeasti, siitä selviää. Tärkeintä on antaa surulle tilaa, mutta olla sallimatta sille hallita koko elämää ja liian pitkään, ettei se kehity masennukseksi.
Keinoja työstää surua?
Voi esimerkiksi kirjoittaa blogia, jossa muistelee asioita siitä ihmisestä.
Voi kirjoittaa runoja tai lauluja.
Voi kuunnella terapeuttisia lauluja, jotka saavat tunteita pinnalle ja saavat itkemään ja miettimään. Voi esim. pyörittää jotakin koskettavaa ja toivoa antavaa biisiä sata kertaa peräkkäin.
Voi kuunnella musiikkia, joka merkitsee teille kummallekin jotakin.
Voi hoitaa tai tehdä jotakin, mitä oli hänelle tärkeää.
Voi miettiä, mitä hän haluaisi, että sinä olisit ja tehdä joitakin yrityksiä siihen suuntaan (esim. että olet onnellinen tai että toiveesi toteutuvat, esim ostaa viherpuu tai koira tms)
Voi esim kirjoittaa kaikki sanat ja lauseet, jotka muistat hänen sanoneen paperille ja viedä jollekin tai johkin.
Voi luetella, piirtää, maalata yms kaikki ne asiat, joista olet hänelle kiitollinen.
Voi ilmoittautua johonkin urheilukeskukseen, jossa on monta jumppaa päivässä ja aina kun voi silloin kun tuska yllättää, mennä jumpalle, aerobiikkiin yms ja purkaa kaikki se kipu pois. Ei se lähe kokonaan, mutta helpottaa.
Yleensäkin se, että tekee jotakin, saa ajatukset muualle, ettei ihan koko ajan ajattele sitä.
Ja sinä kyllä tarvitset ystävää, joka tukisi sua...