Tuska sisällä

Tuska sisällä

Käyttäjä nainen84 aloittanut aikaan 06.03.2009 klo 08:57 kohteessa Aikuisen elämää
Käyttäjä nainen84 kirjoittanut 06.03.2009 klo 08:57

Hei.Olen menettäny vakavan sairauden myötä avomieheni 6.2. (tänään tulee kuukausi) 😭 mulla on nyt usein ollu se että mä luovutan,lähden sen vierelle.Moni vaan sanoo minulle ”ei et saa luovuttaa ei hän halunnu että teet mitää ittelles”
jotkut myös sanoo että mene hoitoon 😭 onko kenelläkää muulla tällästä samanlaista tapahtunu?

Käyttäjä Jasse kirjoittanut 06.03.2009 klo 09:43

Hei,

Tuskaasi ja tunnettasi en voi edes kuvitella - toivon sinulle voimaa ja jaksamista kaikesta sydämestäni.

Nyt olisi tärkeää, että sinulla on ihmisiä, joille voit suruasi ja ahdistusta purkaa. Oletko saanut tietoa (sairaala tms.) vertaisryhmistä läheisensä menettäneille? Oletko täällä tukinetissä kirjoittanut henkilökohtaiselle tukihenkilölle?

Käyttäjä nainen84 kirjoittanut 06.03.2009 klo 11:24

Kiitos jasse ihanista sanoista. Olisiki ystäviä,netin kauttamuutama jolle saan purkaa sisältäni tuskaa mutta ei livenä.kaikki seurustelee ei ole aikaa minulle. En ole saanu mitää apua mistään,enkä mene edes enää mielenterveystoimistoon! ☹️ olen kirjottanu 🙂 onneksi saanu tukea täältä 🙂

Käyttäjä helene kirjoittanut 06.03.2009 klo 12:22

Otan osaa suruusi.
Sytytin kynttilän miehesi muistolle oheisessa linkissä:
http://www.lintukoto.net/muut/sytyta_kynttila/index.php
t.tukitoveri

Käyttäjä Cella kirjoittanut 09.03.2009 klo 10:43

Otan vilpittömästi osaa suruusi.

Vaikka nyt tuntuu ettei jaksaisi jatkaa, on elämäsi vielä alussa, olet nuori. Suru helpottaa jossain vaiheessa ja muisto rakkaastasi elää sinussa.

Älä pelkää hakea apua suruun. Ota yhteyttä vaikka oman terveyskeskuksesi kriisihoitajaan. Se on tarkoitettu nimenomaan kriisitilanteissa oleville ihmisille. Itse sain apua sieltä kun voin huonosti.

Voimia.

Käyttäjä natskid kirjoittanut 13.03.2009 klo 20:35

Sinä pääset tämän tuskasi ylitse!!! Äitini itki 5 vuotta traagisesti kuollutta isääni... Uskon, että sinä selviät nopeammin. Mutta hitaasti tai nopeasti, siitä selviää. Tärkeintä on antaa surulle tilaa, mutta olla sallimatta sille hallita koko elämää ja liian pitkään, ettei se kehity masennukseksi.

Keinoja työstää surua?

Voi esimerkiksi kirjoittaa blogia, jossa muistelee asioita siitä ihmisestä.
Voi kirjoittaa runoja tai lauluja.
Voi kuunnella terapeuttisia lauluja, jotka saavat tunteita pinnalle ja saavat itkemään ja miettimään. Voi esim. pyörittää jotakin koskettavaa ja toivoa antavaa biisiä sata kertaa peräkkäin.
Voi kuunnella musiikkia, joka merkitsee teille kummallekin jotakin.
Voi hoitaa tai tehdä jotakin, mitä oli hänelle tärkeää.
Voi miettiä, mitä hän haluaisi, että sinä olisit ja tehdä joitakin yrityksiä siihen suuntaan (esim. että olet onnellinen tai että toiveesi toteutuvat, esim ostaa viherpuu tai koira tms)
Voi esim kirjoittaa kaikki sanat ja lauseet, jotka muistat hänen sanoneen paperille ja viedä jollekin tai johkin.
Voi luetella, piirtää, maalata yms kaikki ne asiat, joista olet hänelle kiitollinen.
Voi ilmoittautua johonkin urheilukeskukseen, jossa on monta jumppaa päivässä ja aina kun voi silloin kun tuska yllättää, mennä jumpalle, aerobiikkiin yms ja purkaa kaikki se kipu pois. Ei se lähe kokonaan, mutta helpottaa.
Yleensäkin se, että tekee jotakin, saa ajatukset muualle, ettei ihan koko ajan ajattele sitä.

Ja sinä kyllä tarvitset ystävää, joka tukisi sua...