Olen lueskellut paljon päihdelinkin lopettajien keskustelupalstaa. Syystä että olen sortunut välillä pakenemaan omaa pahaa oloani ja vakavaa masennusta kotona yksikseni tissutteluun (lue: reippaaseen juomiseen ja usein). Sehän tietysti pahentaa masennusta ja taatusti hidastaa parantumista. No toistaiseksi en ole tissutellut.
Mutta asiaan. Tuolla päihdelinkissä kärsitään myös monista mielenterveysongelmista ja sieltä löytyy paljon viisaita ajatuksia. Kannattaa muidenkin selata niitä.
Niin ja siis siihen asiaan….siellä joku sanoi niin hienosti, toivottavasti osaan sen oikein tähän ilmaista. Tavallaan nuo kaikki pahat tunteet ja ajatukset ovat jonkun ongelman aiheuttamia oireita, eivät itse ongelmia. Pitäisi pystyä hyväksymään ja yrittää kestää nuo oireet ja ymmärtää että se ei ole omaa itseäni vaan jonkun ongelman naamioituneita oireita. Noiden oireiden alla jossain on se oikea minä joka tahtoo olla jotain muuta. Oireiden sietäminen on tietysti aivan kamalaa ja meinaa viedä meidät itsetuhon partaalle. Kuitenkin ne ovat meistä erillisiä eikä meitä itseämme. Tavallaan kun hyväksyy ne uhkaavina oireina eli meitä ulkopuolelta uhkaavana vaarana tai sitten pukee ne johonkin asuun kuten alkoholisti pukee sen viinapiruksi niin niistä saa helpommin otteen. Masentuneena tuo uhka voisi olla vaikka musta aukko mikä kiskoo sisäänsä. En halua mustaan aukkoon enkä halua totella viinapirua joten yritän olla niitä vahvempi sietämällä niitä, niiden vetovoimaa, sietämällä sietämättömät tunteet, tuntemukset, pakkoajatukset, paniikit, pahat olot ym. Niitä ei voi vastustaa eikä kiertää eikä paetakkaan sillä ne tulevat silti ,vaan niitä todellakin täytyy vain sietää MUTTA NIIHIN EI SAA MENNÄ MUKAAN, sillä ne on meistä irrallisia, toden totta, kukaan meistä ei ole sellainen oikeasti. Apuna siihen että jaksaa vastustaa menemästä mukaan pahoihin tuntemuksiin voi käyttää lääkkeitä, terapiaa, vertaistukea, urheilua, herkkujen syömistä, musiikkia tai mitä ikinä keksiikään. Kaikki keinot mitä ikinä keksiikään avukseen vastustaakseen vääränlaista itseensä kuulumatonta tuntemusta on hyvä ottaa avuksi. Ja tuota vastustusta pitää jatkaa ja jatkaa ja jatkaa senkin jälkeen vaikka tulisi notkahduksia (alkoholisteilla retkahduksia). Kun vain jaksaa muistaa ja ymmärtää asian niin että pahat tuntomukset ovat meistä ulkopuolisia ja yrittää niitä aina vain vastustaa niin jossain vaiheessa huomaa kyllä niiden pikkuhiljaa etääntyvän.
Siis ensin ne pitää hyväksyä ja ymmärtää ulkopuolisiksi ja sitten yrittää sietää ja pikkuhiljaa sitten alkaa vastustaa apukeinoja käyttäen.
Olipa niin vaikea asia selitettäväksi mutta toivottavasti joku sai tuosta asiasta kiinni.
Voimia kaikille meille.🙂👍