Miten teidän muiden masennusta sairastavien tunne-elämä? Itsellä ainoat tunteet, joita tunnen on syyllisyys, väsymys, vitutus, kiukku ja suuri ahdistus. Kaikki negatiivisia. Siinä se. Välillä iskee suunnaton suru, ja haluaisi päästää sen surun ulos itkemällä, mutta kyyneleitä ei tule, ei ole tullut vuosiin. Välillä kun joku kertoo hauskaa juttuja ja muut nauraa vedet silmissä, on itse pakko nauraa tekonaurua mukana, ettei erottuisi joukosta. Mikään ei vaan oikeasti naurata. Haluaisi saada tunteet takaisin ja tuntea ylipäätään jotain. Tuntuu että tunnevaihtelut ovat lähinnä ahdistuksesta kiukkuun, eipä siinä paljon skaalaa ole. ☹️
Minua vaivaa tunne-elämän latteus, kaikesta on terä poissa. Yksi päivä nauroin ekan kerran pitkään aikaan vedet silmissä lapsen jutulle ja se jotenkin pelästytti 😟. Olen jonkinlaisessa välitilassa masennuksen ja normaaliuden välimaastossa. Olen terveenä hyvin puhelias, kekseliäs ja elämääni tyytyväinen. Ehkä tämä tästä joskus...🙂👍
Cherry77 kirjoitti 3.4.2018 14:45
Minua vaivaa tunne-elämän latteus, kaikesta on terä poissa. Yksi päivä nauroin ekan kerran pitkään aikaan vedet silmissä lapsen jutulle ja se jotenkin pelästytti 😟. Olen jonkinlaisessa välitilassa masennuksen ja normaaliuden välimaastossa. Olen terveenä hyvin puhelias, kekseliäs ja elämääni tyytyväinen. Ehkä tämä tästä joskus...🙂👍
Ihanaa, että nauru kuitenkin tuli! Varmasti säikähti kun koki voimakkaan spontaanin tunteen, mutta ihanaa! Toivottavasti koet niitä lisää tulevaisuudessa! 🙂
Hei,
Itsellä suru, väsymys, kaikki on turhaa, mielenkiinnon puute, ärtyisyys, pinna ei kestä eli kärsivällisyyden puute, kuoleman kaipuu, vitutus, no siinä tais tulla muutakin kuin tunteita. Mut ajatukset on helposti negatiivisia.
Kyllähän siellä iloakin on joskus, kun on hyvä hetki ja jaksan vitsailla.
Silloin kun olen syönyt SSRI-lääkkeitä olen huomannut, että ne leikkaa ilot ja surut pois, ei ole tunteita.
valonilo kirjoitti 3.4.2018 19:16
Silloin kun olen syönyt SSRI-lääkkeitä olen huomannut, että ne leikkaa ilot ja surut pois, ei ole tunteita.
Itselläni täysin päinvastainen kokemus SNRI-lääkkeistä. Aikaisemmin kaikki tunteeni olivat negatiivia: syvää ahdistusta, itkuisuutta, toivottamuutta, näköalattomuutta tulevaisuuteen, kiukkua ja lyhytpinnaisuutta. Lääkityksen aloitettua olen tuntenut paljon enemmän ilon tunteita, kuten toivoa, tarmokuutta sekä nauranut muutaman kerran spontaanisti mitä ei aikaisemmin tapahtunut. Toki lääkityksestä huolimatta tulee vielä ahdistuksen ja pahan olon tunteita, mutta ikään kuin veitsellä oltaisiin leikattu jonkinlainen huippu siltä pahalta ololta pois. Eli tunteettomaksi en ole jäänyt. Kuljenkin vähän tunteiden kultaista keskitietä lääkityksen avulla, josta olen äärettömän kiitollinen aikaisempaan verrattuna.