Tunne siitä, että voimat loppuvat
Olen joitakin vuosia kärsinyt on-off-ahdistuksesta, masennuksesta tai uupumuksesta, miksi sitä nyt kutsuisikin, jossa välillä on ollut parempia, jopa oireettomia jaksoja, välillä sitten taas on vaikeampaa. On levoton olo, vatsassa tuntuu olevan jättimäinen kivi, sydän tykyttää tuhatta ja sataa.
Olin pitkään työtön, mutta sitten sain puolen vuoden osa-aikatyön, jonka jälkeen pääsin keikkaluontoiseen nollasopimustyöhön. Kaiken järjen mukaan töiden puolesta olen parhaassa jamassa aikoihin, mutta silti vain tuntuu, että olen jaksamiseni äärirajoilla.
Pidän kyllä työstäni ja olen iloinen, etten ole täysin työtön, mutta silti tuntuu, että työ uuvuttaa epäsäännöllisyytensä vuoksi. Tuntuu, ettei minulla ole kontrollia omaan elämääni. On mahdoton suunnitella mitään, koska joudun alati olemaan stand by -tilassa työkeikkoja toivoen. Samanaikaisesti stressaan koko ajan työn menettämisestä, vaikka mitään sellaisia merkkejä ei ole ilmassa. Olen myös alkanut jännittää tuttujakin työtilanteita, uusista puhumattakaan, ja pelkään sen heijastuvan työhönkin.
Tunnen olevani umpikujassa. En saa lisätöitä tai ennustettavimpia töitä, vaikka kuinka haen. Uuden ammatin opiskelu ei ihan noin vain onnistu, kun on terveydellisiä rajoitteita (jotka rajoittavat myös työmahdollisuuksia) ja toisaalta ilman säästöjä koulun penkille siirtyminen ei tunnu mahdolliselta. Samaan aikaan TE-toimisto hengittää niskaan. Tilanteessa, jossa haen kyllä töitä ja muita ratkaisuja tilanteeseeni niissä kuitenkin onnistumatta, tuntuvat hallituksen ajamat uudistukset työttömyyden hoitoon silkalta ajojahdilta, nurkkaan ajamiselta, jopa rangaistukselta. Pelkään, että jossain vaiheessa minut määrätään johonkin kurssille tai työharjoitteluun, jolloin keikkatöiden vastaanottaminen vaikeutuu, jopa estyy. Minulla ei ole mitään luottamusta hallitusta tai viranomaisia kohtaan, että tällaisia järjettömyyksiä ei annettaisi tapahtua.
Ahdistuksen ollessa pahimmillaan olen toivonut sairastuvani tai joutuvani onnettomuuteen, ihan vain saadakseni edes hetken aikaa vain olla, keskittyä vain juuri käsillä olevaan hetkeen, olla murehtimatta. En edes muista, että milloin viimeksi olisin ollut huoleton.
Ehkä kaikkein pahinta on haaveiden pois hiipuminen ja tunne elämättömyydestä. Tätäkö tämä elämä nyt sitten on? Ankeaa harmautta päivästä toiseen ilman valopilkkuja, elämän valuessa hiljalleen ohi. Olisi kiva mennä jollekin kurssille, mutta ei ole rahaa (ja mitähän työkkärikin siitä sanoisi?). En nähtävästi koskaan tule omistamaan asuntoa saati omakotitaloa, josta olen (olin?) haaveillut koko ikäni, tai autoa, pientä mielenkiintoisten kirjojen kotikirjastoa, kivoja astioita… Pois on myös jäänyt entinen intohimoni matkailu. Minulla oli keväällä voimakas halu lähteä yksin mökille, jonnekin luonnon keskelle nauttimaan hiljaisuudesta ja jalosta joutilaisuudesta; kuunnella tuulen huminaa lehdettömissä puissa ja katsella tulen tanssia takassa. Vaan mihinkäs töiden toivossa elävä nollasopparilainen pääsisi?
En tiedä mitä tekisin.
Kuunnelkaa Nick Draken "One Of These Things First", josko se lohduttaisi. Surun lohdutus on suru tai toivon häivähdys. Epätoivon pimeydessä kuolo näyttää valkeudelta, mutta kukaan elävä ei tiedä loppuuko suru rajan takana.
Tuli fiilis metrossa matkustamisesta kun kuuntelin tuon, sanat lohduttavat. Oma ehdotus kuunneltavaksi Viipyvä virta Harmajan levyltä Lento. Hauras - niminen kappale on kaunis, unenomainen.
Mitä jouluunne kuuluu Nótt, Mollyann, keskustelua ja muut? Onko kissa syönyt yhtään paremmin? Painajainen siskon kuolemasta kuulostaa kamalalta - toivottavasti teillä on tilaisuus nähdä jouluna siskosi kanssa molemmille mieluisalla tavalla, Nott.
Muistelenkohan oikein että Mollyann aikoi viettää ainakin osan joulusta sukulaisten kanssa? - Jos kyllä, toivottavasti ihmisten näkeminen vaikka lyhyestikin piristää ja antaa virtaa eristyksen jatkamiseen, siinä määrin kuin se on tarpeen.
Olemme kumppanin perheen luona, ja vaikka tunnenkin vähän huonoa omaatuntoa rajoitusten rikkomisesta (matkustamisesta flunssaoireista huolimatta), olen hyvilläni siitä että tultiin. Näin siis tällä hetkellä, kun en ole kuunnellut koko päivää lasten kirkumista - eilen kyllä olin kyllä enemmän kuin valmis leipomaan nuoremman lapsen porkkanakakkuun (tai niin ainakin päivällisellä vitsailin) ja vaihtamaan vanhemman vanhempien ja koiran kanssa vietetyn joulun rauhaan.
Moi soroppi ja hyvää joulua sinulle ja kaikille muille myös..
Kovin on vauhdikas leipomissessio siellä ollut. Me emme puolison kanssa vietä ns. perinteistä joulua. Ennen koronaa oli aina ystäviä vieraisilla, nyt olemme kissan ja koiran kanssa kaupunkikodissa. Mutta uuden vuoden aikaan ehdottomasti maalla rakettimelua paossa. Nyt on hyvä levähtää kiireisen syksyn jälkeen ja ladata akkuja. Eilen kävimme yhdessä kaupassa valitsemassa herkkuja ja yhtään jouluruokaa ei tarttunut mukaan. Kynttilän valosta pidän ja sitä tulee kyllä olemaan, mutta mitään muuta joulujuttua en kaipaa enkä halua. Mutta monelle joulu on vuoden tärkein juhla ja hyvä niin...
Mollyan kirjoitti:
Kovin on vauhdikas leipomissessio siellä ollut. Me emme puolison kanssa vietä ns. perinteistä joulua.
Ai niinhän se olikin 🙂 Sitten on varmaan asiaankuuluvampaa toivottaa hyviä vapaita (vai miten kääntäisitte happy holidays?) En leiponut vielä, kun tuntui että makeaa saa mahan täydeltä muutenkin mutta ehkä teen sitten lähempänä uuttavuotta kun edelliset herkut alkavat huveta.
Moikka ja hyvää joulua kaikille! 🤗
Oma joulu on mennyt suhteellisen tasaisesti, mutta saa nähdä jatkuuko status quo kun sisko tulee käymään. Itseäni helpottaa, kun aaton jäykän joustamattomat rituaalit ja aikataulut ovat nyt jo takana päin ja voin pikku hiljaa siirtyä siihen jaloon joutenoloon, josta olen pitkään haaveillut - mitä nyt sitä esseetä pitäisi tehdä.
Kissan vaihteleva syöminen jatkui aattoiltaan saakka, nyt se on syönyt melkeinpä tavanomaista paremmin. Toivottavasti tämä jatkuu.
soroppi, toivottavasti saat levättyä ja latauduttua joululomalla.
Mollyan, ihanaa, että olette löytäneet oman tapanne viettää joulua. Toivottavasti se piristää näin pandemian keskelläkin, vaikka vieraita ei tänä vuonna pääsekään tulemaan kylään.
Hei hyvä, N'ott. kuulla että tasaisesti siellä joulusta selvinnyt ja nyt päästy vapaammalle, kenenkään ei tarvitse tehdä mitään välttämättä vaan voi olla tai olla olematta tai tekemättä mitään mitä ei halua. Ja hyvä, että kissan syönti normalisoitunut. Minun pieni 3kiloinen kissa ei pidä näistä pakkasista, viihtyy vaan wc- ja pesuhuoneen lattialla lattialämmön vuoksi. kävin äsken sen seuraksi tänne tuvan puolelle mutta ei ruoka maistunut vieläkään. Makupaloja annoin, kissanmintun makuisia. Ne kelpasivat.
Kaikille rauhallista joulun jatkoa... levätään luvan kanssa ...
No'tt kiva kuulla, että olet päässyt jo siihen parempaan ja rauhalliseen vaiheeseen joulun vietossa. Huomaan nyt, miten väsynyt olen ja unta on riittänyt päiväuniin ja yölläkin olen nukkunut pitkät unet. Mies on huolehtinut paljon aterioista ja koiraakin ulkoiluttanut pääsääntöisesti. Yhden lenkin päivässä olen kyllä tehnyt.
JOspa kissasi alkaisi tervehtyä. Ruokahalun lisääntyminen on hyvä merkki. Kyllä noita eläimiä tarkkailee ja kuntoa seurailee, kun itse eivät osaa kertoa vaivoistaan.
Kohta on joulu vietetty ja paluu arkeen alkaa. No minulla ei ongelmaa sen kanssa, kun joulu on näin arkinen ja rituaaleista vapaa. Sitten jo alkaakin uusi vuosi ja uudet tunnelmat.
Heips vaan kaikille ja parempaa uutta vuotta 2022! 🤗
Minulla joulu ja vuodenvaihde menivät yllättävän sujuvasti tänä vuonna, ainakin siinä mielessä, että riidoilta ja muulta draamalta vältyttiin. Mutta rentoutua en osannut. Kun se odotettu joutenolon aika tuli, niin joulutohinoiden poissa pitämät ahdistus, tyhjyydentunne ja yksinäisyys valtasivat heti ajatukset. Ottivat vielä pitkästä aikaa mukaan kaverinsa ulkopuolisuuden tunteen - long time no see.
Essee on edennyt kuin narulla työntäen. Tällä erää ei ole minkäänlaista keskittymiskykyä tai motivaatiokaan opintoja kohtaan. Tulee taas kiire, deadline häämöttää jo. Ja mitä pidempään tahkon tämän esseen kanssa, niin sitä enemmän jään jälkeen muista opinnoista.
Aikoinaan, kun ekaa kertaa opiskelin avoimessa (psykologiaa), niin silloin kaipasin juuri tällaista aikataulutettua etenemistapaa. Nyt kun sellainen on, niin kaipaan sitä täydellistä omatahtisuutta, jossa opiskeluoikeus oli 18 kk ja kurssit sai suorittaa sen puitteissa ihan omaa tahtiaan ja jopa haluamassaan järjestyksessä. Mitenkään ei ole hyvä.
Korona ei ilmeisesti viekään töitä, ainakaan tämän hetken tiedon mukaan. Pitäisi olla iloinen, mutta juuri nyt epävarmuus tulevasta tuntuisi kuluttavan enemmän kuin täydellinen työttömyys. Tilanne voi ja veikkaan että muuttuukin hyvin nopeasti, sitten taas pääsee tuskailemaan neljän seinän sisällä kököttämisen kanssa. Ei kyllä kovin valoiselta näytä tämä vuoden alku. 😔
Onko teillä tapana tehdä uudenvuodenlupauksia?
Minä jätin lupausten tekemisen jo toista vuosikymmentä sitten. Itse asiassa tein silloin uudenvuodenlupauksen, etten tee enää lupauksia, ne kun ovat poikkeuksetta päättyneet vain pettymykseen ja itseinhoon, ja se onkin ironisesti ainut lupaus, joka on pitänyt. 😅
Mielessä kuitenkin on paljon asioita, joita pitäisi tehdä ja vielä enemmän asioita, joita haluaisin. Esimerkiksi! Pitäisi liikkua enemmän ja monipuolisemmin (onnistuisikohan jooga kotona Youtube-videoiden opastuksella?). Pitäisi opetella parempi ateriarytmi. Pitäisi vähentää/kohtuullistaa sokerin, suolan ja rasvan käyttöä. Pitäisi rohkeasti hakeutua sellaisen harrastuksen pariin, josta saisin sosiaalisia kontakteja (kun vanha sellainen kausiluontoistui). Haluaisin viimeinkin käydä siinä lähikaupungin museossa, joka on kiinnostanut jo pitkään. Haluaisin opetella neulomaan. Haluaisin kokeilla yrttien kasvatusta. Haluaisin viimein löytää sen täydellisen kesämekon. Haluaisin käydä uudessa, vasta avautuneessa ravintolassa. Ja niin edelleen.
Pitäisi-sydrooma on vahvana tässä... 🙄😅
Hyvä No'tt, että nämä juhlapyhät menivät sinulla kohtuullisen hyvin.. Se on aina parempi kuin kohtuullisen huonosti.
Mehän ei joulua vietetä, mutta uuden vuoden aikaan olimme maalla 5 päivää. Se oli hyvää aikaa. Ihmeellinen rauha ja kauneus koko ajan, jota ei halunnut rikkoa edes tv:ta avaamalla. Kissalle ja koiralle myös ideaali olotila, kun ei tarvinnut kärsiä rakettimelusta.
Pidän vielä vapaata muutaman päivän ja olen vähän tehnyt "taidejuttuja". Voimat ovat palautuneet ja jaksaa taas tehdä töitä uudella innolla.
Hyvä ystävä on sairastunut koronaan. Potee kotona, mutta oireet melko massiiviset. Ihmettelee, mistä on sen saanut, kun lähikontakteja ihmisiin ollut vähän. Nyt ei tarvitse ihmetellä, riittää kun käy kaupassa tai asioilla. Vaikka on maski ja rokotukset sen voi saada. Saa nähdä miten pitkään tämä jatkuu tässä laajuudessa.
Uuden vuoden lupauksia en tee. Ne ei minulla pidä niin, että turha yrittää mitään lupailla.
Toivotaan, että kaikille tämä alkanut vuosi antaa jotakin parempaa kuin viime vuosi.
Pääsinpäs sanomasta, että korona ei vaikuta töihin. Tuli tieto, että työt hoidetaan erityisjärjestelyin ja minimaalisella porukalla, johon minä en siis kuulu. Rivien välistä on luettavissa, että valmistautuvat mahdolliseen täyssulkuun.
Sitä helpottaa varmuuttakaan en saanut, koska ei ole tiedossa, että miten pitkään erityisjärjestelyt jatkuvat. Ja kukaan ei luonnollisestikaan tiedä, miten miten koronatilanne kehittyy.
Että sellaista. 🙃
Mollyan: mahtavaa, että joulu tarjosi rauhaa ja lepoa. Toivottavasti se helpotti myös korona-ahdistusta. Toivotaan myös, että omikron on tämän pandemian viimeinen vitsaus.
Omikronin tarttumisherkkyys on pelottava. On taas kaupassa käydessä tullut sellainen olo, etten haluaisi koskea mihinkään. Ei tee mieli mennä kirjastoonkaan. Joutuisaa paranemista ystävällesi!
Tervehdys teillekin tänne. Vuoden pimein aika alkaa kääntyä valoa kohti vähitellen enemmän. Rajoituksien kanssa on vaan elämää jatkettava ainakin toistaiseksi. Kun muistaa suojautua, voi liikkua vaikka siellä kirjastossakin kun ei mene ruuhkaisimpaan aikaan. Elämän voi sanoa olevan odottelua, milloin millekin suostuttava antamaan aikaa. Ja kun aika on jollekin asialle kypsä, opeteltava elämään uuden tilanteen kanssa. Nähtäväksi jää, viekö alkanut vuosi elämässä jotain eteenpäin vai taapäin. Mutta jaksetaan!
keskustelua kirjoitti:
Elämän voi sanoa olevan odottelua, milloin millekin suostuttava antamaan aikaa. Ja kun aika on jollekin asialle kypsä, opeteltava elämään uuden tilanteen kanssa. Nähtäväksi jää, viekö alkanut vuosi elämässä jotain eteenpäin vai taapäin. Mutta jaksetaan!
Moikka!
Kun elämä olisikin edes odottelua, mutta kun tuntuu olevan puhdasta tyhjäkäyntiä. Tuntuu, etten liiku yhtään minnekään, edes taaksepäin. Jotain uutta kyllä kaipaan kipeästi elämääni, mutten itsekään tiedä mitä. Ja vaikka tietäisinkin, niin voi olla, että sen tavoitteleminen on liian iso ponnistus tai muista syistä saavuttamattomissa. Siispä tyhjäkäynti vain jatkuu.
Muistanko oikein, että sinunkin kissalla on munuaisten vajaatoiminta? Jos näin on, niin oletko kokeillut fosfaatinsitojaa (esim. Pronefra)? Jos kokeilet tarjota sitä kissan lempiruoan tai vaikka raa'an pakastekalan kanssa. Ainakin oma kissa tykkää edellä mainitun sitojan mausta, syö mielellään.
Toivottavasti 2022 tarjoaa sinulle iloa ja valoa! 🤗
Toivottavasti myös sulle ja tätä ketjua seuraaville! 🤗
Tällä nyt kanssaelävällä kissalla on lievästi munuaisten vajaatoiminnan suuntaan, ei vielä varsinaisesti vajaatoimintaa. Aiemmatkaan kissat eivät kuolleet siihen vaan vanhuuteen ihmisen iässä yli 100 v saavuttaneina.
Olen käsittänyt, että iso syy on lähikaupan tarjoamissa ruoissa, siihen että vajaatoimintaa munuaisiin kissoille kehittyy. Niiden sisällöissä altistavia tekijöitä. Vaan varaa eläinlääkäriltä ostettaviin eväisiin ei aina ole.
Tämä neitikissa on allerginen. Hypoallergeenista evästä pyrin järjestämään aina kun mahdollista. Mutta näillä mennään millä voidaan. Toivotaan kaikille kisuille ja kisujen huoltajille voimia ja luottoa elämään!
Kiitos tuosta vinkistä minkä annoit!
Tänään on harmaa tunne. Oikein likaisenharmaa, niin kuin saastesumussa olisi. On epämääräistä, mihinkään kohdistumatonta ahdistusta, loputon yksinäisyys ja alituinen huonouden tunne.
Jotain irtiottoa kaipaisin, muttei juuri nyt ole rahaa, voimia tai mielikuvitusta järjestää mitään.
keskustelua, oletko kokeillut eläinkaupoista saatavia ruokia? Ovat ainakin hinnoiltaan markettiruokien ja eläinlääkäriruokien välimaastossa. Sitä en tiedä, että löytyykö sieltä hypoallergisia ruokia, ainakaan munuaissairaan ruokia ei ole (ei vissiin saa myydä). Oma kissa tykkäsi kovasti Bozitan märkäruuista, joissa on korkea lihapitoisuus. 370 g:n pakkaus maksoi Mustissa ja Mirrissä muistaakseni reilu 2 €.