Nótt, kuulostaapa kurjalta että työpaikan esihenkilöksi on tullut noin arvostelua pelkäävä ja asemastaan epävarma ihminen! Tuossa asemassa olevan jos kenen soisi olevan riittävän suoraselkäinen myöntääkseen omat virheensä silloin kun niitä sattuu. Luulisi että tuommoinen kuormittaa muitakin työntekijöitä, eikä pelkästään sinua. Työpaikan huono ilmapiiri ja konfliktit ovat kyllä yksi iso kuormitustekijä, ja ne voivat kyllä viedä tekemisen ilon vaikka homma olisi sinänsä ihan mukavaa. Olisi varmasti menetys työyhteisöllesi jos sinun kaltaisesti sosiaalisesti älykäs työntekijä lähtisi sieltä esihenkilösi olemattomien johtamistaitojen takia.

• Muokattu kirjoittajan toimesta 2 vuotta, 12 kuukautta sitten. Syy: korjaus

Taas huonosti nukuttu yö takana. Olikin jo reilun viikon parempi jakso - ihme vuoristorataa tämänkin kanssa. Heräsin parin tunnin nukkumisen jälkeen, valvoin ehkä pari tuntia ja nukuin sitten taas parisen tuntia kevyesti ja heräillen. Näen unta, jossa välttelin tapaamista vellovan huonommuuden tunteen vuoksi.

Jostain syystä yksinäisyys on vaivannut viime päivinä. Yksinäinenhän minä toki olen, mutta ihmettyttää vaan, että mistä tuokin juuri nyt nousi, tilanne kun ei ole muuttunut suuntaan tai toiseen. Toi no, oikeastaan on, mutta se muutos eli harrastuksen poisjääminen sattui jo loppukesästä. Sen mukana kuitenkin meni leijonanosa sosiaasia kontakteja. Toisaalta kaipaa juuri nyt erityisesti läheisempää ihmissuhdetta. Kumppania tai läheistä ystävää, jonka kanssa voisi pakkasiltana katsoa telkkaria tai jutella kaikesta ja ei yhtään mistään saman aikaisesti.

Eieiei, yhden viinipullollisen naukkailu silloin tällöin ei kuulosta minun korviini ollenkaan pahalta (jos naukkailu jäi siihen yhteen pulloon), mutta tekstistäsi on rivien välistä luettavissa, että olet itse asiasta huolestunut. Jos näin on, niin kuuntele itseäsi, tiedät tilanteesi paremmin kuin kukaan muu.

soroppi, kiitos sanoistasi. 😳 Oman lisänsä tilanteeseen tuo pääpomo, jolla on oikein kunnon management by perkele -johtamistyyli. Olen sen verran rivityöntekijä, ettei minun ole tarvinnut olla hänen kanssaan tekemisissä, mikä on suojannut minua, mutta kuormittaa tavattomasti toisia, vähemmän onnekkaita työntekijöitä. Eikä sekään yhtään tilannetta helpota, että olen alalla, jota korona on rasittanut oikein kunnolla. Työ itsestään on mielekästä, mutta kommunikaatio-ongelmat, huono ilmapiiri ja epävarmuus tulevasta (ja etenkin uusien työntekijöiden lisävaivana myös heikko perehdytys) nakertavat jaksamista, mikä ainakin itselläni on jo muutenkin kortilla.

Tuo mitä sanot Nótt:

"Kumppania tai läheistä ystävää, jonka kanssa voisi pakkasiltana katsoa telkkaria tai jutella kaikesta ja ei yhtään mistään saman aikaisesti."

Tuota minäkin kaipaan. Tuossa on rauha. Kaikki. Elämä.

N'ott - voimia sinne työtilanteisiin. Ei kuulosta ihmisystävälliseltä sen pomon asenne teitä kohtaan. Ei ihme, että yöt menee vähän niin tai näin välillä. Voimaannuttavaa yöunta lämmöllä toivotettua 😷 onneksi öisin ei tarvita pitää maskia!

Edelleen musertava yksinäisyydentunne. On kuin eläisin tyhjiössä: ei mitään, ei ketään. Merkityksettömyyttä ei pääse mihinkään pakoon.

Eieiei, olen huomannut, että yksinäiset kaipaavat miltei yksinomaan tuollaisia arkisia asioita, ei niinkään mitään suuria tunteita tai romantiikkaa. Että olisi joku, jonka kanssa miettiä kauppalistaa tai jolla kuunteluttaa uusi biisilöytö.

keskustelua, onneksi tosiaankaan ei tarvitse öisin pitää maskia. Viimeksi kun olin töissä niin maski alkoi ahdistaa, vaikka olin mielestäni tottunut niiden käyttämiseen jo vuosi sitten. Minulla pakkanen kuivattaa limakalvoja (ja ihoa ja silmiä) sen verran voimakkaasti, että ikävältä tuntuu nenässä jo ilman omien hengityshöyryjensä hengittämistäkin.

Nótt kirjoitti:
Edelleen musertava yksinäisyydentunne. On kuin eläisin tyhjiössä: ei mitään, ei ketään. Merkityksettömyyttä ei pääse mihinkään pakoon.

Kyllä sulla on merkitystä.

Ymmärrän että Tukinet-ystävyydet eivät korvaa kasvokkaista vuorovaikutusta, mutta sulla ja kuulumisillasi on väliä monelle ihmiselle täällä. Tuntuu haljulta kirjoittaa tästä asiasta, koska tiedostan olevani ihmissuhteiden suhteen tällä hetkellä aika erilaisessa paikassa kuin sinä. Vähän niin kuin erilainen tilanne poistaisi minulta oikeuden kommentoida tai olla mitään mieltä, kun en kuitenkaan pysty kokemuksellisesti ymmärtämään (vaikka luulen kyllä edelleen muistavani) miltä ulkopuolella eläminen tuntuu.

Joka tapauksessa, toivon että löydät jonkun erityisen - kuten kaikki muutkin jotka sellaista kaipaavat.

Nótt, yksinäisyyteni on samallaista kuin sinulla. Sanot sen tarkasti. Se on sietämätöntä. Joskus pyörittelen tai ravistelen päätäni, suru saa minut sekoamaan. Ja oikeassa olet, en minäkään kaipaa mitään sen kummempaa kuin arkielämää, mutta arkielämää toisen ihmisen kanssa, ei arkielämää yksin. Ei tarvita mitään "Unelmia" isolla uulla.

Nótt ja Eieiei, allekirjoitan myös omalta osaltani kaiken, mitä kuvaatte yksinäisyydestä ja jonkun sellaisen ihmisen kaipaamisesta, jonka kanssa voisi jakaa arkisia pieniä asioita ja sitä miltä tuntuu.

Eräässä Chopinin kappaleessa on tietty kohta, tietty tahti ja sävelkuvio, joka mielestäni täysin kuvaa yksinäisyyden julmuutta ja lohduttomuutta. Toisaalta voi myös esittää kriittisen kysymyksen, että onko sitten tässä säveltäjä omalta osaltaan voimistamassa tiettyä normatiivista käsitystä yksinäisyydestä ja toisaalta onnesta. Joillekin yksinäisyys on suuri onni, suuri lohdutus ja helpotus.

Huonosti nukkuminen ja ahdistusunet jatkuvat. Viime yönä etsin hädissäni rantakivikosta jotain, jonka ajattelin kuulevan äidille.

Työpaikalla puhaltavat muutoksen tuulet - parempaan vai huonompaan, sitä en vielä tiedä. Kun pääpiru pistää tuulemaan, niin ainakaan minulla ei ole odotukset kovin korkealla. Vaihtuvuus talossa on suurta, mutta Suuri Pomo pitää kiinni visiostaan eikä kuuntele ketään.

Nimellinen esihenkilö ei jatka työssään. Käy sääliksi häntä, edellä kertomaani piirrettä lukuun ottamatta mukava ihminen.

Onneksi kohta alkaa joululoma, niin pääsee näistäkin murheista edes hetkeksi.

Eieiei ja Purjevene, yksinäisyydessä on tutkitustikin sellainen ongelma, että yksinäisen on vaikea saada kontakteja muihin ihmisiin. Yksinäistä saatetaan jopa vältellä. Sitä kun on yksinäinen, niin ei ole ketään joka "veisi" jonnekin tai siis joka kutsuisi vaikka pikkujouluihin tai jonka kanssa menisi vaikkapa elokuviin, joten yksinäinen jää helposti oman yksinäisyytensä vangiksi.

soroppi, on lohdullista ajatella, että jossain täällä Telluksella on ihminen, joka ajattelee noin. 🤗

• Muokattu kirjoittajan toimesta 2 vuotta, 11 kuukautta sitten. Syy: sähläyksen korjaus
• Muokattu kirjoittajan toimesta 2 vuotta, 11 kuukautta sitten. Syy: lisää sähläystä

No'tt minullakin on takana huonosti nukuttu yö ja se vaikuttaa pitkälle päivään ja työintoonkin. Minä olen siinä hyvässä asemassa, ettei ole pomoa, joka hengittäisi niskaan. Oma erillinen etätyö ja siitä suoriutuminen määräajassa puhuu puolestaan eikä siinä ole kenelläkään mitään sanomista. Kokoukset etänä ja paikan päällä antavat mahdollisuuden omillekin visioille ja ne joko hyväksytään tai hylätään, onneksi useimmiten hyväksytään, kun ovat työn kannalta edullisia. Aina ei ole näin hyvin ollut. On kenkuistakin pomoista kokemusta ihan uran alkuaikoina. Siinä on usein kateus taustalla niin uskoisin.

Ja yksinäisyys yksin tai kaksin on varmaan jokaiselle tuttua. Voi olla yksinäinen ns. ystävienkin keskellä tai sitten parisuhteessa. Toki yksinäisyys on silloin erilaista kuin on totaalisesti yksin. Viihdyn yksin ihan hyvin, mutta siinä on taustalla sekin, että puoliso on olemassa ja tarvitessa läsnä. Nyt koronan aikana ihmissuhteet kärsivät. Ei ole enää huoletonta hengailua, ei minulla ainakaan, kun perussairaus on läsnä ja tarkoin tekee rajan kaikelle olemiselle.. Vain maalla kaukana muusta asutuksesta tunnen olevani vapaa ja unohdan koronankin. Sinne suuntaamme koko sakki ellei jouluna niin uutena vuotena viimeistään.

On ollut helpottavaa lukea näitä postauksia. Tunnistan itseni niistä. Minullakin on/off ahdistusta. Ja viime yönä sain lievän paniikkikohtauksen. Pelästyin sitä. Nukkuminenkin on ollut vaikeaa jo pitkään. Olen paluumuuttaja ja tämä on ensimmäinen talveni Suomessa. Tämä varmasti lisää ahdistusta.

Missä päin Vicky54 sinä asuit? Miten taistelet paniikkikohtausta vastaan? Teetkö jotain hengitysharjoitusta? Voimia sinulle.

N'ott, älä unohda meitä. Olet osa meissä, annat viesteilläsi mielekkyyttä meille ketjuasi seuraaville. Kun voisi välittää virtaa.. jos laittaudut lataukseen ?-) 🤗

keskustelua, en unohda. 😊

Olen nyt pari yötä nukkunut ihan kohtalaisesti. Vähän heräillen, mutta kuitenkin paremmin. Toistaiseksi viimeisimmässä ahdistusunessa sisko oli kuollut, oli ollut ilmeisesti jo jonkin aikaa sitten ja unessa mietin, että miten sitä ihminen voikin vain kadota, lakata olemasta.

Yksinäisyys sen sijaan nakertaa edelleen.

Koronatilanne on taas sellainen, että pelkään ettei minulla ole ensi vuonna taaskaan töitä. Juuri nyt työkiemuroista pois pääseminen on vain helpotus, mutta kotona nyhvätessä yksinäisyys sen kun vain kasvaa. Voisi kyllä luulla, ettei lattialta voi enää tippua, mutta niin niitä uusia syvyyksiä aina vain löytyy.

Pitäisi joulun aikana kirjoittaa lyhyt essee, mutta tuntuu, ettei ole puhtia tehdä mitään. Kumpa itseensä voisikin vain ladata virtaa. Siivota olen vähän yrittänyt, mutta yhtä tervan juontia sekin on. Haaveilen vain siitä, että kun saisi joulusiivouksen hoidettua, niin voisi linnoittautua sohvan nurkkaan ja koettaa puuduttaa mielensä vaikkapa uppoutumalla johonkin sarjaan. Mutta ehei, sitten onkin edessä itse joulu kaikkine väkinäisine rituaaleineen.

Tai no, ei ihan kaikki perinteet ja rituaalit ikäviä ole. Leivotaan kohta äidin kanssa pipareita, mikä on kivaa. Ja tykkää joulukuusesta, sen koristelusta ja sen tuoksusta.

Kaiken huipuksi kissalla on taas huonon syömisen jakso. Syö kyllä jonkin verran ja on kyllä kiinnostunut kaikesta muuasta ruuasta paitsi omastaan, eli ruokahalua kyllä on. Tällaisia kausia sillä on ollut koko elämänsä, mutta nyt niihin ei oikein olisi varaa.

Mutta jos jotain ilon aiheita pitää hakea, niin löysin hyvää suklaata. Olin etsinyt Cappuccino Geishalle korvaajaa ja nyt sellainen taisi löytyä: Björnsted Cappuccino Cremoso. Tämä vaan on suklaalevyn muodossa, mutta aivan ihanan pehmeä kahvinmaku siinä on, eikä ole ei-kahvinjuojalle liian voimakas. Harmi vaan, ettei näitä tuskin ihan noin vain saa ostettua lisää, nämäkin tilasin Saksan Amazonista muiden ostosten ohella.

Mollyan, minusta tuntuu niin pahalta puolestasi, kuten myös muiden pakkoeristyksessä elävien puolesta. Miten turhauttavalta mahtaa tuntua, kun tilanne vain jatkuu ja jatkuu. Itselleni kun "ihmisten ilmoilla käynti", oli se vaikka vain ruokaostokset tai kirjastossa piipahtaminen, ovat olleet vaihtelua jatkuvaan kotona kykkimiseen. Hemmottelin jopa parisen viikkoa sitten itseäni cappuccinolla ja leivoksella (ja parin päivän päästä luin paikallislehdestä, että olin onnen kaupalla välttänyt ko. paikassa koronalle altistumisen noin vartilla).

Vicky54, tervetuloa kerhoon. Muutto voi olla iso elämänmuutos, etenkin jos muuttaa maasta toiseen. Toivottavasti tuttuun kotimaahan paluu edes vähän tasoittaa muutosta.