keskustelua kirjoitti:
Ehkä siinä kun olin jotenkin vapautunut vähän masennuksen pahimmasta vallasta, terapian alettua, ja aloin oppia sanomaan äidin sanomisten väliin ja vähitellen alkoi jopa kuulla mitä sanoin.

Olen lukemattomia kertoja ajatellut, että minun pitää sanoa vastaan, puhua ajatukseni. Kertoa, että nyt meni liian pitkälle tai että ei se asia ihan noin ole. Mutta sanat juuttuvat aina kurkkuuni. Pelkään, että siitä seuraa vain (lisää) huutamista, syyllistämistä, mitätöintiä.

Hiljaiselo on usein ollut vain helpotus. Kuitenkaan en osaa olla toivomatta, että meillä olisi vähintään asiallisen neutraalit välit, ilman tällaista jatkuvaa vuoristorataa.

N'ott, onko sinun kissasikin hypoallerginen? Nirso syöjä? Harmittaa kun nuo 'lääkeruoat' paitsi että ovat kai mauttomia, ovat kalliita. Täällä lähikaupassa on nykyään pieniä purkkeja kissoin ruokaa, joista varsinkin 'sis.lohta ja kanaa' on tämän oman kissan mieleen. Purkki on jotain 0,69e ja käy tosi hyvin tälle omalle vähäruokaiselle kissalle, kun syö koko vrkn aikana vain sen, mutta syö eikä mene yhtään ruokaa hukkaan(ei edes ehdi kuivua kuppiin). Tuota lääkeruokaa ei (onneksi) aina edes saa, jolloin on 'pakko' antaa tuota ruokaa josta kerroin. - Tänä kesänä ei ole tuonut ainuttakaan hiirtä, että epäilyttää onko niitä edes kun kelit aika kylmiä vielä? tai sitten ei enää välitä sisään asti kiikuttaa ja uskaltaa syödä ulkona.

Kissalla diagnosoitiin jokunen viikko sitten munuaisten vajaatoiminta. Sairautta ei voi parantaa, mutta ruokavaliolla ja tarvittaessa tukihoidoilla kissan elämänlaatua ja -pituutta voidaan parantaa. Ruokavalion pitää olla vähäproteiinista (vaikka kissa on luonnostaa melkein puhtaasti proteiininsyöjä!) ja fosforin sekä natriumin määrältä rajoitettua. Eduksi on, jos ruokaan on lisätty omega-3-rasvahappoja. Siksi markettiruuat eivät käy.

Mutta voi elämä miten kalliita nämä erikoisruuat ovat! Se ruoka, mitä herra nirsoilija suostuu syömään maksaa 19 € / paketti. Tuolla rahalla saa noin 4 päivät ruuat.

Joo. kissan elämä on kallis.

Onko sinulla miten isosti munuaisten vajaatoimintaa kun omillani - edesmenneillä noin 15 vuotiaina todettiin molemmilla sama ja elivät toinen 20  ja toinen 22 vuotiaiksi eli hyvin elivät dgn jälkeenkin. Ruokia en tarkkaan muista muuta kuin että valkoinen tuli öisin aina sängyn alle syömään hiirtä johon narskutukseen heräsin. Taisin yrittää silloinkin lääkeruokia, mutteivät syöneet niitä. Ehkä heidän ikää pidensi nuo hiiriateriat. Muistanko oikein että kissasi asuu kerrostalossa? Valjaissako on tottunut kulkemaan? hiirestäminen vaikeampaa niin.... Pihalla harakat ahdisteli valkoista vaikka oli kooltaan miltei kaks kertaa suurempi tätä viimeistä, pientä.

Joskus tuntuu että nykyeläinlääkärit tekee suuren probleeman tuosta munuaisten vajaammasta toiminnasta ja sanovat että 'vain' lääkeruokia joita vain heiltä saa, kissa tarvitsee. Ei kukaan mistä kissan saa tai ottaa vastatakseen anna ohjeita noista kaupparuoista joista usein johtuu tuo munuaisten vajaatoiminta. Kissalle tuodaan maitoa Saksasta asti, enää ei kävisi pun.maito navetasta suoraan, kai evoluutio muuttanut kissoinkin koostumusta...kauramaitoa taitaa tuo sinisen prkn maito olla? on präntätty niin pienellä ettei meinaa selvää sisällöstä saada. Athena nimeltään tämä, vaihteeksi hyväksyy kyllä tuon valkoisen putelinkin jota nyt ei ole yhtään että voisin lukea oliko se kauramaitoa.

Fujipomme

Kuinka sun mieli tänään, kesän alettua?

Oletko vielä käynyt täällä? Jos kirjoitat olostasi, voit yllättyä jos olosta vähenee edes hivenen raskasta mieltö.

Pitkään kissasi jaksoivat sairauden kanssa ja saavuttivat vielä kunnioitettavan iän! 😮 Oireilivatko ne mitenkään: laihtumista, ruokahaluttomuutta ja pahoinvointia, karvanlähtöä, väsymystä, heikkoutta? Tuliko liitännäissairauksia, kuten verenpainetta?

Ennuste tietysti riippuu sairauden vaikeusasteesta diagnoosin hetkellä sekä kissan yleisestä terveydestä ja iästä, ja sittenkin taudin eteneminen on hyvin yksilöllistä. Minun kissan kreatiiniarvo oli sen verran korkea, että sairaus on edennyt 3. tasolle. Keskimääräinen elinikä tuolla tasolla on noin jotain 660-670 päivää, mutta vaihtelua on paljon: on kissapotilaita, jotka ovat jaksaneet vain jokusen kuukauden diagnoosin jälkeen (netistä löytyy surullisia kertomuksia kissoista, jotka eivät ole eläneet kuin pari viikkoa) ja sitten on niitä, jotka ovat porskuttaneet vielä vuosia (jopa niin pitkään, että ovat ehtineet sairastua johonkin muuhun).

Joo, valjaissa ulkoilee. Nuorena ei olisi millään malttanut tulla sisään, vanhemmiten tuli niin araksi, että ulkoilut ovat jääneet lyhyeksi.

Minäkin olen antanut kissanmaitoa, juurikin tuota samaa Athena-merkkistä! 🙂 Yritin tiirata, että mistä se oikein koostuu, mutta eipä tuoteselosteen lukemisesta tullut hullua hurskaammaksi.

No'tt iikävää kuulla, että kissasi sairaus on noin pitkälle edennyt. Toki huolellinen hoito auttaa. Koiraihmisenä olen joutunut useamman koiran nukuttamaan eri sairauksien takia. Nyt perheeseen kuuluu 7-vuotias persialainen. Kissa on aivan erilainen. Nirsoilee ruoan kanssa. Tähän en ole koiran kanssa tottunut. Kissa saa asioita periksi ihan toisella tavalla, kun taas koiralla on selvät rajat. Yhdessä kyllä elävät sopuisasti. Kissa määrää kaapin paikan. Oma kissani ei ole juuri sairastellut, mutta kovaa riitaa tuli kun kerran piti lääkettä antaa. Koiran kanssa ei tällaisia ongelmia ole. Mietinkin, miten vaikeaa olisi, jos joutuisi kissaa vaikka päivittäin lääkitsemään. Mutta yhtä ja kaikki kummankin hoitaisin siihen saakka, kunnes tilanne olisi toivoton ja eläin kärsisi. Sitten vain pitää tehdä se pahin ratkaisu.

Voimia sinulle.

Nyt kun tiedän, tai ajattelen, että tämä pienoinen on viimeinen, olen ehkä tullut tarkemmaksi ja käyttänyt ehkä liiankin herkästi eläinlääkärissä, (riippunut maksukyvystä). Aina on ollut syy käyntiin. Tallella on kaikki paperit kissojen lääkärikäynneistä ja verenkuvista, mutta ymmärtämättä niistä tarkempaa luottanut lääkärin sanoihin.

Nyt kun perehtynyt enemmän, huomannut aiempien kissojen olleen aika lievästi vajaatoiminnalla munuaisten osalta. Aivan vasta viimeisen puolen vuoden aikana mustan kissan kunto alkoi vaikuttaa vakavammalta. Tarpeilleen ei viimeisellä viikolla enää hiekkalaatikolleen päässyt, lattialle teki.

Valkoiselle tuli viimeisen kesän aikana joitain pehmeänoloisia pieniä jotain selän molemmille sivuille, joita lääkäri nimitti paiseiksi. Niihin oli parempi olla koskematta, olivat harmittomia sanoi lääkäri. Paino alkoi pienetä loppua kohden, liikkumiset hidastua. Valkeasta en koskaan löytänyt punkkia. Valkea kissoista oli kookkain, viimeisinä vuosina vielä kun juoksikin, maha heilui puolelta toiselle, monia hiiriä syönyt vatsanahka venynyt.

Mustalla oli kesäisin tapana nukkua erään pensaan varjossa, punkkeja oli mutta ei ollut usein vaikka elämä oli pitkä, kirppuja jäi vaaleaan peitteeseen jonka päällä oli maannut. Ne huomaa vaikka ovat pieniä siitä että pomppivat ja ne voi listiä sormilla; mustaa ajatellessa tulee mieleen se 'kun kirppu puree sinua, muista silloin minua'.😥

Vaihtelevuus syömisissä, siitä nämä kaikki on tykänneet. Suolaista pienen kinkkupalan verran (tai pien pala paistettua grillimakkaraa valkoisen feivori), tai toinen valkean herkku oli katkarapu. Mustan ja valkean aikaan kävin ongella, särjistä tykkäsivät, ahvenestakin. Suklaa pilaa lemmikin, eikä mun kissat ainakaan huolineetkaan mitään makeaa, paitsi valkea vaniljajäätelöä astian tiskaten. Musta ja tämä pieni ei jäätelöä ole halunneet edes maistaa.

Noita eläinlääkäreitäkin on monenlaisia. Mustan ollessa 10v olisi yksi eläinlääkäri pistänyt piikin (lopetuksen) kun menin nesteyttämään. Ruiskulla sitten antoi vettä. Kuivuminen on kissoilla semmonen, jota kannattaa seurata ja käyttää nesteyttämässä. Mitenhän sekin eläinlääkäri on ammattinsa valinnut vai liekö niin koiraihminen että kissoista viis?

Sen unohdin sanoa, että kissat ymmärsivät kun puhuin. Huomioin niitä melkein paremmin kuin kun lapset oli pieniä, vein nenän alle ruokakupin kun olin huolissani, silitin hellästi ja kehuin kun olivat nin rakkaita. Vaistolla näin milloin kannattaa tarjota; kun olivat sen oloisia että hiiri mielessä, avasin niille kulkuikkunansa ja vaan luotin että ne ruokaa saa ja liikkuminen tekee hyvää niillekin. Se läheisyys ja kiireettömyys kai oman osansa vaikutti että syömishalu heräsi?

Kiitos, Mollyan.

Minä taas olen hieman kateellisena seurannut, miten vaivattomasti koirille voi antaa lääkkeitä. Siskon koiralle ei tarvitse matolääkettä antaessaan kuin piilottaa se ruokaan, niin koira vain imaisee tabletin muun murkinan ohessa. Lihapalaan kätkeminen on jo sillä asteikolla ylimääräinen toimenpide.

Tämä nykyinen kissa oli ihmeen terve tähän diagnoosiin saakka, joten lääkkeitä ei ole tarvinnut annostella, madotus niskaan laitettavalla aineella. Edesmenneelle kissalle piti antaa antibioottia ja kyllähän se aikamoinen taistelu oli. Tekniikkalaji kissan lääkitseminen on, ainakin jos omia otteita vertaa eläinlääkäriin.

Kissat tosiaan ovat usein melkoisia diivoja ruokansa suhteen. 🙃 Ja se sitten tuo monenlaista päänvaivaa sairaan kissan ruokailun järjestämiseen. Yhtenä hetkenä yksi ruoka kelpaa hienosti, sitten toisena ei sitten niin mitenkään.

Tänäänkin on ruoka kelvannut huonosti ja minä olen hädissäni miettinyt, että onko kissalla pahoinvointia tai kipuja sekä pelännyt, että se kuivuu, jos se ei suostu mitään syömään (on koko elämänsä ajan ollut huono juomaan). Käveli vain levottomasti mouruten. Kunnes sitten koetin tarjota jäällä viilennettyä vettä kulhosta, joka oli ennen profiloitunut lihan antamiseen ja kissa oli silmin nähden innostunut kupin nähdessään. Tajusin, että nälkähän sillä on, mutta tarjottu ruoka ei nyt vain kelpaa. Annoin sitten raakaa pakastekalaa.

Kertakaikkisen inhottava sairaus! Jatkuvaa vähiten huonon vaihtoehdon hakemista. Parhaassa tapauksessa kissa söisi vain ja ainoastaan erikoisruokaa, mutta eipä se ainakaan tämän kohdalla niin mene. Syömättömyys on kuitekin se kaikkein huonoin vaihtoehto.

keskustelua, kuivuminen on yksi asia mitä minä pelkään. Että havaitsenko sen ajoissa. Toinen on metabolinen asidoosi.

Siis eläinlääkäri oli lopettamassa kissaa omin päin?! 😮 Ai kamala, en tuollaista mahdollisuutta ole edes osannut pelätä.

Onko sinulla ollut muitakin eläimiä kuin kissoja?

Pääsin juuri kertomasta, että kissani on ollut hyvin terve. Lääkärissä on käyty vain hammaskiven poistossa ja silloin tehty myös yleistarkastus. Nirso se on ruokansa suhteen, mutta kyllä syö, kun on mieluista. Mieheni on yrittänyt laajentaa koko ajan ruokatottumuksia tarjoamalla vaikka mitä ihmisten ruokaa.. Nyt on kelpuuttanut ohuen kalkkunaleikkeen ja sillä aloittaa päivän. Muuten on märkäruokana Gourmet-sarjan kaksi makua, muu ei kelpaa. Muroina sitten persialaisruokaa, joka kelpaa.

Nyt lauantaina alkoi kissalle voimakas oksentelu. Ei koskaan ennen tällaista ole ollut. Turkin hoidossa ollaan tarkkoja, ettei jää irtokarvaa ja niistähän tulee karvapalloja sisuksiin, kun kissa pesee itseään. Soitin jo eläinsairaalaan, jossa kovasti kyseltiin myrkytyksen mahdollisuutta, liikaa kuumuutta jne. Ollaan nyt mökillä. Kissa ei ole ollut pihalla kuin valvottuna ja terassilla varjossa. Sisällä on ilmastointi. Sitten pyysivät tarkkailemaan ja nestettä antamaan. Ja jos tilanne huononisi, niin tuomaan sairaalaan. Saimme  kissalle ensin ruiskulla keitettyä jäähdytettyä vettä annettua. Sitten alkoi itse juomaan. Tilanne oli muutamassa tunnissa ohi.

Näin se on, että kaikkea voi tulla eteen eläinten kanssa. Jäi arvoitukseksi, mistä oli kysymys. Kissa nukkuu mielellään mökillä peräkamarissa omassa rauhassaan. Siellä oli tyynyt lattialla. Oliko pyydystänyt jonkun ötökän ja saanut tällaisen reaktion. Mene ja tiedä. Nyt kaikki hyvin. On yhtä eloisa ja mukava kuin ennenkin.

Pelottava kokemus sinulla on ollut, Mollyan! Hyvä kuulla, että selvisitte siitä kissan kanssa lopulta säikähdyksellä.

Nótt kirjoitti:

Kiitos, Mollyan.

Minä taas olen hieman kateellisena seurannut, miten vaivattomasti koirille voi antaa lääkkeitä. Siskon koiralle ei tarvitse matolääkettä antaessaan kuin piilottaa se ruokaan, niin koira vain imaisee tabletin muun murkinan ohessa. Lihapalaan kätkeminen on jo sillä asteikolla ylimääräinen toimenpide.

Tämä nykyinen kissa oli ihmeen terve tähän diagnoosiin saakka, joten lääkkeitä ei ole tarvinnut annostella, madotus niskaan laitettavalla aineella. Edesmenneelle kissalle piti antaa antibioottia ja kyllähän se aikamoinen taistelu oli. Tekniikkalaji kissan lääkitseminen on, ainakin jos omia otteita vertaa eläinlääkäriin.

Kissat tosiaan ovat usein melkoisia diivoja ruokansa suhteen. 🙃 Ja se sitten tuo monenlaista päänvaivaa sairaan kissan ruokailun järjestämiseen. Yhtenä hetkenä yksi ruoka kelpaa hienosti, sitten toisena ei sitten niin mitenkään.

Tänäänkin on ruoka kelvannut huonosti ja minä olen hädissäni miettinyt, että onko kissalla pahoinvointia tai kipuja sekä pelännyt, että se kuivuu, jos se ei suostu mitään syömään (on koko elämänsä ajan ollut huono juomaan). Käveli vain levottomasti mouruten. Kunnes sitten koetin tarjota jäällä viilennettyä vettä kulhosta, joka oli ennen profiloitunut lihan antamiseen ja kissa oli silmin nähden innostunut kupin nähdessään. Tajusin, että nälkähän sillä on, mutta tarjottu ruoka ei nyt vain kelpaa. Annoin sitten raakaa pakastekalaa.

Kertakaikkisen inhottava sairaus! Jatkuvaa vähiten huonon vaihtoehdon hakemista. Parhaassa tapauksessa kissa söisi vain ja ainoastaan erikoisruokaa, mutta eipä se ainakaan tämän kohdalla niin mene. Syömättömyys on kuitekin se kaikkein huonoin vaihtoehto.

keskustelua, kuivuminen on yksi asia mitä minä pelkään. Että havaitsenko sen ajoissa. Toinen on metabolinen asidoosi.

Metabolisesta asidoosista jos kerrot, N'ott? Liityyykö siihen, jos kissan virtsassa verta?

On ollut koira. Ensimmäinen kuoli pentuiässä, karkasi lumikinoksen takaa suoraan auton alle ja kuoli. Siitä meni pari vuotta kun lasten kanssa otettiin koira, Beethoven lajia, kooltaan aikuinen. Mahtava oli mutta liian haastava. Mies ei ehtinyt tikkua ristiin laittamaan lemmikin hoitoon, koko vastuu kaatui mun päälle. Lenkitin kunnes kerran veti vaakalentoa minua kissan perään yhtäkkiä kiskaistessaan. Luonteessa oli jotain, ei arvattu eikä rohjettu pitää kun meinasi näykkiä pojan koulukaveria korvasta. Alkuperöinen omistaja (kasvattaja) oli pahoillaan kun ensimmäinen omistaja ei ollut pystynyt pitämään sanaansa ettei möisi eteenpäin. Lemmikeistä tulee jtnkn luonnehäiriöisiä jos ne hylätään ja joutuvat kiertoon. Myöhemmin sain tietää että koira oli päässyt maalle perheeseen maatilalle jossa tilaa juosta.

Onko sinulla ollut muitakin eläimiä kuin kissoja?

Pitkästä aikaa kohtuullisen hyvin nukuttu yö. 🙂

keskustelua, metabolisessa asidoosissa elimistön happopitoisuus nousee. Oireena mm. pahoinvointia, väsymystä ja laihtumista, jopa kouristuksia, mutta tietääkseni ei verta virtsassa. Mutulla veikkaisin, että se viittaisi virtsakiviin tai -tulehdukseen.

Niin sitä muistelin, mustan kissan osalta, epäilys verestä virtsassa kissanhiekan läiskän perusteella. Ei ollut virtsakiviä eikä tulehdustakaan, oli ainutkertainen jäi auki mistä oli kyse.

Hellou, pitkästä aikaa!

On kulunut kuukauden päivät ja vielä vähän enemmänkin (herttinen! 😮), kun olen viimeksi kirjoitellut. Itse asiassa tämäkin postaus oli vähällä jäädä tekemättä, kun tuntuu, ettei ole mitään ihmeempiä kuulumisia.

Helle on piinannut, mutta jostain mysteerisesta syystä en ole nukkunut niin katastrofaalisen huonosti, mitä männä vuosina olin hirmuhelteinä nukkunut. Ei tämä kuitenkaan herkkua ole. Olen käynyt liki päivittäin uimassa, mikä on kivaa. Yksikin kerta lilluin yli tunnin järvessä eikä tullut edes kylmä. Tosi rentouttavaa se kuitenkin oli.

Olen yrittänyt järjestää itselleni muutaman kesäriennon. Museossa tuli käytyä, eräässä taidenäyttelyssä olisi tarkoitus vielä käydä, ja mielellään toisessakin museossa. Ja kaupungin kesäjuhlassa, jos sellainen järjestetään, nyt kun tartuntaluvut ovat taas valitettavasti nousussa.

Niin ja ekan koronarokoteen olen saanut.

Muutaman talkootyökeikankin olen tehnyt - ihana tavata pitkästä aikaa ihmisiä! 😊

Kissa on voinut kutakuinkin samalla tavalla. Syö ihan hyvin, on ehkä jopa saanut hieman lisää painoa, muttei edelleenkään juo juuri mitään. Tämän kuun lopulla on kontrollikäynti eläinlääkärillä, hermostuttaa millaiset lukemat sieltä tällä kertaa tulee.

Mitä teille muille kuuluu, miten olette helteistä selvinneet?

Tervehdys No'tt ja kiva kuulla sinusta pitkästä aikaa. Lomalla olen ollut täällä mökillä lähes koko ajan. Välillä piipahtanut vain kaupunkikodissa. Hellettä on piisannut, mutta ilmastointi sisällä on tehnyt olosta ihan mukavaa.. Järvessä on tullut pulahdettua ja sekin virkistää. Tämä rauha on täällä parasta ja miten sitä voi taas palata kaupungin hulinaan. Tosin voin työskennellä täältäkin käsin etänä jos haluan. Täällä on koronastakin tosi kaukana, kun kylässä on ollut vain muutama tapaus.  Mustikkakausi on alkanut ja ihan talon takaa voi poimia oman tarpeen. Koira poimii suuhunsa kaiken aikaa.

Taidenäyttelyt kiinnostavat ja niihin täytyy aikaa varata. Itse teen täällä mosaiikkityötä aina kun inspiraatio iskee. Se tulee saunan pesuhuoneen seinään.

Kiva kuulla, että kissasi voi paremmin. Kyllä ne ovat sitkeää sorttia ja pärjäävät, kun oikea hoito löytyy... Oma kissani lekottelee terassilla. Haluaa lenkillekin ja se on sille suotava monesti päivässä kylläkin valvottuna. Valjaisiin ei tarvitse laittaa, pysyy piha-alueella koiran kanssa.

Hei teille molemmille. Helteistä selvisin ok, alkoi kyllä jo päässä tuntumaan.

Nyt juuri on tosi vahva tunne siitä, että ihan nippa nappa voimia 😥