Tunne siitä, että voimat loppuvat
Olen joitakin vuosia kärsinyt on-off-ahdistuksesta, masennuksesta tai uupumuksesta, miksi sitä nyt kutsuisikin, jossa välillä on ollut parempia, jopa oireettomia jaksoja, välillä sitten taas on vaikeampaa. On levoton olo, vatsassa tuntuu olevan jättimäinen kivi, sydän tykyttää tuhatta ja sataa.
Olin pitkään työtön, mutta sitten sain puolen vuoden osa-aikatyön, jonka jälkeen pääsin keikkaluontoiseen nollasopimustyöhön. Kaiken järjen mukaan töiden puolesta olen parhaassa jamassa aikoihin, mutta silti vain tuntuu, että olen jaksamiseni äärirajoilla.
Pidän kyllä työstäni ja olen iloinen, etten ole täysin työtön, mutta silti tuntuu, että työ uuvuttaa epäsäännöllisyytensä vuoksi. Tuntuu, ettei minulla ole kontrollia omaan elämääni. On mahdoton suunnitella mitään, koska joudun alati olemaan stand by -tilassa työkeikkoja toivoen. Samanaikaisesti stressaan koko ajan työn menettämisestä, vaikka mitään sellaisia merkkejä ei ole ilmassa. Olen myös alkanut jännittää tuttujakin työtilanteita, uusista puhumattakaan, ja pelkään sen heijastuvan työhönkin.
Tunnen olevani umpikujassa. En saa lisätöitä tai ennustettavimpia töitä, vaikka kuinka haen. Uuden ammatin opiskelu ei ihan noin vain onnistu, kun on terveydellisiä rajoitteita (jotka rajoittavat myös työmahdollisuuksia) ja toisaalta ilman säästöjä koulun penkille siirtyminen ei tunnu mahdolliselta. Samaan aikaan TE-toimisto hengittää niskaan. Tilanteessa, jossa haen kyllä töitä ja muita ratkaisuja tilanteeseeni niissä kuitenkin onnistumatta, tuntuvat hallituksen ajamat uudistukset työttömyyden hoitoon silkalta ajojahdilta, nurkkaan ajamiselta, jopa rangaistukselta. Pelkään, että jossain vaiheessa minut määrätään johonkin kurssille tai työharjoitteluun, jolloin keikkatöiden vastaanottaminen vaikeutuu, jopa estyy. Minulla ei ole mitään luottamusta hallitusta tai viranomaisia kohtaan, että tällaisia järjettömyyksiä ei annettaisi tapahtua.
Ahdistuksen ollessa pahimmillaan olen toivonut sairastuvani tai joutuvani onnettomuuteen, ihan vain saadakseni edes hetken aikaa vain olla, keskittyä vain juuri käsillä olevaan hetkeen, olla murehtimatta. En edes muista, että milloin viimeksi olisin ollut huoleton.
Ehkä kaikkein pahinta on haaveiden pois hiipuminen ja tunne elämättömyydestä. Tätäkö tämä elämä nyt sitten on? Ankeaa harmautta päivästä toiseen ilman valopilkkuja, elämän valuessa hiljalleen ohi. Olisi kiva mennä jollekin kurssille, mutta ei ole rahaa (ja mitähän työkkärikin siitä sanoisi?). En nähtävästi koskaan tule omistamaan asuntoa saati omakotitaloa, josta olen (olin?) haaveillut koko ikäni, tai autoa, pientä mielenkiintoisten kirjojen kotikirjastoa, kivoja astioita… Pois on myös jäänyt entinen intohimoni matkailu. Minulla oli keväällä voimakas halu lähteä yksin mökille, jonnekin luonnon keskelle nauttimaan hiljaisuudesta ja jalosta joutilaisuudesta; kuunnella tuulen huminaa lehdettömissä puissa ja katsella tulen tanssia takassa. Vaan mihinkäs töiden toivossa elävä nollasopparilainen pääsisi?
En tiedä mitä tekisin.
Jaana34 kirjoitti:
Jospa ihmiset tajuaisivat että tää eristyneisyys ja yksinäisyys on joillekin ollut arkipäivää vuosia. Kuinka pahalle se voi tuntua kun parissa viikossakin joillain hajoaa pää.Ihan vaan mielenkiinnosta kysäisen miten tämmöinen ihminen on hoitanut ruoka-asiat, jos vuosia on elänyt eristyneisyydessä? Minä olen nyt neljä viikkoa tilannut ruuat ja lääkket kotiovelle ja tähän menee rahaa noin 80 euroa kuukaudessa lisäveloitusta. Vuodessa se olisi 960 euroa. Kahdessa jo 1920 euroa.
Minusta tämä koronaeristyneisyys ei pitäisi olla kilpailua siitä kuka kauemmin on elänyt tälläistä elämää. Oma vapaaehtoinen eristäytyminen muusta maailmasta ei mitenkään ole verrattavista siihen, että nyt on pakko elää näin.
Jaana34 kirjoitti:
Jospa ihmiset tajuaisivat että tää eristyneisyys ja yksinäisyys on joillekin ollut arkipäivää vuosia. Kuinka pahalle se voi tuntua kun parissa viikossakin joillain hajoaa pää.
--
Vapaaehtoista eristäytymistä ei voi verrata tähän tilanteeseen.
Toiset ovat muutenkin herkempiä kuin toisia.
Vaikka itse olenkin introvertti ja en oikein tykkää missään käydä yksin, niin olen kuitenkin huomannut, että miten sitä on nyt alkanut kaipaan kirjastoon ja uimahalliin pääsemistä. Lisäksi myös tietysti kaipaan kaverin kans ulkoilua ja yhdessäoloa.
Joten toivon että olisipa tämä korona hässäkkä pian ohi, vaikka uimahalliin ei pääse kuin vasta elokuussa (toivottavasti).
Yritän kuitenkin toivoa, että tämä korona hässäkkä olisi viimestään juhannukseen mennessä ohi.
Minä ymmärrän Jaana34:n viestin niin, että on ihmisiä, jotka ovat eläneet koronaeristäytymisen kaltaisesti jo pitkään ja että nyt kun moni kokee omakohtaisesti millaista se on, niin Jaana toivoo, että eristyneisuuden tuomia vaikutuksia ymmärrettäisiin. Eihän siinä ole kyse vapaaehtoisuudesta (siis erakkuudesta), sillä miksi kukaan valitsisi sellaista, joka tuottaa ahdistusta ja yksinäisyyttä?
Delffi, minä olen viime päivinä kaivannut jo etukäteen jäätelökioskia, joka normaalisti avautuisi vapun tienoilla. 🙄😅 Elättelen toivetta, että se avautuisi vaikkapa ilman terassia, mutta paikka on sen verran suosittu, että take away tuskin toimisi.
Ennusteiden mukaan tautihuippu on vasta edessä, joten pahoin pelkään, että poikkeusolot jatkuvat. Mutta pitää koettaa pitää mielessä, että vaikka tilanteen kestoa ei pystytä ennustamaan, niin joskus tämä silti menee ohi.
Moikka, pitkästä aikaa!
Minulla on mennyt ihan ok. Koronan pakottama loma on tehnyt hyvää, vaikka välillä on ollut vähän tylsää. Kävin tänään ekaa kertaa kirjastossa, mikä tuntui kivalta. Huomaa, että perusarki rullaa minulla ihan hyvin, ahdistuksen aiheet tulevat jostain muualta.
Olen jostain syystä parina kolmena yönä peräkkäin nähnyt unta koulukiusaamisesta, mutta niin, että minä pidänkin puoleni. Vielä heräämisen jälkeenkin on positiivisella tavalla epäuskoinen olo, että toiminko minä oikeasti näin.
Yläfemmat sulle! 👍
Nyt on maailmankirjat sekaisin: minä luin kirjan! 😀😮 Monta vuotta meni aikomukseen ja sitten kun viimein sain tartuttua kirjaan, niin luku-urakka eteni ihan omalla painollaan. Toivottavasti tämä tarttuisi tavaksi.
No niin. Lämpötila on pari päivää pyörinyt hellerajoissa ja nyt se alkaa tuntua. Vielä muutama yö sitten ulkolämpötila laski 10-11 asteeseen, jolloin sisälämpötila ei juurikaan ehtinyt nousta. Silloin hellehelvetin vielä kesti. Mutta nyt sisällä alkaa olla tukalan kuuma ja heti olen nukkunut huonosti, olo on vetämätön ja kiukkuinen, päätä pyrkii särkemään. Hirvittää ajatellakin, että todelliset helteet saattavat vasta olla edessä.
Joo, viimeksi kun näin tvn sääkartat, aika punaiselta näytti 😶 tuleva alkuvko.
...kaihtimet alhaalta valoa antaen sisällä ei niin kuuma... läpituuletukseen jos mahdollista avata hyttysverkolliset ikkunat..
Lukeminenkin saa miltei nukahtamaan.
Ei helvetti tätä kuumuutta. Kahden edellisen yön yhteenlaskettu uni määrä on jotain 4-5 tuntia + muutamat hetkelliset torkahdukset. Yritän noudattaa viilentämisvinkkejä, mutta mikään ei auta. Olo on vetämätön, vatsa meni kuralle (näin käy aina kun nukun huonosti), päätä meinaa särkeä, ruoka ei maistu... Ja vielä ainakin kaksi päivää on tätä riemua tiedossa!
Ei saisi valittaa, kun kesä on vihdoinkin tullut ja koronatilannekin nyt helpottanut. Mutta kyllä tässä lämmössä liika on liikaa. Nyt lomalla mökillä voi pulahtaa veteen, mutta ei sekään oikein virkistä. Sisällä on kyllä onneksi viileää, kun on ilmastointi, mutta muuten ulkona paahtava helle aamusta iltaan. Tuntuu, että en enää kestä aurinkoa, kuten ennen. Pää on kipeä ja koko ajan huono olo. Ensi viikolla nämä säät loppuvat, ehkä sitten jaksaisi jo tehdäkin jotakin...
Minullakin tuntuu vanhemmiten helteet tekevän aina vain tiukempaa. Nauttinut niistä en ole koskaan, mutta nuorena niitä jaksoi paremmin.
Nyt on unirytmi aivan sekaisin, kun olen antanut itselleni luvan yrittää nukkua milloin vain nukuttaa, ja silti unet ovat parhaimmillaankin jääneet puoleen. Syödä pitää väkisin, koska vaikka on niin kova nälkä että heikottaa, niin ei ole minkäänlaista ruokahalua. Tällä hetkellä ulkona tuulee, mutta sisällä ilma ei tunnu vaihtuvan, vaikka joka räppänä on auki.
Onnittelut ilmastoinnista! Olen tässä tuskaista kuumuutta kirotessa miettinyt, että on varmaan pakko investoida ilmastointilaitteeseen, jos ja kun ilmastonmuutoksen myötä näitä helteitä saattaa jatkossa olla enemmänkin.
Pitäisi varmaan muuttaa Färsaarille, siellä on just minun pirtaan sopiva ilmasto.
No'tt panosta ilmastointiin se kannattaa. Meillä se on ollut täällä maalla jo kohta 10 vuotta. Talvella ilmalämpöpumppu tuottaa lämpöä pattereiden lisäksi ja kesällä viilentää sitten niin paljon kuin tarvitsee.. On ollut hyvä hankinta. Myös kerrostaloihin niitä hankitaan paljon lähinnä viilennyksen takia, kun on sellaisiakin malleja, joissa on vain kylmentäminen.
Näyttää siltä, että tulee enemmän näitä hellejaksoja kesäisin.
Nyt alkaa jo viilentyä hieman. Yöllä jopa satoi... Kyllä tässä nyt pärjätään sinä, minä ja lukemattomat muut helteestä kärsivät...
Viimein! Kunnon yöunet!
Sisälämpötila on vieläkin turhan lämmin makuuni, mutta sekin laskee pikkuhiljaa. Toivottavasti tämän kesän helteet olivat nyt tässä.
Mollyan, ILP olisi niin 😍
Ihana ett on saatu lämmintä -
ja nyt tiedossa viileämpiä tuulia sateineen 👍
Oikein odotan huomista vesisadetta. Ihanaa kuulla sateenropinaa! 😊
Unirytmi vain on vieläkin sekaisin, pitää varmaan käydä sitä suitsimaan, jos se ei itse asetu uomiinsa.