Tunne siitä, että voimat loppuvat
Olen joitakin vuosia kärsinyt on-off-ahdistuksesta, masennuksesta tai uupumuksesta, miksi sitä nyt kutsuisikin, jossa välillä on ollut parempia, jopa oireettomia jaksoja, välillä sitten taas on vaikeampaa. On levoton olo, vatsassa tuntuu olevan jättimäinen kivi, sydän tykyttää tuhatta ja sataa.
Olin pitkään työtön, mutta sitten sain puolen vuoden osa-aikatyön, jonka jälkeen pääsin keikkaluontoiseen nollasopimustyöhön. Kaiken järjen mukaan töiden puolesta olen parhaassa jamassa aikoihin, mutta silti vain tuntuu, että olen jaksamiseni äärirajoilla.
Pidän kyllä työstäni ja olen iloinen, etten ole täysin työtön, mutta silti tuntuu, että työ uuvuttaa epäsäännöllisyytensä vuoksi. Tuntuu, ettei minulla ole kontrollia omaan elämääni. On mahdoton suunnitella mitään, koska joudun alati olemaan stand by -tilassa työkeikkoja toivoen. Samanaikaisesti stressaan koko ajan työn menettämisestä, vaikka mitään sellaisia merkkejä ei ole ilmassa. Olen myös alkanut jännittää tuttujakin työtilanteita, uusista puhumattakaan, ja pelkään sen heijastuvan työhönkin.
Tunnen olevani umpikujassa. En saa lisätöitä tai ennustettavimpia töitä, vaikka kuinka haen. Uuden ammatin opiskelu ei ihan noin vain onnistu, kun on terveydellisiä rajoitteita (jotka rajoittavat myös työmahdollisuuksia) ja toisaalta ilman säästöjä koulun penkille siirtyminen ei tunnu mahdolliselta. Samaan aikaan TE-toimisto hengittää niskaan. Tilanteessa, jossa haen kyllä töitä ja muita ratkaisuja tilanteeseeni niissä kuitenkin onnistumatta, tuntuvat hallituksen ajamat uudistukset työttömyyden hoitoon silkalta ajojahdilta, nurkkaan ajamiselta, jopa rangaistukselta. Pelkään, että jossain vaiheessa minut määrätään johonkin kurssille tai työharjoitteluun, jolloin keikkatöiden vastaanottaminen vaikeutuu, jopa estyy. Minulla ei ole mitään luottamusta hallitusta tai viranomaisia kohtaan, että tällaisia järjettömyyksiä ei annettaisi tapahtua.
Ahdistuksen ollessa pahimmillaan olen toivonut sairastuvani tai joutuvani onnettomuuteen, ihan vain saadakseni edes hetken aikaa vain olla, keskittyä vain juuri käsillä olevaan hetkeen, olla murehtimatta. En edes muista, että milloin viimeksi olisin ollut huoleton.
Ehkä kaikkein pahinta on haaveiden pois hiipuminen ja tunne elämättömyydestä. Tätäkö tämä elämä nyt sitten on? Ankeaa harmautta päivästä toiseen ilman valopilkkuja, elämän valuessa hiljalleen ohi. Olisi kiva mennä jollekin kurssille, mutta ei ole rahaa (ja mitähän työkkärikin siitä sanoisi?). En nähtävästi koskaan tule omistamaan asuntoa saati omakotitaloa, josta olen (olin?) haaveillut koko ikäni, tai autoa, pientä mielenkiintoisten kirjojen kotikirjastoa, kivoja astioita… Pois on myös jäänyt entinen intohimoni matkailu. Minulla oli keväällä voimakas halu lähteä yksin mökille, jonnekin luonnon keskelle nauttimaan hiljaisuudesta ja jalosta joutilaisuudesta; kuunnella tuulen huminaa lehdettömissä puissa ja katsella tulen tanssia takassa. Vaan mihinkäs töiden toivossa elävä nollasopparilainen pääsisi?
En tiedä mitä tekisin.
Tulipa käytyä Citymarketissa (kaverin kans) ja sieltä löytyi tuota Pirkka parhaat minttu-kaakaojauhetta. Otin jo 2 kuppia sitä, eka kylmään maitoon kokeilin ja sit lämpimään maitoon. Oli kyl hyvää ja sopivasti maistui minttu. Tulen kyllä jatkossakin ostaan, vaikka saattaahan tuo olla jonku mielestä hintava, n. 4€ 300g purkki.
Mut joo, nyt vähän meinaa väsyttää ja pitäis viel pari kertaa käyttää koira pikku lenkillä, mut tylsä pakkanen, jotain -18 astetta. Pakastunut kauppa käynnin aikana.
Nyt on minttukaakao ostettu, mutta ei vielä maistettu. Tosiaan melko arvokas tuote, toivottavasti myös hyvä.
Heräteostoksena mukaan tarttui myös teetä, vaikka minulla on avaamattomiakin pusseja kaappi täynnä. 🙈
Selkä taas valvotti viime yönä.
Selkä on valvottanut edelleenkin. En tiedä olenko vain väsynyt, mutta minulla on ollut vähän alakuloinen ja ärtyisä mieliala parin viime päivän ajan. 😟
Minttukaakao oli ihan hyvää, mutta kaipaisin enemmän suklaata makuun. Kokeilin sitten sekoittaa minttukaakaota taivalliseen kaakaohon ja maku parani, mutta jonkinlainen täyteläisyys siitä vielä puuttuu. Ehkä sitten kun saan niiden mittasuhteet kohdalleen löytyy juuri se maku.
Minulla on kummallisen kaksijakoinen olo. Oli niin hieno sää, että kävelin töiden jälkeen päämäärättömästi ympäri keskustaa. Tuntui melkein kuin olisin ollut turisti, joka ihastelee kaupungin kauneutta - miten sitä joskus käykin niin, että ikään kuin näkee tutunkin paikan ihan uudessa valossa - ja katselin ystävänpäivää kahvikupin tai pizzan äärellä viettäviä pariskuntia tai ystäviä. Iloitsin heidän ilostaan.
Samaan aikaan tunsin itseni ulkopuoliseksi. Tulenko minä aina olemaan se, joka katsoo muiden onnea? Kumpa olisi joku, jonka kanssa voisi fiilistellä helmikuista iltaa kaupungilla, käydä näyteikkunaostoksilla ja nauttia sitten kotona iso kuppi lämmintä kaakaota, ystävänpäivän kunniaksi kermavaahdolla ja suklaahipuilla. Sen sijaan kävelin yksin, tulin takaisin tyhjään kotiin ja nyt jumitan koneella puuduttamassa mieltäni jonninjoutavuuksilla.
Tiedän tunteen, siinä määrin kuin kukaan sitä voi toiselle aidosti sanoa. Sen mitä sinua tekstiesi perusteella tunnen, uskon että sinulla voisi olla paljon annettavaa ihmisille jotka päätyvät lähellesi - ja jaettavaa heidän kanssaan, kun vain oikea ihminen osuisi kohdalle. Toivon toivon toivon että niin käy!
Moi. Tunnen myös itseni ulkopuoliseksi. Olen usein myös vain haahuillut kaupungilla. Salaa toivonut että löytäisi jonkun. Olen jo kyllä kuitenkin aika tottunut olemaan yksin. Luen hirveitä määriä kirjoja. Tavallaan suurin osa mun elämästä on vain lukemista.
En viitsi ottaa kontaktia tuntemattomaan. Olen jotenkin kovettunut maailman menolle. En välitä hirveästi uutisista. Koronaviruksesta tai muista. Näen elämän välillä jotenkin niin toivottomana. Tai en muuten, mutta sen takia että ihmisiä kuolee. Joku väitti että kuolema tekee elämästä arvokkaan, mutta minua niin karmii sellainen ajatus. Voihan se tehdäkin, mutta se jättää niin kylmäksi, että joskus itsekin kuolen. En pysty käsittämään sitä. Että ensin elämä on yksinäistä ja sitten kuoleman jälkeen ei ole enää missään.
Sori nyt, mutta minua vaivaa tuo kuoleman ajatus aivan liikaa...:(
Sellaista elämäni on tällä hetkellä...
Kiitos, soroppi. 🌺
Viikonloppu meni katkeruudessa, suoranaisessa vihassa sekä itsesäälissä kieriessä. Nyt on jo hieman tasoittunut mieliala, mutta on jälleen sellainen tunne, että pitäisi paeta jonnekin korpeen viettämään retriittiä. Kaipaan jotain rauhoittavaa ja seesteyttävää.
Jotta edellisen viikonlopun tuskaisuus ei palaisi, niin olen suunnitellut itselleni tekemistä ensi viikonlopuksi geokätköilyn muodossa. Ainut vain, että tällä hetkellä lauantaiksi ennustetaan jopa 11 m/s -tuulia ja sadetta.
Nótt kirjoitti:
Minttukaakao oli ihan hyvää, mutta kaipaisin enemmän suklaata makuun. Kokeilin sitten sekoittaa minttukaakaota taivalliseen kaakaohon ja maku parani, mutta jonkinlainen täyteläisyys siitä vielä puuttuu. Ehkä sitten kun saan niiden mittasuhteet kohdalleen löytyy juuri se maku.
Freudilainen lipsaus? 🤔😂
minäitse89 kirjoitti:
Moi. Tunnen myös itseni ulkopuoliseksi. Olen usein myös vain haahuillut kaupungilla. Salaa toivonut että löytäisi jonkun. Olen jo kyllä kuitenkin aika tottunut olemaan yksin. Luen hirveitä määriä kirjoja. Tavallaan suurin osa mun elämästä on vain lukemista.En viitsi ottaa kontaktia tuntemattomaan. Olen jotenkin kovettunut maailman menolle. En välitä hirveästi uutisista. Koronaviruksesta tai muista. Näen elämän välillä jotenkin niin toivottomana. Tai en muuten, mutta sen takia että ihmisiä kuolee. Joku väitti että kuolema tekee elämästä arvokkaan, mutta minua niin karmii sellainen ajatus. Voihan se tehdäkin, mutta se jättää niin kylmäksi, että joskus itsekin kuolen. En pysty käsittämään sitä. Että ensin elämä on yksinäistä ja sitten kuoleman jälkeen ei ole enää missään.
Sori nyt, mutta minua vaivaa tuo kuoleman ajatus aivan liikaa...:(
Sellaista elämäni on tällä hetkellä...
Moi!
Joo, kuulostaa varsin tutulta kokemukselta tuo ulkopuolisuuden kuvauksesi. Minä vain olen laiska lukemaan, mikä harmittaa itseänikin, joten minä roikun netissä.
Uutisten suhteen itselläni on auttanut kun ymmärsin, että uutisten luonteeseen kuuluu tietyn asteinen negatiivisuus. Tai siis että ikävät asiat tuppaavat korostumaan. Olen opetellut kiinnittämään huomiota niihin positiivisiin uutisiin, tosin joskus vieläkin ahdistaa kaikki uutisista tulviva eriarvoisuus, viha, itsekkyys jne. Olen myös huomannut, että molempien iltapäivälehtien sisältö perustuu pitkälti lietsomiseen ja klikkauksien hamuamiseen, joten niitä kannattaa välttää.
Oletko puhunut jonkun kanssa tuosta kuoleman mielessä pyörimisestä?
Minttukaakao oli ihan hyvää, mutta kaipaisin enemmän suklaata makuun. Kokeilin sitten sekoittaa minttukaakaota taivalliseen kaakaohon ja maku parani, mutta jonkinlainen täyteläisyys siitä vielä puuttuu. Ehkä sitten kun saan niiden mittasuhteet kohdalleen löytyy juuri se maku.
Freudilainen lipsaus? 🤔😂
Runollisen kuuloinen. 😄
Onko sopivaa mittasuhdetta löytynyt? Maistuiko siinä minttu tarpeeks?
minäitse89 kirjoitti:
Moi. Tunnen myös itseni ulkopuoliseksi. Olen usein myös vain haahuillut kaupungilla. Salaa toivonut että löytäisi jonkun. Olen jo kyllä kuitenkin aika tottunut olemaan yksin. Luen hirveitä määriä kirjoja. Tavallaan suurin osa mun elämästä on vain lukemista.En viitsi ottaa kontaktia tuntemattomaan. Olen jotenkin kovettunut maailman menolle. En välitä hirveästi uutisista. Koronaviruksesta tai muista. Näen elämän välillä jotenkin niin toivottomana. Tai en muuten, mutta sen takia että ihmisiä kuolee. Joku väitti että kuolema tekee elämästä arvokkaan, mutta minua niin karmii sellainen ajatus. Voihan se tehdäkin, mutta se jättää niin kylmäksi, että joskus itsekin kuolen. En pysty käsittämään sitä. Että ensin elämä on yksinäistä ja sitten kuoleman jälkeen ei ole enää missään.
Sori nyt, mutta minua vaivaa tuo kuoleman ajatus aivan liikaa...:(
Sellaista elämäni on tällä hetkellä...
Moi!
Joo, kuulostaa varsin tutulta kokemukselta tuo ulkopuolisuuden kuvauksesi. Minä vain olen laiska lukemaan, mikä harmittaa itseänikin, joten minä roikun netissä.
Uutisten suhteen itselläni on auttanut kun ymmärsin, että uutisten luonteeseen kuuluu tietyn asteinen negatiivisuus. Tai siis että ikävät asiat tuppaavat korostumaan. Olen opetellut kiinnittämään huomiota niihin positiivisiin uutisiin, tosin joskus vieläkin ahdistaa kaikki uutisista tulviva eriarvoisuus, viha, itsekkyys jne. Olen myös huomannut, että molempien iltapäivälehtien sisältö perustuu pitkälti lietsomiseen ja klikkauksien hamuamiseen, joten niitä kannattaa välttää.
Oletko puhunut jonkun kanssa tuosta kuoleman mielessä pyörimisestä?
Olen puhunut. Välillä ne myös unohtuu, kun lukee tai tekee jotain esim. kavereiden kanssa.
Luonteeni on sisältä käsin aika pessimistinen tai ns. synkkä. Tämä voi olla tietenkin aika paradoksaalista, mutta välillä saan voimaa elämän synkkyyden pohdinnoista. Tai sanoisiko sen sillä tavalla että elämän realiteettejen pohdinnasta. Toki haluan kaiken olevan hyvää ja positiivista, mutta kun elämä ei aina mene ihan niinkään. Kai sitten geenitkin ovat osa syy.
Uutisia olen viime päivinä lukenut vähän. Kai se sitten kun ikää nyt tulee koko ajan lisää, niin elämä yksinkertaistuu. Ei tarvitse olla enää ylisuuria toiveita, kunhan nyt jonkinlaisia. Tavallaan puskee realiteetit esiin. Ei tarvitse minunkaan olla mitenkään yli-ihminen vaikka sitä voi tavoitella. Kunhan nyt saa ajan kulumaan. Jotenkin tällaiseen olen päätynyt...
Pitkästä aikaa sain viime yönä nukuttua. Liekö siitä johtuen on parempi olo. Viime päivät olivatkin olleet itsesäälin, katkeruuden ja kiukun, jopa suoranaisen raivon täytteisiä. Onneksi oli töitä, niin oli jotain johon keskittyä.
Joie, omaan makuuni mintun maku on vahva. 🙂 Tällä hetkellä käytän sekoitussuhdetta 3-3,5 osaa minttukaakaota ja 1,5-2 osaa tavallista kaakaota.
minäitse89, luulen, että me kaikki enemmän tai vähemmän saamme voimaa synkkyydessä möyrimisestä. Synkät aiheethan ovat fiktion peruskauraa.
Hei kaikille tätä ketjua lukeville! 🌺
Laitan tännekin muistutuksen Tukinetin sivustoa koskevasta palautekyselystä. Ehkä olette jo vastanneetkin, mutta jos ette ole, niin toivottavasti voitte käydä vastaamassa. Kiitos jo etukäteen! 🌷
Tukinetissä toteutettiin keväällä 2019 sivustouudistus ja nyt selvitämme kyselyn avulla Tukinetin käyttäjien mielipiteitä uudesta sivustosta. Kyselyllä selvitämme lähinnä sivuston käytettävyyteen liittyviä asioita.
Kyselyyn vastataan nimettömästi ja vastaukset käsitellään luottamuksellisesti. Vastaaminen kestää muutaman minuutin. Vastauksesi ovat meille erittäin tärkeitä ja niiden avulla pyrimme kehittämään sivustoa paremmaksi.
Kysely toteutetaan osana Satakunnan ammattikorkeakoulun opinnäytetyötä.
Lisätietoja kysestä täältä.
Suoraan kyselyyn pääset tästä.
Taas on huonon nukkumisen kausi menossa. 😔 Yksi yö näin painajaisia ja parina muuna yönä olen nukkunut muuten vain levottomasti. Nyt sitten on hömelö olo. En jaksaisi tehdä mitään.
Olen niin väsynyt tähän työttömyyden ja työn välillä sompailuun. Työkin taas turhauttaa. Tekisi mieli lakata yrittämästä ja vain jäädä kotiin.
Sivutus toimii, kiitos siitä! 👍
Sivutus toimii vihdoin ja viimein. Kauan sitä piti odottaa...
Niin sinulla on kuitenkin työtä, et ole täysin työtön. Jää enemmän nyt aikaa omille kiinnostuksen kohteille ja eikö se ole hyvä asia. Monet työelämän oravanpyörässä väsyvät totaalisesti. Ei jaksa työputken jälkeen edes harrastaa. Kaikkea ei saa koskaan, niin se vain on.