Tunne siitä, että voimat loppuvat
Olen joitakin vuosia kärsinyt on-off-ahdistuksesta, masennuksesta tai uupumuksesta, miksi sitä nyt kutsuisikin, jossa välillä on ollut parempia, jopa oireettomia jaksoja, välillä sitten taas on vaikeampaa. On levoton olo, vatsassa tuntuu olevan jättimäinen kivi, sydän tykyttää tuhatta ja sataa.
Olin pitkään työtön, mutta sitten sain puolen vuoden osa-aikatyön, jonka jälkeen pääsin keikkaluontoiseen nollasopimustyöhön. Kaiken järjen mukaan töiden puolesta olen parhaassa jamassa aikoihin, mutta silti vain tuntuu, että olen jaksamiseni äärirajoilla.
Pidän kyllä työstäni ja olen iloinen, etten ole täysin työtön, mutta silti tuntuu, että työ uuvuttaa epäsäännöllisyytensä vuoksi. Tuntuu, ettei minulla ole kontrollia omaan elämääni. On mahdoton suunnitella mitään, koska joudun alati olemaan stand by -tilassa työkeikkoja toivoen. Samanaikaisesti stressaan koko ajan työn menettämisestä, vaikka mitään sellaisia merkkejä ei ole ilmassa. Olen myös alkanut jännittää tuttujakin työtilanteita, uusista puhumattakaan, ja pelkään sen heijastuvan työhönkin.
Tunnen olevani umpikujassa. En saa lisätöitä tai ennustettavimpia töitä, vaikka kuinka haen. Uuden ammatin opiskelu ei ihan noin vain onnistu, kun on terveydellisiä rajoitteita (jotka rajoittavat myös työmahdollisuuksia) ja toisaalta ilman säästöjä koulun penkille siirtyminen ei tunnu mahdolliselta. Samaan aikaan TE-toimisto hengittää niskaan. Tilanteessa, jossa haen kyllä töitä ja muita ratkaisuja tilanteeseeni niissä kuitenkin onnistumatta, tuntuvat hallituksen ajamat uudistukset työttömyyden hoitoon silkalta ajojahdilta, nurkkaan ajamiselta, jopa rangaistukselta. Pelkään, että jossain vaiheessa minut määrätään johonkin kurssille tai työharjoitteluun, jolloin keikkatöiden vastaanottaminen vaikeutuu, jopa estyy. Minulla ei ole mitään luottamusta hallitusta tai viranomaisia kohtaan, että tällaisia järjettömyyksiä ei annettaisi tapahtua.
Ahdistuksen ollessa pahimmillaan olen toivonut sairastuvani tai joutuvani onnettomuuteen, ihan vain saadakseni edes hetken aikaa vain olla, keskittyä vain juuri käsillä olevaan hetkeen, olla murehtimatta. En edes muista, että milloin viimeksi olisin ollut huoleton.
Ehkä kaikkein pahinta on haaveiden pois hiipuminen ja tunne elämättömyydestä. Tätäkö tämä elämä nyt sitten on? Ankeaa harmautta päivästä toiseen ilman valopilkkuja, elämän valuessa hiljalleen ohi. Olisi kiva mennä jollekin kurssille, mutta ei ole rahaa (ja mitähän työkkärikin siitä sanoisi?). En nähtävästi koskaan tule omistamaan asuntoa saati omakotitaloa, josta olen (olin?) haaveillut koko ikäni, tai autoa, pientä mielenkiintoisten kirjojen kotikirjastoa, kivoja astioita… Pois on myös jäänyt entinen intohimoni matkailu. Minulla oli keväällä voimakas halu lähteä yksin mökille, jonnekin luonnon keskelle nauttimaan hiljaisuudesta ja jalosta joutilaisuudesta; kuunnella tuulen huminaa lehdettömissä puissa ja katsella tulen tanssia takassa. Vaan mihinkäs töiden toivossa elävä nollasopparilainen pääsisi?
En tiedä mitä tekisin.
Olipas hyvä, kun tuli puheeksi! Minulle taas tuo itäinen Suomi on aika vierasta. Viime keväänä kävin Savonlinnassa yhdessä tapahtumassa. Viimeks varmaan lapsena oon käyny siellä ja Kuopiossa. Siellä oli ihanaa! Haaveilin, että kesällä pääsisin Saimaan rannoille, ehkä jopa jollekin risteilylle. Mutta majoituspaikkojen hinnat Suomessa! Ja junalippujen hinnat ja matka-aika niin kauas! Niinpä matkat suuntautui sittenkin Puolaan ja Ruotsiin... mutta Saimaasta haaveilen yhä. 🙂
Kerro, mihin kannattaa mennä Itä-Suomessa? Oon yhden ulkomaan reissun buukannut jo kesälle, mutta kotimaan matkaa vielä mahtuisi, jos vaan lompakko siihen venyy. 😀 Mä puolestani oon ennemmin suosinut lyhyempiä reissuja ja usein. Oon huomannut, että semmoinen kahden-viiden yön matkakin kummasti piristää, kun pääsee vähän muihin maisemiin.
Oletkos Venäjällä käynyt? Huomasin junassa mainoksen tarjouslipuista Allegro-juniin. Mä en kyllä uskaltais yksin lähteä Pietariin. Venäjää en osaa yhtään sanaa. Vaikka en nyt tiedä, olisko se sitten sen kummempaa ku Puolassakaan. Onks se vaan asennekysymys? Siinä kyllä joutuis varmaan satasen pulittamaan viisumista.
Kyl Turkuun kannattaa tulla. 🙂 Tällä hetkellä tosin ei oo kovin kivan näköistä, kun parkkiluolan rakentamisen tähden on koko tori kaivettu auki. 😟 Jos pyöräily kiinnostaa, niin saariston rengastiellä on oikein kauniita maisemia. Silloin kyllä kannattaa mennä eka bussilla joko Nauvoon, Kustaviin tai Rymättylään ja jatkaa siitä sitten pyörällä. Noi pyörämatkat Turusta Nauvon lautalle, tai Turusta Kustaviin / Rymättylään ei oo kauhean kivoja, ja kuitenkin se varsinainen saaristo alkaa vasta edempää. Kesäaikana lautoilla pääsee aina Ahvenanmaalle asti. Risteilylaivalla Turusta Maarianhaminaan menee viitisen tuntia. Se matka ei kovin paljoa maksa, jos jättää buffet-pöydän väliin (mutta sitä ei kyllä kannata jättää väliin 😋) . Pyörän saa autokannelle, maksaa jotain 5-8e lisää muistaakseni.
Naantali on myös ihana paikka kesällä. Turusta menee paikallisbussilla n. 30 minuuttia. Sama lippu käy kuin Turun sisäisessä liikenteessä. Sinne onkin parempi mennä julkisilla, koska siellä on kesäaikaan parkkipaikat vähissä ja sakot tulee taatusti jos laittaa ei-lailliselle paikalle auton. Osa Kailon saaresta on virkistyskäytössä ja kaikille avoin silloinkin, kun Muumimaailma on auki. Siihen aikaan vuodesta kun Muumimaailma ei oo auki, siellä alueella saa vapaasti käyskennellä... jos haluaa vaan nähdä Muumitalon ilman, että tarvii pulittaa sisäänpääsymaksu.
Nauvoon menee Turusta bussilla muistaakseni vajaa 1,5h. Kesäisin pääsee myös laivalla Aurajoesta. Sama paatti vie Seilin saareen, jolla on vähän karmaiseva menneisyys.
En oo koskaan koittanu Air BNB:tä! Kyllä se mielessä on käynyt. Voisikohan sellaisen asunnon saada halvemmalla kuin halvan hotellihuoneen yhdelle? Sillai olis kauhean kiva, että olis oikea keittiö ja vois tehdä itse ruokaa. 🙂
Sieltä teiltäpäinhän lennetään vaikka mihin! Kyl se aina kivempi on, jos voi lentää lähikentältä sen sijaan, että pitäis ensin hommata itsensä Helsinkiin.
Tuo on hyvä neuvo, että ottais mahdollisimman paljon asioista selvää etukäteen. En vaan useinkaan tahdo millään viittiä. 😟 Sitten tulee ikäviä yllätyksiä. Viime reissulla kävin mm. Kööpenhaminassa ja ajattelin, että onpas täällä halpaa. Oletin, että Tanskan kruunun kurssi oli jotain samaa luokkaa kuin Ruotsin kruunun. Eikö mitä! Se oli selvästi vahvempi valuutta ja illalla kun rupesin kuiteista laskemaan niin kauhistuin, että ihan hirveän kallista!! Onneks en suuria ostoksia ehtiny tehdä. Mutta kävin kahvilassa kahvilla ja voileivällä ja maksoin 17e!
Täytyy laittaa tuo lentodiilit.fi muistiin! Ooksä yksin matkustanut tuolla Italiassa ja mihin vuodenaikaan?
Itä-Suomi on aika laaja käsite, mutta oletan, että tarkoitat Saimaan seutua.
Savonlinna todella kaunis kesäkaupunki. Tosin käyhän siellä nyt vuodenvaihteenkin tienoilla matkailijoita, vissiin enimmäkseen venäläisiä. Jos kaipaat ihmisvilinää, niin mene oopperoiden aikaan heinäkuussa, jos kaipaat pikkukaupungin uneliaisuutta, niin ennen tai jälkeen oopperafestivaalien. 29.7. Pyhän Olavin päivä, eli kaupungin synttärit, tapahtumia aamusta aina puoleenyöhön saakka. Ykköskohde on itseoikeutetusti Olavinlinna. Kannattaa myös käydä maisemaristeilyllä. Suosittelen myös herkuttelemaan aivan ihanassa Lettukahvila Kalliolinnassa. Noin 30 km keskustasta Kerimäellä maailmaan suurin puukirkko, n. 35 km keskustasta metsämuseo Lusto. Jos luontokohteet kiinnostavat, niin kannattaa tutustua ainakin Linnansaaren ja Koloveden kansallispuistoihin.
Lappeenrannan linnoitus vanhoine taloineen on todella viihtyisä. Kaupungin syntymäpäiväviikkoa juhlitaan Linnoituksen Vanhankaupungin päivillä, tänä vuonna 9.-11.8.
Mikkeli oli talvi- ja jatkosodassa päämajakaupunki, mikä näkyy museotarjonnassa: on päämajamuseota, jalkaväkimuseo ja viestikeskus Lokki. Keskiaikainen kivisakasti on ollut must see -listallani pitkään, mutten vain ole saanut aikaan käydä siellä. Kenkäveron miljöö hakee vertaistaan. Naisvuoren näköalatornissa olen käynyt viimeksi joskus pikkulikkana, en muista millainen se on. Kaupungin ulkopuolisista retkeilykohteista iso suositus Repoveden kansallispuistolle ja Neitvuoren retkeilyreitille. Juvalla, joitakin kymmeniä kilometrejä Mikkelistä on ainutlaatuinen TeaHouse of Wehmais, "Suomen ainoa englantilainen teehuone".
Joensuuta tunnen aika huonosti. Jostain syystä on tullut käytyä vain harvakseltaan. Museoihmisenä Pohjois-Karjalan museo Hilma kiinnostaisi. Niin ja taidemuseo. Kasvitieteellinen puutarha ja trooppinen perhospuutarha kuulostavat myös tutustumisen arvoisilta. Jos Koli ei ole liian kaukana, niin siellä kannattaa aivan ehdottomasti käydä.
Kuopiossa on aivan mahtava kauppahalli, joka on aina näyttänyt minun silmiini jättimäiseltä pomppulinnalta. Vanhojen rakennusten ystävänä rakastan Korttelimuseota. Puijon tornista on upeat näkymät.
Kaupunkien lisäksi kyläkohteita on vaikka kuinka! Sulkavan linnavuori on hieno maisemakohde. Sulkavalla on myös kiva luontopolku Vilkaharjulla. Heinävedellä on kaksi luostaria ja useampikin kanava. Ristiinassa Astuvansalmen kalliomaalaukset. Imatrankoski ja ihanan satulinnamainen Imatran valtionhotelli. Taidekeskus Salmela Mäntyharjulla. Juankoskella Lepikon torppa ja Pisan luonnonsuojelualue.
Pohjois-Karjalan seutu Kuopion ja Joensuun yläpuolelta sekä Kainuu ovat minulle vielä melko tutkimattomia kohteita. Vähän minuakin harmittaa, että kotimaassa matkustaminen on niin kallista. Mikähän vuosi se oli, kun Saariselälle ajaessa valittiin reitiksi ihan tarkoituksella hiljaisia pikkutietä Kainuusta. Kylläpä löytyi mahtavia vaaramaisemia ja kuiva kangasmetsiä, jotka oikein kutsuivat samoilemaan! Teki mieli kerran jos toisenkin pysähtyä ottamaan valokuvia tai muuten vain fiilistelemään.
Eikös se ole ihan tutkittukin, että minilomat ovat piristävämpiä kuin yksi pidempi loma? 🙂
Hitsit että olisi mahtavaa ajaa Turkuun Hämeen härkätietä pitkin! Ja pois vaikka sitten rannikkoa pitkin aina Kotkaan saakka, siitä sitten ylöspäin kotia kohti. Tai jos joskus voisi vetää ihan kunnon road tripin ja suuntaisikin Turusta ylöspäin, kun en ole Pohjanmaallakaan koskaan käynyt. Kävisin vaikka ihan Oulussa saakka. Siis jos vaikka saisi porukoilta auton lainaan...
Olen pitkään haaveillut siitä, että ajaisin ylös pohjoiseen, vaikka aivan Jäämerelle saakka, ja lähtisin sieltä pikkuhiljaa ruskan tahtiin laskeutumaan alaspäin ihan Uudenmaan rannikolle, miksei vaikka Ahvenanmaalle saakka. Haaveita, haaveita...
Joo, olen käynyt Roomassa useammankin kerran ja aina yksin. Mitään ongelmia ei ole ollut, vaikka sainkin kuulla pelottelua mafiasta, taskuvarkaista ja huijauksista.
AirBnB:tä kehutaan edulliseksi, mutta ainakin Roomassa ne ovat olleet noin käyttämieni hotellien hintatasoa. Tilaahan en yksin matkustavana tarvitse, mutta juuri tuo ruuanlaittomahdollisuus on se joka kiinnostaa.
Kiitos, ihan huippuja vinkkejä! Onpas paljon kaikkea mielenkiintoista ja kaunista nähtävää. 🙂👍 Tsemppiä myös sun roadtrip-unelmiin oli ne sitten pohjoiseen tai etelään päin tai molempiin. 🙂
Kiitos star-crossed ja Joie kohdesuunnitelmien jakamisesta, niitä oli tosi kiva lukea!
Kiitos Joie ja soroppi! 🙂
Muutama kohdesuositus tuli vielä mieleen. Eivät ole Savossa, mutta siinä lähellä kuitenkin. Kouvolassa sijaitseva UNESCOn maailmanperintäluettelossa oleva Verlan tehdasalue on upea. Miettikää jos tehtaiden ylkonäköön kiinnitettäisiin edelleenkin samalla tavalla huomiota!
Hartolassa, "Suomen ainoassa kuningaskunnassa", on mielenkiintoinen Itä-Hämeen museo. Museo sijaitsee Koskipään kartanossa. Pihapiirissä on mm. 1600-luvulta peräisin oleva savupirtti.
Onko kukaan käynyt ihmettelemässä Pihlajaveden vanhan erämaakirkon kirkkokansan varjoja? ( https://yle.fi/aihe/artikkeli/2006/10/31/kirkkokansan-varjot ) Vaikuttaisi todella mielenkiintoiselta kohteelta. Jos joskus pyörisi Jyväskylän seuduilla, niin olisi hienoa päästä käymään. Taitaa olla vain kesäisin avoinna. Samalla reissulla voisi käydä Petäjäveden kirkossa uudemman kerran.
Ahdistaa. 😞
Pitäisi hakea viime kuun palkkalaskelma verkkopankista, että voin hakea työttömyyskorvausta. Nyt nämäkin toimenpiteet tuntuvat tosi vaikeilta, etenkin Kelan kanssa asiointi, vaikka saman ruljanssin olen tehnyt monia kertoja ennenkin.
Yksinäisyyskin on palannut jäytämään. Välillä olin turtunut siihen, hetkittäin se tuntui jopa vapaudelta. Nyt kaipaan erityisesti kumppania, arjen ja elämän jakajaa, kanssakulkijaa iloihin ja suruihin. Kädestä pitäjää ja kädestä pidettävää. Ihmistä, jonka kanssa voi puhua niin kauppalistasta kuin salaisimmista haaveistaan.
star-crossed kirjoitti 12.1.2019 16:46
Kiitos Joie ja soroppi! 🙂
Muutama kohdesuositus tuli vielä mieleen. Eivät ole Savossa, mutta siinä lähellä kuitenkin. Kouvolassa sijaitseva UNESCOn maailmanperintäluettelossa oleva Verlan tehdasalue on upea. Miettikää jos tehtaiden ylkonäköön kiinnitettäisiin edelleenkin samalla tavalla huomiota!
Hartolassa, "Suomen ainoassa kuningaskunnassa", on mielenkiintoinen Itä-Hämeen museo. Museo sijaitsee Koskipään kartanossa. Pihapiirissä on mm. 1600-luvulta peräisin oleva savupirtti.
Onko kukaan käynyt ihmettelemässä Pihlajaveden vanhan erämaakirkon kirkkokansan varjoja? ( https://yle.fi/aihe/artikkeli/2006/10/31/kirkkokansan-varjot ) Vaikuttaisi todella mielenkiintoiselta kohteelta. Jos joskus pyörisi Jyväskylän seuduilla, niin olisi hienoa päästä käymään. Taitaa olla vain kesäisin avoinna. Samalla reissulla voisi käydä Petäjäveden kirkossa uudemman kerran.
Ei oo tuttuja mulle mikään näistä kohteista! Täytyy ihan tallentaa nämä vinkit, että muistan sitten, kun aika on. 🙂 Edes Kolilla en oo ikinä käynyt, jollen sitten lapsena, mutta sitä en enää muista. Toki sinne nyt ainakin kansallisromanttinen mieli halajaa, samoin kuin Vuokselle ja Imatrankoskelle.
Joie kirjoitti 8.1.2019 14:23
Oletkos Venäjällä käynyt? Huomasin junassa mainoksen tarjouslipuista Allegro-juniin. Mä en kyllä uskaltais yksin lähteä Pietariin. Venäjää en osaa yhtään sanaa. Vaikka en nyt tiedä, olisko se sitten sen kummempaa ku Puolassakaan. Onks se vaan asennekysymys? Siinä kyllä joutuis varmaan satasen pulittamaan viisumista.
Oletko miettinyt Viipuria matkakohteena? Ajatus melkein suomalaisesta kaupungista kiehtoo itseäni, ja Viipuri olisi vielä Pietaria lähempänäkin.
star-crossed kirjoitti 16.1.2019 19:4
Ahdistaa. 😞
Pitäisi hakea viime kuun palkkalaskelma verkkopankista, että voin hakea työttömyyskorvausta. Nyt nämäkin toimenpiteet tuntuvat tosi vaikeilta, etenkin Kelan kanssa asiointi, vaikka saman ruljanssin olen tehnyt monia kertoja ennenkin.
Yksinäisyyskin on palannut jäytämään. Välillä olin turtunut siihen, hetkittäin se tuntui jopa vapaudelta. Nyt kaipaan erityisesti kumppania, arjen ja elämän jakajaa, kanssakulkijaa iloihin ja suruihin. Kädestä pitäjää ja kädestä pidettävää. Ihmistä, jonka kanssa voi puhua niin kauppalistasta kuin salaisimmista haaveistaan.
Luin tän foorumin vuoden takaisia juttuja ja ihmettelin miten täälläkin tuntemattomien ihmisten jutut kuulostaa ihan mun omilta. Olin puolen vuoden määräaikaistyössä johon pistin kaiken peliin ja kuinka ollakaan kävi niin että sain vakituispaikan... Todella hieno juttu jos nyt vaan pystyisi pitämään siitä kiinni koska vapaa aika on suht olematonta niin akkujen lataus ei onnistu ja olen viikot töissä tyhjäkäynnillä ja mieli sotii kropan tekemisiä vastaan. Olen ennenkin luovuttanut kun mieli saa yliotteen ja "järkeilee" minut luovuttamaan kulloisenkin asian, vaan jotenkin koen tällä hetkellä karaistuneeni ja tiedostavani että mieleni on heikko ja se vaatii jatkuvaa harhauttamista ettei tulisi taas negatiivisten ajatusten kierrettä. Jos luovuttaisin työt niin kaivaisin vaan napaa sohvalla 24/7 🙂 en näe siinäkään tulevaisuutta
DoubleVision kirjoitti 21.1.2019 7:14
Luin tän foorumin vuoden takaisia juttuja ja ihmettelin miten täälläkin tuntemattomien ihmisten jutut kuulostaa ihan mun omilta. Olin puolen vuoden määräaikaistyössä johon pistin kaiken peliin ja kuinka ollakaan kävi niin että sain vakituispaikan... Todella hieno juttu jos nyt vaan pystyisi pitämään siitä kiinni koska vapaa aika on suht olematonta niin akkujen lataus ei onnistu ja olen viikot töissä tyhjäkäynnillä ja mieli sotii kropan tekemisiä vastaan. Olen ennenkin luovuttanut kun mieli saa yliotteen ja "järkeilee" minut luovuttamaan kulloisenkin asian, vaan jotenkin koen tällä hetkellä karaistuneeni ja tiedostavani että mieleni on heikko ja se vaatii jatkuvaa harhauttamista ettei tulisi taas negatiivisten ajatusten kierrettä. Jos luovuttaisin työt niin kaivaisin vaan napaa sohvalla 24/7 🙂 en näe siinäkään tulevaisuutta
Onnittelut työpaikasta! 🙂🌻
Kaverini sai vakkarityön alkusyksystä. Pari viikkoa hän oli todella väsynyt töiden jälkeen, mutta sitten työrytmiin tottui ja kaveri on itse asiassa entistä pirteämpi ja toimeliaampi. Hän aloitti uuden harrastuksen, meni kansalaisopiston kurssille ja onnistui myös painonpudotuksessa monen vuoden yrittämisen jälkeen.
Luotetaan siihen, että totuttelun jälkeen sinäkin löydät balanssin työn ja rentouttavan vapaa-ajan välille. 🙂👍
star-crossed kirjoitti 20.1.2019 19:27
Oletko miettinyt Viipuria matkakohteena? Ajatus melkein suomalaisesta kaupungista kiehtoo itseäni, ja Viipuri olisi vielä Pietaria lähempänäkin.
Olen. Ilman muuta se olis hyvin mielenkiintoinen paikka käydä. Toisaalta se on myös vähän sellainen surullinen juttu. Olen miettinyt monesti, millaistakohan olisi, jos Viipuri ja Laatokan Karjala kuuluis vielä Suomeen. Olisko Viipuri suurempi vai pienempi kaupunki ku Turku? Kauan kestäis Onnibus-matka Helsingistä Viipuriin? Millasia lomakohteita Laatokan rannoilla olisi? 😋
No, kaikkia tämmösiä aina funtsin. Puolassa mietin, miksi Saksa on manner-Euroopan johtava maa, miksei väkirikas Puola? Sekin on kerran ollut mahtava valta, ja sittemmin moneen kertaan revitty ja miehitetty. Gdanskissa pohdin, millaiselta tämä kaupunki näyttäisi, jos se olisi yhä Danzig ja kuuluisi Saksaan. Riikaan mennessä luin matkaoppaasta, että Riikan elintaso oli 1930-luvulla Euroopan korkeimpia. Entä, jos ei olis ollutkaan neuvostoaikaa, millaista siellä silloin olisi nyt?
Tukholmassa ja Uppsalassa katselin kauniita rakennuksia ajattelin, että Ruotsissa ei oo koskaan ollut ilmapommituksia. Pohjois-Saksan ja Puolan kaupungit pommitettiin järjestäen ihan romuksi maailmansodassa... Ruotsissa on saanu vanhat rakennukset seistä rauhassa, eikä siellä kaatunut, vammautunut ja traumatisoitunut suurta määrää miehiä.
Joskus tuntuu, että kansakuntien kohtalot on niin pienestä kiinni. 😐 Ja sitten aina mietin, kuinka maan historia vaikuttaa siellä eläviin ihmisiin ja kulttuuriin. Suomea ei miehitetty sodassa. Entä ne maat, jotka miehitettiin ja alistettiin? Pakostihan sellainen vaikuttaa ihmisiin ja siihen, miten mieltää oman kansansa ja oman maansa.
Se kaikki on minusta tosi mielenkiintoista. 🙂
Ärsyttää. Olisi hirveästi rahanmenoa. Asioita, joiden ostamista tai hoitamista olen lykännyt jo ihan liian pitkään: aivan lättänäksi menneet tyynyt pitäisi uusia, ostaa uudet lenkkarit, silmälasit alkavat tulla tiensä päähän, pitäisi käydä hammaslääkärissä näyttämässä paljastunutta viisauden hammasta, kuulokkeet osoittavat hajoamisen merkkejä, vähän pelottavasti astmamaisia piirteitä saanut flunssan jälkitauti olisi jo syy käydä lääkärissä...
Joie kirjoitti 21.1.2019 20:2
Olen. Ilman muuta se olis hyvin mielenkiintoinen paikka käydä. Toisaalta se on myös vähän sellainen surullinen juttu. Olen miettinyt monesti, millaistakohan olisi, jos Viipuri ja Laatokan Karjala kuuluis vielä Suomeen. Olisko Viipuri suurempi vai pienempi kaupunki ku Turku? Kauan kestäis Onnibus-matka Helsingistä Viipuriin? Millasia lomakohteita Laatokan rannoilla olisi? 😋
No, kaikkia tämmösiä aina funtsin. Puolassa mietin, miksi Saksa on manner-Euroopan johtava maa, miksei väkirikas Puola? Sekin on kerran ollut mahtava valta, ja sittemmin moneen kertaan revitty ja miehitetty. Gdanskissa pohdin, millaiselta tämä kaupunki näyttäisi, jos se olisi yhä Danzig ja kuuluisi Saksaan. Riikaan mennessä luin matkaoppaasta, että Riikan elintaso oli 1930-luvulla Euroopan korkeimpia. Entä, jos ei olis ollutkaan neuvostoaikaa, millaista siellä silloin olisi nyt?
Tukholmassa ja Uppsalassa katselin kauniita rakennuksia ajattelin, että Ruotsissa ei oo koskaan ollut ilmapommituksia. Pohjois-Saksan ja Puolan kaupungit pommitettiin järjestäen ihan romuksi maailmansodassa... Ruotsissa on saanu vanhat rakennukset seistä rauhassa, eikä siellä kaatunut, vammautunut ja traumatisoitunut suurta määrää miehiä.
Joskus tuntuu, että kansakuntien kohtalot on niin pienestä kiinni. 😐 Ja sitten aina mietin, kuinka maan historia vaikuttaa siellä eläviin ihmisiin ja kulttuuriin. Suomea ei miehitetty sodassa. Entä ne maat, jotka miehitettiin ja alistettiin? Pakostihan sellainen vaikuttaa ihmisiin ja siihen, miten mieltää oman kansansa ja oman maansa.
Se kaikki on minusta tosi mielenkiintoista. 🙂
Olen pohtinut, että Viipuri olisi mitä todennäköisemmin yksi Suomen suurimpia kaupunkeja ja kenties myös savo-karjalaisen kulttuurin keskus, jonka vetovoiman ansiosta Itä-Suomella menisi nykyistä paremmin. Olisi paremmat liikenneyhteydet, enemmän työpaikkoja, ei ainakaan niin suuria ongelmia väestörakenteen muutoksen kanssa...
Tuosta ruotsalaisten traumatisoitumattomuudesta tuli mieleen Estonian uppoaminen. Silloinhan puhuttiin, että sodan kokeneet suomalaiset ja virolaiset osasivat käsitellä suruaan, mutta ruotsalaisille se oli paljon vaikeampaa.
Lapissa on muuten joitakin vanhoja kyliä, joita saksalaiset eivät polttaneet Lapin sodassa, esimerkiksi Suvanto. Kannattaa käydä katsomassa, jos siellä päin liikut.
Ja noista kansakuntien kohtaloista. Olen aika huolestuneena seurannut nykymaailman aivan hulluksi yltynyttä menoa. Tuntuu, että köyhyys, nälkä, osattomuus, epätoivo, epävarmuus, epäluottamus, pelko ja viha ovat taas hiipimässä ihmisten elämiin, mutta se osa väestöstä, jota nämä eivät kosketa joko ovat autuaan tietämättömiä toisten hädästä tai tietoisesti sulkevat silmänsä. Kuilu ihmisten välillä kasvaa, samalla kasvavat jännitteet eri ihmisryhmien välillä. Historia on kerta toisensa jälkeen osoittanut, että kun jännitteet ovat olemassa, niin kipinän ei tarvitse olla kummoinenkaan, että leimahtaa. Arabikevään kipinänä pidetään torikauppiaan protestia, 1. maailmansodan yksi kipinöistä oli murha, 13 vuotta kestäneen, mutta onneksi taisteluttoman sikasodan syynä oli naapurin pelolle eksynyt sika.
star-crossed kirjoitti 22.1.2019 17:35
Olen pohtinut, että Viipuri olisi mitä todennäköisemmin yksi Suomen suurimpia kaupunkeja ja kenties myös savo-karjalaisen kulttuurin keskus, jonka vetovoiman ansiosta Itä-Suomella menisi nykyistä paremmin. Olisi paremmat liikenneyhteydet, enemmän työpaikkoja, ei ainakaan niin suuria ongelmia väestörakenteen muutoksen kanssa...Tuosta ruotsalaisten traumatisoitumattomuudesta tuli mieleen Estonian uppoaminen. Silloinhan puhuttiin, että sodan kokeneet suomalaiset ja virolaiset osasivat käsitellä suruaan, mutta ruotsalaisille se oli paljon vaikeampaa.
Lapissa on muuten joitakin vanhoja kyliä, joita saksalaiset eivät polttaneet Lapin sodassa, esimerkiksi Suvanto. Kannattaa käydä katsomassa, jos siellä päin liikut.
Ja noista kansakuntien kohtaloista. Olen aika huolestuneena seurannut nykymaailman aivan hulluksi yltynyttä menoa. Tuntuu, että köyhyys, nälkä, osattomuus, epätoivo, epävarmuus, epäluottamus, pelko ja viha ovat taas hiipimässä ihmisten elämiin, mutta se osa väestöstä, jota nämä eivät kosketa joko ovat autuaan tietämättömiä toisten hädästä tai tietoisesti sulkevat silmänsä. Kuilu ihmisten välillä kasvaa, samalla kasvavat jännitteet eri ihmisryhmien välillä. Historia on kerta toisensa jälkeen osoittanut, että kun jännitteet ovat olemassa, niin kipinän ei tarvitse olla kummoinenkaan, että leimahtaa. Arabikevään kipinänä pidetään torikauppiaan protestia, 1. maailmansodan yksi kipinöistä oli murha, 13 vuotta kestäneen, mutta onneksi taisteluttoman sikasodan syynä oli naapurin pelolle eksynyt sika.
Mielenkiintoisia pohdintoja! Tuota Viipurin alueellista vaikutusta en ole tullut ajatelleeksikaan, mutta totta varmasti, tai todennäköistä, mitä kirjoitit!
Ja mä ajattelen myös niin, että mitä tahansa voi tapahtua. Ennen ensimmäistä maailmansotaa kukaan ei uskonut, että tulis sota, koska taloudellinen keskinäisriippuvuus oli niin suurta, että olisi järjetöntä valtioiden alkaa sotia keskenään. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen tuntui mahdottomalta, että vois tulla uusi sota. Ensimmäinen oli niin kauhea että tottahan siitä oli otettu opiksi. Samoin nyt tuntuu mahdottomalta ajatukselta, että esim. natsien hirmutöiden kaltaisia asioita vois ikinä enää tapahtua Euroopassa. Minusta ihan hyvin voi. Kun olosuhteet vaan osuu kohdalleen, ihmiset voi tehdä mitä kauheimpia asioita. En usko, että nykyajan suomalainen olis siinä suhteessä yhtään erilainen kuin 1940-luvun saksalainen.
Tuokin mitä Estoniasta kirjoitit oli kiinnostavaa ... en ole kuullut tuollaista. Olin vielä niin pieni, kun se upposi. Dokumentteja olen toki nähnyt aiheesta. Mua harmittaa, kun en osaa yhtään viroa. Haluaisin oppia ja sitten tutustua maahan. Mutta en kuitenkaan niin paljoa, että viitsisin satsata kielen opiskeluun kokonaisen illan per viikko. 😋
Viron ja Suomen tiet oli aika samankaltaiset itsenäisyyden parikymmentä ensimmäistä vuotta. Sitten Virolle kävi niinku kävi ja Suomelle toisin. Tämmöset kyllä mietityttää. 😐 Ja mitä Virosta seuraavien vuosikymmenten kuluessa tulee?
Pakkaset! 😠 Milloin nämä loppuvat? Kotonakin nyhvätessä tuntuu, että happi loppuu ja nenän limakalvot ovat ärtyneet.
Joie kirjoitti 23.1.2019 19:09
Mua harmittaa, kun en osaa yhtään viroa. Haluaisin oppia ja sitten tutustua maahan. Mutta en kuitenkaan niin paljoa, että viitsisin satsata kielen opiskeluun kokonaisen illan per viikko. 😋
Heh, sama juttu italian kanssa. Aina tulee ajateltua, että pitäisi mennä kurssille, mutta aina se vain on jäänyt. Latasin puhelimeen Duolingon, mutten ole saanut aikaan edes sitä kautta opeteltua kieltä. Rai Newsin verkkouutislähetystä olen aina silloin tällöin yrittänyt kuunnella ja seurailen säännöllisen epäsäännöllisesti silmäillä uutisotsikoita eri sivustoilta. Niin ja Isä Matteon tutkimuksia on ihana annos Italiaa myöhäisiltapäivän hömpän muodossa!
Löytyisiköhän internetin ihmemaasta viron opintoja ilmaisina verkkokursseina? Tai jos vaikka ostat tai lainaat kirjastosta vironkielen oppikirjan ja yrität itseksesi ja omaan tahtiin opetella?
Joie kirjoitti 23.1.2019 19:09
Samoin nyt tuntuu mahdottomalta ajatukselta, että esim. natsien hirmutöiden kaltaisia asioita vois ikinä enää tapahtua Euroopassa. Minusta ihan hyvin voi. Kun olosuhteet vaan osuu kohdalleen, ihmiset voi tehdä mitä kauheimpia asioita. En usko, että nykyajan suomalainen olis siinä suhteessä yhtään erilainen kuin 1940-luvun saksalainen.
Ihan samaa mieltä. Eipä olisi vielä tämän vuosikymmenen alussa uskonut, että mitä kaikkea sontaa saa netissä suoltaa ihan vapaasti esimerkiksi turvapaikanhakijoista. Ihan puhdasta vihaa ja julmuutta. Kun ajatukset ovat jo muuttuneet sanoiksi, niin ei ole kaukana, että sanat muuttuvat teoksi.
Viime aikoina minua on riivannut voimakas itsehyväksynnän puute. Ainahan minä pidän itseäni hyödyttömänä ja muutenkin paskana ihmisenä, mutta nyt tunne on jotenkin noussut iholle. Ei minulla ole mitään annettavaa kenellekään: sukulaisilleni, vähille kavereilleni, työpaikalleni, yhteiskunnalle... Hitto, kun ei jaksaisi edes itse itseään.
Lisäksi olen ollut omituisen tunteellinen. Naurattaa ja itkettää herkästi. Vaan kaiketi tämä on sen normaalin harmaan turtuneisuuden jälkeen hyvä asia, askel parempaan suuntaan.
Heh, näistä viikon valituksistani tulee mieleen The Fast Show'n Jesse: "This week, I 'ave been mostly..." 😀