Tunne, kun kukaan ei välitä

Tunne, kun kukaan ei välitä

Käyttäjä Tyttönen vaan aloittanut aikaan 16.04.2015 klo 19:18 kohteessa Aikuisen elämää
Käyttäjä Tyttönen vaan kirjoittanut 16.04.2015 klo 19:18

Musta tuntuu, et mun voinnista ei välitä enää kukaan.. tekis vaan mieli viilellä ja kuolla pois.. ☹️

Käyttäjä arka kirjoittanut 17.04.2015 klo 07:44

Hei tyttönen vaan!
Kirjoita lisää tänne, vastaan kyllä. Täällä tukinetissä on ihmisiä jotka välittää, itsekin olen saanut tukea täältä. Minulla on masennus, yleistynyt ahdistuneisuushäiriö ja pakko-oireinen häiriö. Perheeseeni kuuluu mies ja tytär sekä kaksi aikuista poikaa. Asutko sinä yksin? Mitä sinä sairastat? Minä olen kuntoutustuella toukokuun loppuun asti. Vaikea keksiä tekemistä ja unettomuus vaivaa. Saatko sinä nukuttua hyvin? Millaisia päiväsi ovat. Minä teen kotityöt ja sitten vietän paljon aikaa sohvalla. Mieheni on myös kotona täällä kanssani, tytär on lukiossa. Paljon tulee luettua ja TVtä katseltua.

Käyttäjä sarrukka kirjoittanut 17.04.2015 klo 09:40

Hei tyttönen vain

Kerro lisää itsestäsi. Kirjoittaminen helpottaa no ainakin itseäni. Niin kuin arka
sanoi täältä saat vertaistukea

Käyttäjä Tyttönen vaan kirjoittanut 17.04.2015 klo 11:24

Asun yksin kerrostalokaksiossa, mun luona käy kyllä semmonen ohjaaja mut en tuu sen kaa oikein toimeen.. mun perheeseen kuuluu äiti, iskä ja pikkuveli. Diagnoosina mulla on elpyvä masennus mutta tuntuu ailahtelevan aika paljonkin. Vähän tuntuu olevan psykoottisia piirteitäkin välillä. Päivisin en tee mitään, yleensä oon vaan kotosalla. Lääkityksenä on venlafaxine ja opamox tarvittaessa.

Käyttäjä sarrukka kirjoittanut 17.04.2015 klo 17:11

Hei tyttönen vain

Mukava kun kirjoittelit. Minä asun myös yksin rivitalo kaksiossa. Sairastan
yleistynyttä ahdistuneisuushäiriötä, sosiaalisten tilanteiden pelkoa myös paniikki-
kohtauksia ilmenee.Olen osatyökyvyttömyyseläkkeellä. Töissä joka toinen viikko.
Työ ei ole mielekästä. jatkuva epävarmuus omasta osaamisesta. Pelkään että
teen asioita väärin. Olen kovin yksinäinen .Ystäviä ei juuri ole. Parin ihmisen kanssa
soittelen ja viesteilen. Harvoin nähdään. Asuvat sen verran kaukana.
Kirjoittele kuulumisiasi.

Käyttäjä Tyttönen vaan kirjoittanut 17.04.2015 klo 17:29

Mullakaan ei oo kavereita kauheesti, et oon aika yksinäinen.. toisinaan hoitelen kaverin kissaa, joka tuo hyvän olon 🙂 mä oon kokonaan työkyvyttömyyseläkkeellä ainakin toistaseks.. tulevaisuutta en suunnittele yhtään, elän päivä kerrallaan..

Käyttäjä arka kirjoittanut 18.04.2015 klo 07:53

Hei tyttönen vaan!
Mukava kun olit kirjoittanut! Miten olet voinut? Minä sain yöllä nukuttua muutaman tunnin mikä on minulle saavutus. Nukutko sinä hyvin? Minulla oli eilen hammaslääkäri, ei ole enää kuin yhden kerran ja sitten on hampaat taas korjattu. Kävinkin yli kymmenen kertaa siellä, niin huonona oli hampaat. Miten olet jaksanut huolehtia itsestäsi nyt kun olet ollut masentunut. Minulla tahtoo syöminen jäädä, syön vasta illalla jotain. Outoa kun en ole laihtunut. Yksin asuessa saattaa tulla syötyä vähän yksipuolisesti, minä tuon tyttären takia jaksan lähinnä ruokaa laittaa. Voimia sinulle ja kirjoita!

Käyttäjä Tyttönen vaan kirjoittanut 18.04.2015 klo 12:23

Moikka,
Hirveen huonosti olen nukkunut monena yönä ja päivisin oon sit hirveen väsynyt. Nytkin yritin leipoo sämpylöitä, eka pelti onnistu mutta toisella pellillä palo sitten ihan pilalle, ei vaan jaksa keskittyä, rahatilanne kun on nii huono ettei ole pahemmin vara ostaa edes leipää. Mulla on tukena tuo kehitysvammaisten palvelukoti, missä saan käydä syömässä päivittäin, muuten mun ruuat on kyllä yksipuolisia että saatan syyä esim, jotain makaronia vaan. Pitäisi jaksaa huolehtia diabeteksestakin mutta ei innostu mittaa sokereita, mutta insuliinit pistän kyllä. Mietin vähän väliä kuolemaa vaan.. mutta en silti pysty vaan tappamaan itteäni..

Käyttäjä arka kirjoittanut 19.04.2015 klo 08:20

Hei tyttönenvaan!
Hyvä kun sulla päivittäin on se monipuolinen ateria tarjolla, se riittää pitkälle että kerran päivässä on kunnon sapuskat, tosi on tietty hyvä kotonakin kattoo mitä suuhunsa pistää jos jaksaa, masennus vaikuttaa siihenkin ainakin mulla. Hyvä että huolehdit insuliinista. Onneksi sait pellillisen sämpylöitä itsellesi, meilläkin rahat tosi vähissä, joka euro pitää laskee. Saatko sinä toimeentulotukea. Me ollaan saatu jo aika pitkään. Mun eläke on katkolla toukokuussa, sitten pitää uusi päätös tulla. Mun mies on kotona kun töitä ei ole ja hän sitäpaitsi kokeen etten minä pärjäisi täällä yksin. Käykö sinulla koskaan vieraita tai kyläiletkö itse? Mitä teet päivisin? Minä luen paljon ja katson TVtä.

Käyttäjä Tyttönen vaan kirjoittanut 19.04.2015 klo 09:54

Mun kyläilyt oikeestaan jää siihen, et käyn vanhempien luona vaan kylässä. Iskäkin on vakavasti sairas, sai aivoinfarktin pari vuotta sitten, mutta nyt elelee kotona äitin kaa ja terapist ja muut toimii..kommunikointi on vaan hankalaa, mutta kyllä senkin oppii..Eikä mullakaan kyllä käy vieraita sen pahemmin. Päivät menee yleensä koneella istuessa, siivotessa, leipoessa, käyn kirjastossakin, mut kuitenkin aika tylsää on tää elämä.. junnaa vaan paikallaan.. Mulla edunvalvoja hoitaa raha-asiat, ku en pysty hoitaa niitä ite...taloudellinen tilanne on vaikea ja just sen takia leivonkin, et säästäsin vähän..et pienin askelin eteenpäin 🙂👍

Käyttäjä Tyttönen vaan kirjoittanut 21.04.2015 klo 12:15

Viime yönä heräsin siihen, et kuulin naisen nii ku juoksevan miestä pakoon. En tiiä kuuluko se mun päästä vai oikeesti alakerrasta, vähän epäilen et päästä ku oon nukkunu viime aikoina erittäin huonosti. Ennenkin on tullu näitä öitä, et kuulen ääniä päästä. Oon varmaan sekoomis tai romahtamispisteessä kohta..

Käyttäjä kirjoittanut 02.09.2015 klo 20:09

Ystäviä kun olisi joille vois avautua, ja se oma mussu joka välittäis.. mut ei voi mtn..