Tulevaisuudessa Elämän Siementä kylvämässä?
Ajattelin aloittaa uuden ketjun ja kirjoittaa omia mietteitäni omasta elämästäni.
Olen ollut sairaana koko loman. En aloittanut kevätlukukautta tänään, niinkuin moni muu ahkera opiskelija. Koko ajatus kouluun menemisestä ahdistaa ja salaa toivon, että tänään hoitaja kirjoittaisi minulle sairaslomaa. Toisaalta poden/potisin huonoa omaatuntoa poissaolostani.
Torstaina on ensimmäinen terapia puoleenvuoteen, sillä hoitosuhdettani päätettiin jatkaa. Tunsin koulupaikan saatuani kaiken olevan kunnossa taas, mutta en ollutkaan niin vahva kuin uskoin.
Toiset hautajaiset kuukauden sisään kolkuttavat ovella ja minun täytyisi olla mukana valmisteluissa.
Opintolainan nostamiset kaduttavat, mutta ilman rahaa en pärjäisi, vaikka tällä hetkellä kotisohvalla punkkaankin.
Oi, jospa ajattelemisen saisi katkaistua. En väitä olevani viisas, mutta ajattelen liikaa ja toivoisin pystyväni kuvailemaan itseäni sanoilla ”tyhmä” ja ”yksinkertainen”. Liika ajattelu aiheuttaa fyysisiä oireita ja tämä kombo estää minua elämästä ns. normaalia elämää.
Haluaisin lopettaa koulun, mutta toisaalta tiedän opiskelevani unelmieni alaa ja hain monta vuotta sinne. En vain saa siitä mitään irti. Osaisimpa nauttia enemmän elämästä…
Kiitos saloka ! Tuli pakattua sen verran kun jaksoin. Loput jätän ukkoni hoidettavaksi.
En jaksa. Tuntuu että pimahdan kohta. En jaksa kannatella päätä. Nuokun, vaikka olen nukkunut kunnon yöunet. Vuoroin oikean, vuoroin vasemman silmän takana tuntuu kipua.
Poissaolot kertyvät järkyttäväksi kasaksi. En kykene vähentämään niitä. Halveksin ja häpeän itseäni. En pysty siihen pieneenkään mitä muut pystyvät.
Ruoka ei maistu, paino sekun vain laskee. En jaksa syödä. Ei ole voimia voidella edes leipää. Olenko sittenkin vain laiska?
Jaksoin pyöräillä -20 asteen pakkasessa apteekkiin. Henkeä ahdisti pysähdyttyäni määränpäähän. Kassalla farmaseutti katsoi minua kuin kuolemansairasta. Kuin minut olisi vallannut sairaus, josta ei olisi toivoa selviytyä. Elinodote on enää vain viikkoja. Niin surumielinen ja kaiho katse, joka tunkeutui minun päähäni. Syvälle päähäni. Minusta tuli haavoittuvainen, enkä saanut hymyiltyä kiittääkseni palvelusta.
Lääkitys siis aloitettu vuoden tauon jälkeen. Toivottavasti seuraavat pari viikkoa menee ilman pahoja sivuvaikutuksia. 😑❓
miten sä uskallat pyöräillä? Täällä ainakin on pelkästään kävellenkin ni pirun liukasta että jos menisin pylrän selkään ni varmasti keräilisin itteäni tuolla maassa.
saloka kirjoitti 20.2.2013 11:34
miten sä uskallat pyöräillä? Täällä ainakin on pelkästään kävellenkin ni pirun liukasta että jos menisin pylrän selkään ni varmasti keräilisin itteäni tuolla maassa.
Täällä pohjosessa on kuivaa ja kylmää, liukkaudesta ei tietookaan, ellei aurausten jäljiltä sitten..
Huomenna olisi ensimmäinen ryhmäterapia.. Toivottavasti tämä vatsa kuntoutuu sen verran, että sinne asti pääsisi... 😞
Ei toiminut vatsa ei, mutta ei se mitään! Tämä aamu käynnistyi terapialla ja pääsen ensiviikolla vielä aloittamaan sen ryhmäterapian.
Käveleminen -20 asteen pakkasessa tuntui ihanalta. Aurinko ei lämmittänyt, vaikka paistaa kirkkaalta taivaalta. Joki oli sulana ja sieltä nousi kaunista kosteata vesihöyryä sitä ylittäessäni. Linnut eivät tänä aamuna olleet laulutuulella. On ehkä liian kylmä..
Nyt kahvia, ehkä jotain pientä pullaa kaveriksi. Tänään lupaan itselleni, että on hyvä päivä ! Mikään ei mua pysäytä. Teen vain kivoja asioita. Lähden juhlimaan ! Lähden ulos ! Nautin suomen kansallisjuomaa maltillisesti, mutta hymyillen.
🙂🌻
Tsemppiä päivääsi🌻🙂🌻. Toivon että onnistut viettämään mukavan
Päivän🙂👍
Noniin.. Tottakai joku pöpö pukkasi mulle kauhean räkätaudin ja kuumeen päälle.... Ei voi olla totta !!!! ☹️
Sulla on ollut ihana aamun avaus. Täällä tiet on mustassa lumessa ja vettä lorisee. Ilma on 0:ssa. Ei näy aurinkoa eikä mitään muutakaan. Oikee masis päivä. Aamulla herätessä muistan kuuleeni lintujen sirkutusta, mut voi olla että se oli va unta.
Voimia, jaksuja ja isoja haleja!