… Kohtaamaan ihmistä joka rakastaisi minua sellaisena kun olen…. Olen aina ollut vähän sellanen hiirulainen ja toiseksi jäävä…. Lapsena serkkuni on ollut kauniinpi ulospäin suuntautuva ..Minä enemmän ujo hiljenen… Nuoruus tuntui että ystäväni oli kauniinpi kuin minä ja sai poikaystäviä ja hänellä oli pitempi aikaisia suhteita…Itsellä jotakin pieniä juttuja… Sittenkun minä tapasin ex miheni 20 v oltiin yhdessä mutta hän paljastui narsikseksi hyväksi käyttäjäksi … Hän alensi itsetuntoani .. Onneks sain riuhastutta itseni irti… Mutta tää sinkkuus…Tuli uusia ystäviä ja jotenkin taas koin että ne ovat kauniinpia ja vetävämpi kuin minä…Baariin mennessä ei pahemmin tule kukaan juttelee itse en osaa ..Kun ujos vielä on takataskussa… Tulenko enään koskaan kokemaan ihanaa rakkautta ihmisen kanssa joka rakastaisi minua minuna… Olenhan jo 50 v… Välillä tulee surullisuus…. Tässä sinkkuuden aikana on tullut ihmisiä vastaan joista olisin voinut olla kiinnostuntu mutta ne ei minusta siinä mielessä ja ne muutama jotka minusta niin ei kolahtanut…. En oo mikää kaunotar mutta en kait mikään rumiluskin …:/