Huoh, elän vieläkin kuin puoli-unessa, joka päivä pitää ottaa 3h:n iltapäivätorkut jotta jaksan,muuten herään 03 yöllä pirteänä, äitini nukkui poies 28.03.08 enkä ikinä (onneksi) unohda sitä herkkää aikaa kun kävin hänen 3kk:n sairaalassa olon aikana pitämässä hänen kädestään kiinni, hieromassa kipeitä jäseniä ja syöttämässä häntä. lopulta sepelvaltimotauti kaatoi hänet.
Asunto on kuulemma liian iso yhdelle, kävin mielenterveystoimistossa ylilääkärillä ja hän kirjoitti hyvän b-todistuksen jonka takia saan jäädä vuoden lopun sijaan asumaan asuntooni kesäkuun loppuun, kun yksinkertaisesti sanoin että jos muutto tulee niin ennemmin tapan itseni, nyt sitten katsotaan mitenkä asiat taas etenevät kesäkuussa.
Keskustelin eilen hoitajan kanssa että minulle voisi tehdä hyvää jos menisin vapaa-ehtoiseksi
ruokkimaan vanhuksia ja juttelemaan heidän kanssaa sairaalaan osastoille, sillä siellä tarvittaisiin juuri tuollaisia kuten muistan oman äitini kohdalta, voi reppanaa 😭
Mutta tuollainen muutos on kyllä liian iso minulle, onko kellään muulla vastaavia kokemuksia asiasta, minua aivan pelottaa edes yrittää lähteä mukaan tuollaiseen vaikka sairaalakin jossa äitinikin oli on vain kilometrin päässä kotoa.
Otan osaa sinun suruusi, asioilla on tapana aina järjestyä. Jumalan siunausta sinulle🙂🌻🙂
Kiitos Heidi123 tuestasi, tavallisten ihmisten pienikin tuki antaa todella paljon 😞
Vaikeinta on tehdä kaikki ilman äitiä, on se niin väärin että toiset mummot elävät 105vuotiaiksi ja tämä "hyväkuntoinen/iloinen" ihminen joutui lähtemään 3kk:n sairaalan makaamisen jälkeen jo 77vuotiaana.
Vähänkös tuokin suututti. Toki muistan häntä joka ilta iltarukouksessani.
Kaunista Joulun odotusta Sinullekkin 🙂🌻
Niin, eikös ole kumma että aina se äiti kuolee liian aikaisin.
Minun äitini kuoli 81 vuotiaana, ihan liian aikaisin mielestäni.
Oli se kova juttu, vaikka siitä on jo seitsemän vuotta, vieläkin aina välillä koskee ja tulee ikävä.
jaksamista sinulle!
angergo kirjoitti 4.11.2008 17:22
>Niin, eikös ole kumma että aina se äiti kuolee liian aikaisin.
>Minun äitini kuoli 81 vuotiaana, ihan liian aikaisin mielestäni.Niinpä, minun äitini lähti 77 ikäisenä ja aina sekä ikuisesti minä muistan sen 3kk:n ajan jolloin hän oli sairaalassa välillä paremmassa kunnossa välillä tosi huonona, sitten kun hoitaja sanoi ettei nielemisrefleksiä enää ole niin tiesin että päivät alkavat olemaan täynnä.
Kiitos tuestasi ja tiedän ettet Sinäkään koskaan unohda rakasta äitiäsi.
Voimia ja Siunausta Sinulle.t.reima