trauman jälkeen alkaneet paniikkikohtaukset
Hei, kirjoitan tänne ensimmäistä kertaa. Minulla on pitkään jatkunutta masennusta. Olen parikymppinen nainen. Viime vuosi oli erittäin rankka, äitini sairastui syöpään ja kuoli vuoden lopulla. Vuoteen mahtui muitakin traumaattisia asioita, kuten agressiivisen koiran hyökkäys kimppuun. Näitä muita traumaattisia asioita ei pystynyt käsittelemään viime vuonna, koska äidin sairastuminen ja kuoleman pelkääminen jätti kaiken muun alleen. Nyt viimeiset kaksi kuukautta olen voinut todella huonosti, traumat viimevuodesta ovat iskeneet urakalla päälle. Olen alkanut saada ulkona koiran kanssa lenkkeillessä paniikkikohtauksia, koska pelkään että jostain hyökkää iso koira kimppuun. En saa mieltäni yhtään rauhoittumaan, välillä tuntuu että paniikki jää päälle ja koko päivä menee pakene tai taistele tilassa. Paniikkiin sekoittuu myös surua kuolemasta ja pelkoa tulevasta. En halua kuolla, mutta en jaksa elää tällä tavalla peläten elämää. Käyn psyk.sh juttelemassa, mutta tuntuu että kukaan ei ymmärrä. Elämä tuntuu todella vaikealta, kun pitää pelätä kokoajan.
Moikka jen00.
Luin tekstisi ja minulle tuli halu kirjoittaa. Yksin ei tarvitse selvitä. Sinulla on hoitokontakti, ja muista kertoa rehellisesti hänelle sun tunteista, peloista ja ajatuksista, ja kerro jos sinulla on sellainen ajatus että tarvitsisit lisää apua. Haluan toivottaa sydämeni pohjasta paljon valoa ja hyvää sun elämään.
Hei!
Osanotot äitisi menettämisestä. Se varmasti tuntuu hyvin raskaalta ja olisi kenelle tahansa kova paikka. Anna itsellesi aikaa surra, kaikki tunteet ovat sallittuja. Olen iloinen, että sinulla on hoitokontakti. Toivottavasti saisitte asioita juteltua syvällisesti ja keskustelut alkaisivat auttaa sinua. Voit myös pyytää sairaanhoitajan vaihtoa, jos jonkun muun kanssa tulisi turvallisempi ja ymmärtäväisempi keskusteluyhteys. Muihin traumaattisiin asioihin kannattaa myös hankkia ammattilaiskeskusteluapua tai kenties vertaistukiryhmiä, jotta saisit juteltua ihmisen kanssa, jotka käyvät samoja asioita läpi. Ehkä he ymmärtäisivät paremmin. Myös mielenterveys chatit ovat hyvä valinta, jos tarvitset keskusteluapua. Jos olosi käy huonommaksi, älä epäröi ottaa yhteyttä hoitokontaktiisi, terveyskeskukseen tai kriittisessä tilanteessa hätänumeroon.
Neuvoksi antaisin sinulle rentoutumisharjoituksien tekemistä ja mieleisen musiikin kuuntelemista. Muista myös rauhallinen hengitys sisään ja ulos, kun paniikkikohtausoireet ilmaantuvat. Ehkä voisit pyytää sukulaista, ystävää tai vaikkapa naapuria lenkeille mukaan, jotta saisit ajatuksia muualle. Tai ottaa videopuheluyhteyden johonkin läheiseen ihmiseen! Myös liikunta, piirtäminen ja värittäminen ovat hyviä keinoja rauhoittaa mieltä.
Toivon sinulle parempaa tätä vuotta ja oikein iloista kesää! Kaikki kyllä järjestyy, kun antaa itselleen aikaa ja kysyy rohkeasti apua.
Hei!
Otan osaa. Minulle tulee myös välillä paniikkikohtauksia. Ne todellakin on kamalia. Omalla kohdallani eräät ikävät ajatukset laukaisevat sen paniikin. Siis tavallaan sellaiset ikävät ajatus-ketjut. Kai se johtuu jotenkin geeneistäkin... Tai jostain... Omalla kohdallani... Voimia! 👍