Ajoin törkeän ratin humalapäissäni. Siitä on kulunut jo kaksi kuukautta ja pelolla odotan mitä tuomioita saan. Pelottaa jos joudun vankilaan. Ahdistaa hävettää ja kaduttaa. Tiedän että tein tosi typerästi ja häpeän sitä tosi paljon, en ksokaan uskonut itsestäni tälläistä. Mua ahdistaa joka päivä kun ajattelenkin tätä asiaa ☹️ tyttöystäväni on ainut kuka tietää asiasta en edes kehtaa kertoa läheisille/perheelleni tästä ja se saa ahdistumaan lisää ☹️ mutta en halua että he saavat tietää ja pettyvät minuun ja pitävät ihan vastuuuttomana ☹️ en tiedä mitä mun pitäis tehdä ahdistaa ja hävettää ja kaduttaa niin paljon ☹️
Hei, et joudu vankilaan. Törkeästä ratista on mahdollista antaa 60 päiväsakkoa tai vankeutta enintään 2 v. Jos tämä on eka ratti ja eka rikos muutenkin, ei vankeutta tule. Jos tulee vankeutta, se tulee ehdollisena ellei jotain aivan erityisen törkeetä ollut teossa, tyyliin yli 2,5 promillea ja kurvailit poliisia karkuun jne. Muuten älä huoli ja älä vaan tee uudelleen.
No ei mulla muuta ole koska toi on eka ratti ja todellakin viimenen.. Ainut on että olen kerran alaikäisenä ollut putkassa ja pari kertaa poliisien kanssa tekemisissä.. Mutta ei mitään näpistelyjä/varkauksia.. Pelottaa vaan niin paljon jos joudun vankilaan kun koulutkin kesken ☹️
Minusta on kummallista sanoa rattijuopolle " älä huoli" vaikka tämä onkin vertaistukifoorumi.
Totta kai pitää huolia ja kärsiä ainakin syyllisyyttä, kun ajaa kännissä. Siinä olisi vaikka mitä voinut tapahtua, kuten usein tapahtuu.
Ja ei Suomessa tosiaan joudu vankilaan rattijuopot. Mutta, jos olet rahaa kavaltanut, istuisit kauan. Minusta jokaisen rattijuopon pitäisi istua vankilassa ainakin viikon. Koska useimmat rattijuopot ovat niitä jotka ovat kärähtäneet useasti eivätkä mitään koskaan opi, kun heidän päätä vaan silitellään.
En kirjoituksellani tarkoita sitä ettet saisi oloosi hakea vertaistukea täältä, saat tietenkin.
Mutta ei meidän silti tarvitse rattijuoppoutta hyväksyä. Tai en mun ainakaan.
Moikka Kortiton.
Rattijuopumus on vakava rikos, mutta on hyvä, että tiedostat itsekin kämmänneesi pahasti. Syyllisyys ja häpeä ovat raskaita ja kuluttavia tuntemuksia, joiden kanssa itsekin päivittäin kamppailen. Tuomiosi tulet saamaan, mutta vankilan varmasti vältät. Voisiko oloasi tehdä paremmaksi esim. vapaaehtoinen valistustyössä toimiminen, jossa voisit kertoa rattijuopumuksesta ja sen vaikutuksesta.
Ihmiset tekevät virheitä, ja niistä opimme.
Kiitos asiallisista vastauksista. On ihanaa saada kertoa ja puhua asiasta koska syyllisyys ka ahdistus ovat koko ajan läsnä. Tottakai itse ymmärrän tehneeni nyt tosi ison virheen. Kaduttaa.. Mutta sen ainakin opin että se ei enää ikinä toistu. En ehkä ole valmis viellä puhumaan asiasta "julkisesti" niin että minut nähdään, koska häpeän asiaa niin paljon ☹️ helpottaa kuulla etttä vältyn vankilalta.. Mutta asia vaivaa silti paljon ja tulee varmaan aina vaivaamaankin.. Kun vain pääsisi jotenkin sen yli ☹️ vaika tuskin koskaan pääsen..
Tuskin sun muuten kannattaa ns julkisesti puhua kuin näin nimettömänä. Koska, jos nimellisesti puhut, olet sitten aina rattijuoppo. Kokemusta on asiasta vaikka ei just rattijuopumuksesta mutta muuten viinan käytöstä ja siitä julkisesti puhumisesta.
Ihmiset yleensä muistavat toisesta vaan huonot asiat.
Toivottavasti, joskus olosin helpottuu siten, että jaksat asian kanssa elää. Kirjoittaminen varmaan auttaa asiaa. Sitten, kun tiedät mikä on rangaistuksesi, sen kärsit ja asia on sillä selvä. Et sie tästä elinkautista sentäs saa tai siis että älä itse itsellesi anna elinkautista.
Nostin tämän vanhan keskustelun ylös, kun en tiennyt mihin asiasta kertoisin.
Muutama päivä sitten ajoin humalassa mopolla noin parin kilometrin matkan. Kyseessä oli tutun mopo, joka oli tarkoitus siirtää keskustasta talteen kaverin pihalle. Siitä tuli terassilla puhetta ja ihan hetken mielijohteesta totesin haluavani hoitaa tän homman. Kaveri ei tiennyt humalassa olostani kun avaimet antoi.
Ajankohta oli alkuiltaa. Olin juonut varmaankin 6-8 kahdeksan annosta, olo oli pienesti hiprakkainen. Ajomatka sujui ihan hyvin, ei käynyt mitään enkä siis jäänyt kiinni.
Muistan miettineeni lähtöä tehdessä, että millään ei ole mitään väliä ja vähän toivoinkin jääväni kiinni. En kokenut varsinaisesti olevani itsetuhoinen, täysin välinpitämätön kuitenkin. Välinpitämättömyys itseäni kohtaan on aika tuttu tunne kun on rämpinyt masennuksen kanssa joitakin vuosia, mutta en olisi ikinä uskonut pystyväni tekemään tuollaista törkeää muiden vaarantamista.
Humalassa ajaminen on aina ollut täysin vastoin omaa arvomaailmaani. Muutenkin koen omaavani korkean moraalin, mutta viime aikoina olen toiminut aika räikeästi vastoin sitä. Asia tietysti ahdistaa tällä hetkellä älyttömästi, syyllisyys on valtava. Syyllistyn tavallisesti ihan kaikesta, turhastakin, saati sitten kun mokaan oikeasti kunnolla.
Puristaa ja oksettaa koko ajan. Joskus ahdistun ja syyllistyn vuosien takaisista asioista, nyt mietin jaksanko elää tämänkin syyllisyyden kanssa. Tiedän että mokaaminen on osa elämää ja tästäkin vähintään opin olla toistamatta samaa virhettä uudestaan. Tuntuu vaan niin vaikealta antaa itselleen anteeksi.