Olen edelleen loppu. Kävin tänään omahoitajallani, edellinen siirtyi muihin tehtäviin ja sain uuden. Meillä ei ole mitään yhteistä. Yritin tänään selittää hänelle, kuinka väsynyt olen ja sain kommentin, että kaikkia väsyttää joskus. Kannattaa syödä d-vitamiinia ja yrittää vaan pakottaa itsensä tekemään asioita kun se piristää niin sitten reipastuu. Niin kai sitten. Mulla on ollutkin koko ajan olo että keksin tämän väsymyksen päästäni koska olen vaan niin h...vetin laiska ja saamaton. Täytyy yrittää siis jostain löytää voimia reipastua. Vinkkejä? Osaan myös kuulemma analysoida tunteitani niin hyvin että olen ihan huippu siinä ja kaikkihan on sitten ihan hyvin. Niin kai sitten.

Tätä 45 minuuttia ja sitten kiitos hei, tule taas kahden viikon päästä. Useammin en voi käydä koska hoitoni siirrettiin toiseen paikkaan siksi, että käyn niin harvoin. Joten vaikka tarvitsisin tiiviimpää hoitoa ei se ole mahdollista. Enkä minä sitten kai tarvitsekaan. Huomenna reipastun.

Tekisi mieli satuttaa itseäni kun olen niin saamaton. Mutta olen liian väsynyt siihenkään. Kauhea vaiva ja minkä ihmeen takia?

Hei Mmila,
Oletko saanut apua nukkumiseesi?
Kuulestaa siltä, että unensaanti olisi tärkeää nyt sulla.
En ole lukenut muita kirjoituksiasi muualla ketjuissa, joten en tiedä tilannettasi tarkemmin, mutta voisiko ensin esim. Ihan vaan kokeilla jos melatoniini attaisi uneesi?

Tiedän tunteen, että illalla ei nukuta, kun kroppa ja mieli käy ihan ylikierroksilla ja vasta aamulla ovat ehtineet rauhoittua sen verta että vaipuu uneen, mutta sitten olisikin jo aika herätä. Oletko kokeillut rentoutusharjoituksia nukkumaan mennessä, tai vaikka päivän aikana. Auttaa paljon jos on ylikierroksilla nukkumaanmennessä. Esim:
https://youtu.be/Mne2iBxQHac

Mmla, anna itsellesi aikaa surun kanssa. Olet menettänyt läheisen ystävän ja lemmikin samana vuonna. Suru ottaa aikaa, eikä surutyölle ole aikarajaa.
Ole lempeä itsellesi.
äänen kuuleminen on ihan normaalia herkälle ihmiselle herkässä mielentilassa ja jos et ole nukkunut, ja olet tunnemyrskyssä... ei siitä tarvitse huolestua. Mutta olisi tärkeää että saisit unta.

Olisi kiva jutella sun kanssa lisää.
😳

Kiitos kun vastasit Annabell. 😍

Mulla on siis sairastamishistoriaa takana jo 10 vuotta ja lääkitystä on säädelty sinä aikana useasti. Tilanne on se, että mulla unettomuus on kroonistunut niin etten ilman lääkkeitä nuku ollenkaan. Tällä hetkellä otan illalla Truxalia ja Ketipinoria ja se on toistaiseksi paras kombo. Nukkuminen vaihtelee, välillä olen niin stressaantunut ja ahdistunut etten saa unta ja välillä voisin nukkua vuorokauden.

Omahoitajan vaihto stressaa. Entinen hoitajani ymmärsi etten halua mihinkään ryhmäjuttuihin, mutta tämä uusi yrittää painostaa minua niihin. Viimeksikin hän kyseli, jos alkaisin käydä keskiviikkoisin jossain ryhmässä. Sanoin ihan suoraan (joka ei ole lainkaan tapaistani) että miten voisin käydä missään ryhmässä kun en selviydy edes arjesta?? En pääse sängystä ylös ja olen niin kaiken uuvuttama etten todellakaan voi mennä mihinkään ryhmään nyt. Enkä aio mennä koskaan, en halua. En ole hyvä ihmisten kanssa ja ahdistun vaan lisää siitä.

Olen eläkkeellä, mutta käyn tallilla nelisen kertaa viikossa. Yritän käydä viidesti, mutta tällä hetkellä se on lipsunut 3-4 kertaan. Minulla on siellä hevonen ja lisäksi teen sitäsuntätä ja yritän olla avuksi ja hyödyllinen. Tallinpitäjä tietää tilanteeni ja sen, etten nyt jaksa. Joten olen ollut siellä vähemmän nyt. Eilenkään en ollut. Enkä tänään. Huono hevosenomistaja olen, mutta kun ei vaan ole voimia...

Haluaisin vaan hautautua jonnekin ja jäädä sinne. Jonnekin, missä ei olisi muita ihmisiä eikä mitään velvollisuuksia. Mutta ikävä kyllä se ei ole mahdollista.

Hei mmila, Ikävä kuulla että hoitajan vaihto toi tuollaisen tapauksen sinulle. Minä sain vaihtaa hoitajaa, kun edellisen kanssa ei synkannut yhtään. Siinä on kuitenkin oma stressinsä ja uudenkin kanssa pitää aloittaa taas alusta, niin en sitä ensimmäisenä suosittele. Jos kirjoittaminen on sinulle luonteva tapa ilmaista itseäsi, annan vinkin: Minä olen useastikin kirjoittanut tapaamisten välillä ajatuksiani ylös ja poiminut niistä sitten pätkän mukaan hoitajatapaamiseen. Joskus tuntuu, että tapaamisella on muuten niin vaikeaa saada selitettyä asioita niin kuin kotona itsekseen ne ajatteli. Esimerkiksi tuota väsymystäsi ja arkesi sujumattomuutta voit kuvailla ja avata käytännön tasolle kirjoittaen - jospa hoitajasi ymmärtäisi tilanteesi paremmin. Voimia <3

Kiitos viestistä Piiapauliina. ☺️❤️

En ole hyvä kirjoittamaan enkä mielellän ilmaise itseäni kirjoittamalla. Sen takia tännekin kirjoittelu jäänyt... Ja luulen että käy niin, että jos alan kirjoittaa niin tekstiä tulee se 20 sivua kun vauhtiin pääsen ja eihän sellaista kukaan jaksa lukea. Muuten hyvä idea toki.

Olen yrittänyt jaksaa ja reipastua, ihan tosissani olen yrittänyt. Mutta en vaan tiedä, mitä voisin tehdä että reipastuisin. En jaksa ryhtyä mihinkään toimiin asian suhteen. Mieluiten olisin aina vaan kotona ja istuisin sohvallani tai makaisin sängyssäni. Kaikki lähteminen on ylivoimaista eikä mikään kiinnosta tai innosta. En kerta kaikkiaan tiedä, mitä tehdä. Haluaisin olla pirteä ja energinen mutta kun en vaan ole!

Tänäänkin olen istunut koneella päiväunia lukuunottamatta aamu yhdeksästä asti. Ja huomenna pitäisi jaksaa taas tallille aamulla. Ylihuomenna hoitajalle enkä tiedä mitä siellä sanon? Kai se alkaa taas tuputtaa niitä ryhmiä ja d-vitamiinia. En jaaaksaaa. Mutta en viitsi perua aikaa, kun ihan tosissani haluaisin saada tämän hoitosuhteen toimimaan vaikka olemmekin ihan eri aaltopituudella. En vaan tiedä mikä on potilaan vastuu tässä ja mikä hoitajan? Että vaikka kuinka pinnistän niin en vaan ole tarpeeksi hyvä potilas? Kauhea syyllisyys kun en riemusta kiljuen syöksy ryhmiin ja ole aktiivinen kuntoutuja.

Olen loppu.

Hei Mmla,
Voisitko kuitenkin harkita sitä ryhmään menoa? Voisihan se olla vaikka kuinka hyvä. Aluksi se varmasti kaikkia kauhistuttaa. On kauhean pelottavaa mennä uuteen paikkaan missä uusia ihmisiä. Usein pelko on pahempi kuin todellisuus paikalla.
Mikä on pahinta mitä voisi tapahtua jos kerran kokeilisit. Ja mitä siitä seuraa jos se pahin tapahtuu?
Voihan sitä mielenkiinnosta kokeilla, mistä sitä tietää.
Saisit ainakin jotain muuta tehtyä kuin istuttua vaan koneella koko päivän.
Se ei varmaan ainakaan auta että koneella koko päivän.
Tsemppiä
🙂👍

Kiitos viestistä Annabell.

En ole vissiin täällä tuonut esille, mutta mulla on siis oma hevonen ja olen siis tallilla 3-5 kertaa viikossa noin 7-8 tuntia kerrallaan. Hoitelen hevostani ja puuhailen kaikenlaista, jos tarvii auttaa hommissa tms. Ennen kävin viidesti, nyt on lipsunut sinne kolmeen tai neljään tämän väsymyksen takia... Tämä on ongelma sinänsä, etten yksinkertaisesti jaksa tämän tallihomman takia mitään muuta. Olen kokeillut päiväosastoa, mutta se ja talli tulivat niin raskaaksi, että päiväosastolla käynti piti lopettaa. Tämän takia en vaan yksinkertaisesti jaksa mennä mihinkään ryhmiin, en pysty enkä jaksa edes ajatustasolla sitoutua mihinkään viikottaiseen. Hoitajalla käyn kahden viikon välein ja sinne juuri ja juuri selviän.

Tämä tallihomma on normaalisti mulle terapiaa, mutta nyt alkanut tuntua pakkopullalta. Siksi olen pitänyt enemmän vapaapäiviä nyt ja tuntuu, että olisin mieluiten aina vaan kotona. Siellä on myös raskasta olla ihmisten kanssa tekemisissä, en ole sosiaalinen muutenkaan enkä etenkään nyt jaksa. Viihdyn paljon yksikseni. Siksikin olen vähentänyt noita tallikäyntejä, kun tunnen nyt niin suurta tarvetta saada olla rauhassa ja yksin.

Eipä tässä mitään, tämäkin päivä mennyt kotona vanuessa. Eilen kävin hoitajalla, ei mitään erikoista, kaikki kunnossa... Nukuin tänään aivan järkyttävän pitkään, olin itsekin ihmeissäni. Unentarpeeni on aivan valtava. Onneksi uni kuitenkin tulee, joskus ollut pahojakin nukahtamisongelmia. Lääkkeiden avulla nukun, ilman en lainkaan.

Eilen se sitten tapahtui. Vahingoitin itseäni illalla. Olen taistellut halua vastaan todella kauan, ja nyt en vaan pystynyt vastustamaan enää. Nyt en tiedä mitä ajatella. Vaikka tiedän, että se on tyhmää enkä saisi tehdä niin, tiedän, että tulen tekemään niin jatkossakin. En vaan selviä näistä päivistä muuten. Pakko jaksaa jotenkin eteenpäin ja tuo on oma pakokeinoni.

Onneksi huomenna saa olla taas kotona.

Satutin itseäni taas tänään. Vähän liikaa, kauhea sotku. Enkä edes tiedä miksi. Kai se on joku selviytymiskeino kun ei muuten meinaa jaksaa. Ensi viikon keskiviikkona vasta on hoitajan aika, että sinne pitäisi räpistellä. En jotenkin luota häneen vielä niin en uskalla näyttää tunteitani, huomasin viime kerralla. Pakko yrittää ensi viikolla kertoa, miten oikeasti voin. Vaikka mitä se hyödyttää, ei hän sille asialle mitään voi, mutta jos puhuminen vaikka helpottaisi oloa.

Olen kaksi päivää nyt ollut kotona, paitsi että eilen jaksoin kävellä lähikauppaan. Olihan se ihan kiva kun aurinkokin paistoi. Huomenna tallille. Onneksi siellä ei varmaan ole muita, arkisin päiväsaikaan siellä harvoin on. Jos jaksan huomisen ja ylihuomisen siellä niin torstaina saan taas olla kotona, päätin niin.

Joulukin lähestyy. Yleensä olen jouluihminen ja tykkään fiilistellä sitä pitkin syksyä, mutta nyt en ole kyllä jaksanut sitäkään. Ei tunnu miltään. Kai se siinä menee kuin muutkin päivät.

Olisikohan olemassa jotain reipastumispillereitä, joita voisin ottaa... Mulla ei ole ollut mitään varsinaisia tarvittavia vuosiin, mutta nyt tuntuu, että sellaisille voisi olla käyttöä. Mutta niihinkin tietty tarvii reseptin eikä minulla sellaista ole. Joten olkoon.

Moikka tulin vasta tänne ryhmään. Luin nämä sinun kirjoitukset. Hyvä että jaksat käydä siellä tallilla. Tuo on niin rasittavaa, kun toiset jotka ei oikein ymmärrä tätä olo niin kertovat ohjeita, hyväähän ne tarkoittaa. Itsellä löyty yks syy ferritiinistä siihen kauheaan väsymykseen, puoli vuotta rautaa ei piristänyt päätä. Onko sulta mitattu?

Kiitos viestistä Sarastaako. ☺️❤️ Olen tuonne masentuneiden foorumiin kirjoitellut enemmän mutta saa tännekin mielellään viestiä laittaa jos haluaa!

Ei ole mitattu ferritiiniä, mielessä on joskus käynyt...

Nyt olen osastolla, eilen illalla tulin. Saa nähdä kauanko pitävät mua täällä.

Nythän voit pyytää, että mittaavat sen samalla 🤗Hyvä että pääsit osastolle. Kannattaa sanoa siitä, ettei yhteistyö sen uuden kanssa sujunut. Toivon että sulle tulee voimaannuttavia ajatuksia ja parempia päiviä.

Kiitos viestistä ja toivotuksista Sarastaako. 🙂

Edelleen osastolla, kotiutuksesta ei puhetta.